tiistai 17. helmikuuta 2015

Ja mustarastaat urheilupuistossa

Viime viikolla rakkaan häät maapallon toisella laidalla. Katselen onnellista paria valokuvissa, hääpuvun pitsejä, lyhtyjä, kukkia viinipulloissa, hymyjä, valkoisia kukkia hiuksissa, sydämiä kakun päällä. Olen niin onnellinen.

Täällä ihan toisenlaista: hyytävän kylmä tuuli, kirppareita, teatteriesitys klo 4.48 yöllä, Knausgårdin neljäs, couscousia kylässä, blogiystävän hymy pöydän toisella puolella ja mustarastaat urheilupuistossa,

lauantai 7. helmikuuta 2015

Levylautasella aina vaan Aino Venna

Levylautasella aina vaan Aino Venna.
Lautasella avokadoruisleipää.
Kupissa maitokahvia.
Ikkunassa paljaat puut.
Tämä on oikein hyvä lauantai.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Haaveillaan hiihtoretkestä Hailuotoon

Osa kuvista miehen, kiitos.
Moottoritiellä jäätävää tihkua.
Talven toinen runebergintorttu Suomenlinnassa.
Jutellaan merestä, lauluista, merilauluista ja laulumeristä. Haaveillaan hiihtoretkestä Hailuotoon.
Olen jälleen kiitollinen siitä, että saan kohdata ihmisiä, nauraa ja halata.
Ja surenkin, pieni kynnellinen soturi hävisi viimeisen taistelunsa.
Mutta linnut laulavat jo kevättä.
Ja meillä on kotona uusi järjestys.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Miksi rauha pakenee?

Tällä viikolla koettua:
Simpanssin surulliset silmät.
Sarah Kanen järkyttävä, munaskuita riipivä näytelmä.
Mies, joka kysyi kadulla minulta: Jos kaikki toivovat rauhaa, miksi rauha pakenee?
Maailman paras pannukakku ja lämmin halaus – kodissa, jossa en ollut ennen käynyt.
Yllättävä yhteinen automatka, ne jutut papukaijoista.
Kahvihetki Ateneumissa.
Kutkuttavat matkasuunnitelmat.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Yritän syödä rautaa


Äsken kävin kaupassa. Ostoslistalla oli yksi tuote. Unohdin sen mitä piti ostaa ja ostin sen sijaan 8 muuta juttua. (nimim. Pitäisikö huolestua?)
Ehkä se on tämä kaikki kutkuttava, kiva ja kinkkinen, joka jyllää päässä.
Yritän syödä rautaa, C-vitamiinia ja D-vitamiinia.
Ja huomenna menen tänne.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Sanat hiertävät ja kiusaavat

Sinisiä hetkiä, pääkallokelejä ja Punaisten kyynelten talo.
Sanat jotenkin pakenevat minua, hiertävät ja kiusaavat.
Tehtiin blinejä, sellaista talviruokaa.
Yksi ihan yllättävä juttu ja ensi viikolla tiedossa monta kivaa tapaamista.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Oman elämänsä urpo

Osa kuvista miehen, kiitos.
Välttelen aurattuja teitä, kävelen siellä missä lumi narskuu.
Täällä yksisarviset oksentavat sateenkaaria, päätetään.
Haikeus, kun kannan joulun vintille.
Vietän päivän Doris Lessingin ja Billie Holidayn kanssa. Meillä on kivaa.
Tyttö sanoo, että olen oman elämäni urpo. Totta.