sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Nähdä puiden vihreä seinä

Tällaisista päivistä voisi kirjoittaa vuolaasti tai sitten vain ihan vähän.
Voisi kertoa, kuinka olen lukenut ihanaa Gertrud Steinin Alice B. Toklasin elämää (kiitos vinkistä Liivia), kuinka olen istunut parvekkeella, katsonut miten aurinko kulkee toisen talon takaa mäen yli, kuinka olen kastellut kukkia ja yrttejä, kuinka olen laittanut munakoisot itkemään, olen keittänyt uusia perunoita, olen kirjoittanut ystävälle pitkän sähköpostin, olen puhunut puhelimessa, olen katsellut kaikkia niitä mökkikuvia, joita ihmiset postaavat kaikkialle, ja olen jättänyt kaiken sen tänä vuonna väliin, en nähnyt kokkoa tai saunonut, en läpsinyt hyttysiä tai katsonut veden hievahtamatonta pintaa, miten usva nousee kaiken ylle, vallan hyvin voi myös elää toisenlaisen juhannuksen, enkä tunnistanut itsessäni edes kaipausta muualle, olen kirjoittanut vanhoista ajoista, olen poiminut lauseita talteen, olen miettinyt kuinka onnekas sentään olenkaan, kun voin silmät aamulla avatessani nähdä puiden vihreän seinän, olen valvonut myöhään, olen nukkunut myöhään, olen laskenut päiviä siihen, kun rakkaat lentävät valtameren yli.
Tai sitten voisi tosiaan sanoa ihan vähän: olen levännyt ja antanut kaiken tulla.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Sitges - pääskyset ja aika

Vielä on muistettava nämä: terrakottalaatat, polttava hiekka, paella, mustekalarenkaat, palmut, käsinmaalatut kaakelit, mojitot, pistaasijäätelö, ilmastoinnin hurina, ikkunaluukut, takorautaiset parvekkeen kaiteet, turkoosi, pääskyset ja aika, jota tuntui olevan enemmän kuin sitä olikaan.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Sitges - päätyä johonkin aivan toiseen

Ajattelen värejä, jotka rävähtävät silmille, valoa joka häikäisee, lämpöä.
Että ihminen voi lentää pilvien yläpuolella ja päätyä johonkin aivan toiseen.
Meren rantaviiva ja kirkontorni ovat maamerkkimme, kun kuljemme kujilta toisille.
Pulahdamme aamulla mereen, makaamme hetken hiekalla, joka on päivällä niin kuuma, ettei sillä voi kävellä.
Taksit ovat myöhässä, juhlat jatkuvat aamuun, yöllä tansimme leit kaulassa baarissa.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Sitges - Meren suola iholla, lasissa cavaa

Meren suola iholla, lasissa cavaa ja koko se sininen taivas. Kaikki on vale ja claro.
Kun ruokapöytään istahtaa, tarjoilijat kantavat eteen loputtomasti tapaksia, simpukoita ja paellaa.
Uidaan Välimeressä, säikähdetään meduusaa, joka onkin muovipussi.
Kun drag queen riisuu irtoripsensä, jää jäljelle vain muisto Liza Minellistä.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Kanootin kapean vesille työnnän

Kanootin kapean vesille työnnän, otan miehen mukaan ja melomme yläjuoksulle. Rentukoiden keltaiset naamat, huutelen hevosille ja rusketun.
Sitten matkustan toiseen kaupunkiin, sinne missä usein eksyn, mutta nyt kuljen ilman karttaa pitkiäkin matkoja.
Kolutaan kahvilat ja baarit, aika loppuu kesken.
Illaksi menen toisaalle, sinne missä jutellaan puoli kolmeen yöllä ja herätään neljän tunnin päästä taas. Nauretaan ihmiselle, piirretään siskojen hauraat ja kiukkuiset ääriviivat. Ihmisen lapsi ei opi yksinään puhumaan.
Menomatkalla kuskilla on tatuointi, tulomatkalla buutsit.
Poika kysyy: kumpi on sinusta kauniimpi: auringonnousu vai auringonlasku?
Ai niin: tuometkin kukkivat jo.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Pihlajanmarjan silmuja ja nokkoslettuja

Ollaan viikonloppu täällä.
Tuodaan tuliaisiksi lateksihanskat ja Motörheadin elämäkerta.
On lenkki metsässä, se sama kuin lapsena.
Syödään pihlajanmarjan silmuja ja nokkoslettuja. Palellaan ullakolla ja otetaan aurinkoa kansanopiston portailla. On hiukkasen haikeaa, muistan kun istuin auditoriossa luennolla ja vetäydyin vintille lukemaan.
Se on niitä iltoja, kun lipitetään viiniä ja jutellaan sota-ajat, hautajaiset ja rakkaus. Se sama, joka alkoi jo 1947.
Ollaan kananlihalla, itkusilmässä, hepulissa vallan.