lauantai 6. helmikuuta 2016

Talvipuutarhan ikkunoiden takana

Talvipuutarhan ikkunoiden takana vesisade.
Luen Akvarelleja Engelin kaupungista, kauniita, kuulaita virkkeitä. Miten paljon yksi mies onkaan vaikuttanut suomalaiseen kaupunkikuvaan. Käyn katsomassa yhtä Engelin suunnittelemaa aittaa ulkoapäin, ennen kuin menemme sisälle viereiseen talliin ja luemme runoja. Sen jälkeen, lasi viiniä Alvarissa.
Ja tänään käymme katsomassa Tanskalaisen tytön. Siinä on jotain erityistä, kun teatterisalillinen ihmisiä nyyhkyttää, pyyhkii vaivihkaa kyyneliä. Yhteinen, jaettu kokemus. Hiljaiset kasvot, lattiaan luodut silmät, kun kävelemme ulos sateeseen.

torstai 21. tammikuuta 2016

Tsirp, tsirp, varpuset

Tsirp, tsirp, varpuset tsirputtivat tänä aamuna - kireästä pakkasesta huolimatta olo, että kevät tulee.
Käyn kissaystävän luona talossa, jossa on korkeat huoneet.
Toisen kanssa teatterissa katsomassa tämän.
Kolmannen kanssa ihan vaan metsässä, ystävä juoksee edellä, nuuhkii kaikki paikat ja käpertyy kotona kainaloon.
Huomenna Helsinkiin koko viikonlopuksi, luvassa kaikkea jännää.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Asioilla on tapana lutviutua

Ollaan koiran kanssa ensimmäiset ulkona, tehdään jälkiä puhtaaseen lumeen.
Kaikki tulevat saareen, kävelevät rantapolkua. Harmitellaan, kun kaakaokioski on kiinni.
Käydään nepalilaisessa, katsotaan keveitä elokuvia, päätetään, ettei siivota, vaikka pitäisi. Päätetään, että aikaa on sille mitä haluaa, että kirjaa voi lukea pyjamassa koko päivän, että ruuaksi voi syödä vain omenoita ja maapähkinävoita, että aikuisetkin voivat nukkua puolille päiville, että aina ei tarvitse jaksaa, että kaiken voi jättää hyrskynmyrskyn, että ei kannata unohtaa elää, sillä asioilla on tapana lutviutua.
Hiphei - nokka kohti avantoa.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Mies jättää mutteripannuun rakkauskirjeen

Osa kuvista mieheltä, kiitos.
.
Mies jättää mutteripannuun rakkauskirjeen. Se on parhautta, yllättävät viestit yllättävissä paikoissa. Ollaan vieläkin vähän hupsuja.
Istutaan baarissa, vastapäätä kirjaston valaistut ikkunat ja kengät puussa.
Selaan DocPointin ohjelmistoa ja mietin, että olisipa mahtavaa nähdä nämä kaikki. Että miksen asu Helsingissä.
Luen Yöperhosen, kuuntelen Buikaa, teen ihanaa tulista nuudelitofukeittoa.
Jonotetaan melkein puoli tuntia pakkasessa kirpputorille, löydän paidan ja pipon. 
On sellainen tyyntä myrskyn edellä -olo.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Olen pistänyt nenäni pakkaseen


Tasan vuosi sitten tyttö sanoi, että olen oman elämäni urpo. Olen kuulemma sitä edelleen. Aika ihanaa, päätän olla oman elämäni urpo koko loppuelämäni.
Vuoden alku on ollut rauhaisa. Olen hurahtanut tomaattikeittoon ja aloittanut taas joogan.
Olen lyhyenläntä, eikä se ole koskaan haitannut, paitsi viime aikoina. On syntynyt kauppamurhe:
suosikkituotteeni, kikherneet ja maapähkinävoi, ovat  ylähyllyllä, jonne en yletä ilman kurottelua ja luovia ratkaisuja. Tai jonkun tuntemattoman apua. Ehkä jooga auttaa, ehkä kasvan pituutta. Tai tapaan tällä tavoin jonkun uuden mielenkiintoisen ihmisen.
Olen lukenut Topeliuksen päivästä ihanan romaanin, kirjoittanut, ottanut vastaan vegaanihaasteen, kirjoittanut ja pistänyt  nenäni pakkaseen. Nenä ja minä selvisimme.

tiistai 29. joulukuuta 2015

Vuosi 2015 sanoina ja kuvina

Tammikuu on Didrichsenin taidemuseon kylpyhuone, koiran jalat ja Kakkugallerian leivokset.
Se on Munchin Elämän tanssi.
Kirjoitin päiväkirjaan: "Vastakuollut valo jättää kultaisen viivan taivaan rajaan."

Helmikuu on Suomenlinna, Aino Venna ja Uudenkaupungin rannat. Se on Sarah Kanen Psykoosi 4.48 14.2. klo 4.48 Tehdasteatterissa.
Kirjoitin päiväkirjaan: "Täysin odottamatta tämä ei tietenkään tapahtunut. Paljon sanoja oli jo kadonnut."
Maaliskuu on Berliini, ihanat naiset Berliinissä, loma.
Kirjoitin päiväkirjaan: "Rajoitettu määrä paljaita sääriä, mummolla pikniktukka, kädet pilkkovat ilmaa."
Huhtikuu on Ruissalon metsät, vuokot, silmut, kaikki se maasta työntyvä ja ylöspäin kurottava. Se on myös loma lapsuuden kaupungissa, suklaamunia ja litsausta.
Kirjoitin päiväkirjaan: "Metsässä kahisee sade. Lapset päättelevät jalkansa, jäävät sänkyyn makaamaan."

Toukokuu on Teatterifestarit Lahdessa, nelikymppiset ja pubikierros Tampereella, ystävä Qwenselin kahvilassa, Naantalin rannat, kaverin kirjajulkkarit ja melontaretki. Ja ennen kaikkea se on kukkivat kirsikkapuut.
Kirjoitin päiväkirjaan: "Huoneet haalistuvat, tyttö haalistuu, kuluu pois. Päivä päivältä näemme häntä vähemmän."


Kesäkuu on Sitges, cava, Välimeri ja pintxokset. Lyhyt oppimäärä elämän sietämättömästä keveydestä.
Kirjoitin päiväkirjaan: "Muista liikesarja, joka vie lasin läpi."

Heinäkuu on jälleennäkeminen. Hääjuhlat, rakkaat ihmiset, tanssia aamuun asti, teltat pihamaalla ja aamiainen, kun puhumme neljää eri kieltä sekaisin.
Se on myös Kökar, Ahvenanmaa, saari, mökki, sauna, sateen rapina teltan kattoon ja pitkät illat, jolloin läiskimme korttia ja juttelemme kaikesta.
Kirjoitan päiväkirjaan: "Hääpäivän aamu. Käyn uimassa, vesi on lämmintä. Tuoksuu vilja, kukat. Tyyntä, lähes sininen taivas."

Elokuu on jäähyväiset, kuihtuva kukkaseppele ja retki Velkualle. Se on silakoita ja omenoita.
Kirjoitan päiväkirjaan: "Minut valtaa paneloidun paikan kammo."
Syyskuu on auringonkukat, pienten soturien hautajaiset, kosteat rapujuhlat ja pitkät fillarilenkit.
Kirjoitan päiväkirjaan: "Miehellä on papin selkä, kaulaliina ja neljä pakettia kahvia."

Lokakuu on sormet näppäimillä, kirjamessut, metsä ja metsä ja metsä.
Kirjoitin päiväkirjaan: "Henning Mankell kirjoittaa: kun jääkaappeja lakattiin pakkaamasta pahvilaatikoihin, moni katulapsi menetti kotinsa."
Marraskuu on Barcelona, meri, kahvilat, hitaat aamiaiset, pitkät illat, loputtomat kävelyt, kujat ja haamujen painanteet baarien jakkaroilla.
Kirjoitan päiväkirjaan: "Saako undulaatin ottaa mukaan taivaaseen?"

Joulukuu on sadetta, hiljaiset pyhät kotona, rauha ja hiljaisuus.
Kirjoitan päiväkirjaan: Muista Isabelle Eberhardt ja Paul Bowles.