tiistai 14. heinäkuuta 2015

Tiedättehän, jälleennäkeminen

Kaksi viikkoa sitten syleilimme lentokentällä. Tiedättehän, jälleennäkeminen, sen varassa jaksaa elää vaikka vuosia.
Sen jälkeen olemme näyttäneet hänelle saunan saaressa, kangaspuut, meren rannan, kaupungin maan alla, maalaistalon, korvapuustit, kiemurtelevat maalaistiet, metsän, ravintolan kanavan varrella, lehmät, lampaat ja siat, linnan rauniot, kasinon, sen kahvilan, jossa on vino lattia ja sen pyöräilyreitin joen varrella.
Sen verran uskallan toivoa, ettei ensi lauantaina sataisi.
Ojennan käteni ja toinen tyttö on tässä, silitän häntä. Lokit kirkuvat ja luen jotain Frida Kahlosta.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Nähdä puiden vihreä seinä

Tällaisista päivistä voisi kirjoittaa vuolaasti tai sitten vain ihan vähän.
Voisi kertoa, kuinka olen lukenut ihanaa Gertrud Steinin Alice B. Toklasin elämää (kiitos vinkistä Liivia), kuinka olen istunut parvekkeella, katsonut miten aurinko kulkee toisen talon takaa mäen yli, kuinka olen kastellut kukkia ja yrttejä, kuinka olen laittanut munakoisot itkemään, olen keittänyt uusia perunoita, olen kirjoittanut ystävälle pitkän sähköpostin, olen puhunut puhelimessa, olen katsellut kaikkia niitä mökkikuvia, joita ihmiset postaavat kaikkialle, ja olen jättänyt kaiken sen tänä vuonna väliin, en nähnyt kokkoa tai saunonut, en läpsinyt hyttysiä tai katsonut veden hievahtamatonta pintaa, miten usva nousee kaiken ylle, vallan hyvin voi myös elää toisenlaisen juhannuksen, enkä tunnistanut itsessäni edes kaipausta muualle, olen kirjoittanut vanhoista ajoista, olen poiminut lauseita talteen, olen miettinyt kuinka onnekas sentään olenkaan, kun voin silmät aamulla avatessani nähdä puiden vihreän seinän, olen valvonut myöhään, olen nukkunut myöhään, olen laskenut päiviä siihen, kun rakkaat lentävät valtameren yli.
Tai sitten voisi tosiaan sanoa ihan vähän: olen levännyt ja antanut kaiken tulla.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Sitges - pääskyset ja aika

Vielä on muistettava nämä: terrakottalaatat, polttava hiekka, paella, mustekalarenkaat, palmut, käsinmaalatut kaakelit, mojitot, pistaasijäätelö, ilmastoinnin hurina, ikkunaluukut, takorautaiset parvekkeen kaiteet, turkoosi, pääskyset ja aika, jota tuntui olevan enemmän kuin sitä olikaan.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Sitges - päätyä johonkin aivan toiseen

Ajattelen värejä, jotka rävähtävät silmille, valoa joka häikäisee, lämpöä.
Että ihminen voi lentää pilvien yläpuolella ja päätyä johonkin aivan toiseen.
Meren rantaviiva ja kirkontorni ovat maamerkkimme, kun kuljemme kujilta toisille.
Pulahdamme aamulla mereen, makaamme hetken hiekalla, joka on päivällä niin kuuma, ettei sillä voi kävellä.
Taksit ovat myöhässä, juhlat jatkuvat aamuun, yöllä tansimme leit kaulassa baarissa.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Sitges - Meren suola iholla, lasissa cavaa

Meren suola iholla, lasissa cavaa ja koko se sininen taivas. Kaikki on vale ja claro.
Kun ruokapöytään istahtaa, tarjoilijat kantavat eteen loputtomasti tapaksia, simpukoita ja paellaa.
Uidaan Välimeressä, säikähdetään meduusaa, joka onkin muovipussi.
Kun drag queen riisuu irtoripsensä, jää jäljelle vain muisto Liza Minellistä.