maanantai 25. heinäkuuta 2016

Telttapaikka, omenasiideriä ja venevajat


Paljon kuvia mieheltä, kiitos.

Herätään siihen, kun teltan ulkopuolella pieni poika laulaa: "Aa, kesän lapsi mä oon..."
Haukka nukkuu joka kerta samalla sähkölangalla ja heinät keinuvat tuulessa.

Sileät kalliot, aina sama telttapaikka, omenasiideriä, venevajat, hylkeenpyytäjien vanha asuinpaikka.
Saaret kuin tummanharmaita valaita vaaleanharmaassa vedessä.
Syödään kalakeittoa ja toivotaan, että paksu kirja ja nämä päivät eivät loppuisi koskaan.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Tallinna V - viikko voi tuntua kahdelta


Ostetaan valkoisia paprikoita ja avomaan kurkkuja. Kauppa on täynnä erilaisia pirukkaita, valitaan kaali ja porkkana.
Aamuisin ja iltaisin luen Anita Konkan Unennäkijän muistelmia ja kirja kiinnittyy tähän kaupunkiin, ikkunasta avautuvaan näkymään, puutaloihin, teräksiseen pesusoikkoon, omenapuuhun, kukkiviin pioneihin ja liljoihin,
Naapurin mustaponihäntäpäinen mies polttaa portin pielessä tupakkaa, kun juon aamukahvia laakeasta kupista. Kävellään paljon ja enemmän. Ostan rasvaa kuivapoolsele nahale. Ymmärrän sanoja sieltä täältä.
Koira vahtii ja kissa käy naukumassa oven takana. Huoneen nurkassa ruskea kakluuni odottaa syksyn sateita. Tiskaan astiat sienellä ja teen kirpparilöytöjä.
Viikko voi tuntua kahdelta, sillä kaikki uusi venyttää aikaa.

Maalaus Valerian Loikin muotokuva maalari Aino Bachista.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Tallinna IV - polleana ja pohkeet piukkana

Kävelemme riukuaitojen reunustamaa tietä vanhaan virolaiseen taloon. Kissa nukkuu kerällä sohvalla, mies on paistanut lettuja, leivinuuni hohkaa kuumana ja hiki noruu selkärankaa pitkin.
Toisen talon ovea vartioivat vuohet ja kolmannen pihalla kiekuu elämäni isoin kukko. Se on kuin moottoripyöräjengiläinen, uhittelee polleana ja pohkeet piukkana.
Olemme taas saaneet hypätä ajassa sata vuotta taaksepäin, tai ehkä viisikymmentä tai jotain. Koemme kuitenkin jotain sellaista, josta voi olla vain kiitollinen.
Ihaillaan toinen toistaan kauniimpia peittoja, tyynynpäällisiä, mattoja, lankkulattioita, hillopurkkeja, valokuvia, kirjeitä, kirjoja, kukkia ikkunalaudoilla.
Kehrätään tyytyväisinä, mennään kahville ja ostetaan lapaset ja pöytäliina.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Haapsalu - syttyy kaipuu Karjalan laulumaille

Päivä Haapsalussa on kuin matka Ilon Wiklandin kuvittamien satukirjojen sivuille. Matka johonkin jota ei enää ole.
Vuosisatainen tuuli on taivuttanut rantatien puut. Ajellaan ja mietitään, miten niin lyhyt matka voi olla niin pitkä.
Nähdään ensimmäinen kattohaikaran pesä, ja toinen, ja kolmas. Kattohaikaramaa. Muistellaan Saarenmaata, sitä pientä mökkiä, jonka sauna oli musta ja matala. Ja yöpöydällä pitsiliina.
Ripeksii, harhaillaan, etsitään kivaa kohvikia, muttei löydetä mitään sellaista jota haluaisimme. Kuin täältäkin se paras ja aidoin olisi pikkuhiljaa katoamassa pois.
Syttyy kaipuu Karjalan laulumaille.