sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Valkoposkihanhet leikkivät rikkinäistä puhelinta

Osa kuvista mieheltä, kiitos.
Huh ja hei. On siivottu vintti ja kerätty säkkeihin kirpparitavaraa.
On istuttu meren rannalla Ruissalossa ja kuunneltu, kun valkoposkihanhet leikkivät rikkinäistä puhelinta. Ja lampaat määkivät. Ja laituri natisee.
On ollut lämmintä ja ihanaa. Niin näin jatkuvat kesäkelit ja salaattiaika. En muista, koska syyskuun puolivälissä olisi ollut näin kesäistä.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Tuohihevoset kopsuttelivat huoneissa

Käytiin täällä, mutta Outi ei ollut kotona.
Ei se haitannut, katseltiin Outin ystävien töitä, tykkäsin erityisesti noista Jenni Tieahon pajunvitsoista taivutelluista hevosista, miten tuohihevoset kopsuttelivat huoneissa, hirnuivat kuunvalosta keveitä uniaan.
Ja tallissa oli kauppa, jota piti reipas nuori mies, muttei me ostettu mitään, kun eivät myyneet meille tuoleja.
Autossa avattiin ikkunat ja puhuttiin äideistä ja tyttäristä.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Annan kaiken valua yli

Valo lankeaa vaakasuoraan, merenlahden toiselta puolelta, peltojen takaa, tuolta missä lehmät laiduntavat.
Istumme taidekartanon hämärissä, viileissä huoneissa ja kuuntelemme miten Niityltä tuulee.
Viereisessä huoneessa hän kostuttaa siveltimensä okraan ja purppuraan, värittää viivojen yli, kuten minäkin toisinaan,
annan kaiken valua yli, olen holtiton ja lepatan.
Mutta nyt minä istun hiljaa ja annan sanojen paisua sisälläni, kuljen lapsenpäästäjän askelissa, olen ajatustenpäästäjä, irtoan aikajanalta.
Kun ajelen kotiin auton ikkuna auki, ihmettelen kiitollisena, miten kesä viipyy luonamme. Niityltä tulee, hiukset liehuvat ilmavirrassa, vielä tarkenee paljain jaloin.

Ps. Ensimmäisessä ja viimeisessä kuvassa kuvataiteilija Riikka Niittonen työnsä ääressä Konstrundan-tapahtumassa.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Oli yksi suloinen kesäpäivä

Oli yksi suloinen kesäpäivä, jonka olin kokonaan unohtanut.
Sitten katselin vanhoja kuvia ja muistin tuon heinäkuisen päivän, omenapiirakan tuoksun, ruusuköynnökset, takorautaiset kahvilan tuolit ja naurun.
On häkellyttävää, miten kuvat tuovat muistot mieleen, sellaisetkin päivät, jotka ovat jo painuneet taka-alalle. Kuviin kiinnittyy niin paljon, kaikki se mikä ei näy kuvissa, mutta jonka muistan niiden kautta.  

tiistai 2. syyskuuta 2014

Lähdöistä, jotka ovat joskus lupauksia



Sellainen päivä, että olen puhunut lähdöistä, jotka ovat joskus välttämättömiä, joskus lupauksia, jonkun alku tai loppu. Eräs lähtee tästä kaupungista, kenties lopullisesti. Toinen on muuttanut tähän kaupunkiin, kenties lopullisesti. Miten elämät risteävät ja minä seison siinä, kun ihmiset tulevat ja menevät. Vilkutan ja halaan.
Oli kyse myös kirjaimista, siitä  miten sanat voi pilkkoa ja rakentaa niistä jotain uutta. Että kaiken voi rikkoa ja rakentaa uudestaan, eri tavalla.
Tämä kaikki liittyi siihen, kun kävelin jokirantaa, tapasin sen joka lähtee ja sen joka saapui. Joimme kahvit ja koin taas sen ilon, uuteen ihmiseen tutustumisen. Miten raotamme verhoja, kurkistamme sisään, raaputamme pintaa, kerromme itsestämme, yllättäviäkin juttuja.

maanantai 25. elokuuta 2014

Rauma - merimiehen jäämistö


Nuo lusikat tuossa ovat jotenkin sympaattiset. Miten ne ovat kuluneet käytössä, miten pinnat ovat hioutuneet, kulmat pyöristyneet ja nyt ne nojaavat toisiinsa vanhuuden päivinä. Ehkä minä olen ainoa, jolle nuo tuovat mieleen vanhan avioparin.

Muistelen vielä merimiehen talon rauhaa, leveitä lankkuja lattioissa, kaunista merimieskirstua, mitä aarteita se on mahtanut pitää sisällään.

Kaikista koskettavin oli kuitenkin merimiehen jäämistö. Kun merimies Karl Fredrik Isaksson kuoli vuonna 1903, häneltä jäi:
piironki
sohva
sänky
6 tuolia
keinutuoli
pesukaappi
klaffipöytä
yksijalkainen pöytä
laivakello
joukko seinätauluja
messinkiset kynttilänjalat
matot lattialla
kolmen ikkunan verhot
uskonnollista kirjallisutta
2 kuparista kahvipannua
3 rautapataa
1 paistinpannu
8 ruokalusikkaa
8 teelusikkaa
8 paria veitsiä ja haarukoita
1/2 tusinaa juomalaseja
kerma- ja sokeriastia
1/2 tusinaa syviä lautasia
1/2 tusinaa matalia lautasia
3 tarjoiluvatia
karahvi
5 kivivatia
2 sinkkiämpäriä
lihatiinu
kalatiinu
4 pyttyä
pyykkiamme
hieronta-amme
taikinakaukalo
juuriastia ja kaukalo
7 leipälautaa
10 leipävarrasta
3 viljalaaria, joissa
     1 tynnyri rukiita
     3 tynnyriä kauraa
     40 litraa ohraa
3 tynnyriä perunoita
kangaspuut
rukki
loiminpuut
4 kelaa
kerinpuut
vyyhdinpuut
hevonen
lehmä
rehua
2 häkkiä heinää
ruumenia ja olkia
linjaalirattaat
työrattaat
laitioreki
pari takarekeä
heinähäkki
2 luokkia
pari koukkuaisoja
pari silankaaria
kolme paria länkiä
kaksi paria suitsia
silppukone
3 silppukoria
2 rautapiikkistä äestä
1 puupikkinen äes
siipiaura
2 auraa
3 viikatetta
3 sirppiä
4 haravaa
4 lapiota
2 talikkoa
puusenpänarkku sisältöineen
Vaikka lista näyttää pitkältä, en voi olla miettimättä, miten pitkä oma listani olisi. Ja miten erilainen se olisi. Jotenkin tekisi mieli tehdä lista, mutta heti kun mietin asiaa tarkemmin, alkaa pökerryttää. Se lista olisi valitettavasti ihan liian pitkä.