tiistai 5. huhtikuuta 2016

Tukholma II - suklaata, olutta ja hytti autokannen alla

Olisihan se vänkää olla kuningas. Pöytään tuotaisiin 34 ruokalajia ja toiset katsoisivat, kun minä söisin. Olisi oikein yleisö. Ja se sama yleisö saattelisi minut sänkyyn ja toivottaisi hyvää yötä. Kun muut poistuisivat, minä pujahtaisin valtavan makuuhuoneeni takana olevaan pieneen kopperoon nukkumaan. Siellä olisi suloisen lämmintä ja kotoista toisin kuin hulppeassa edustusmakuuhuoneessani. Se olisi sellaista teatteria, esittäisin kuningasta, joka nukkuisi isossa sängyssä valtavassa huoneessa, vaikka oikeasti nukkuisinkin ihan pienesti ja pelkäisin hämähäkkejä.
Näin tekivät kuninkaat muinoin - ja se on totinen tosi.

Mutta me söimme siltikin kuin ruhtinaat. Oli Fotografiska, mahtavia kirpputoreja, pieni sade, suklaata, olutta, kipeät jalkapohjat, hytti autokannen alla, ylisöpöjä taloja, persoonallisia tyyppejä, kolea tuuli, ihanaa kahvia, bageleita, ihan täysi kasvisravintola, ja taas kipeät jalkapohjat, korttipeli hytissä, ja lisää suklaata, ja vielä kerran skål.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Tukholma I - Varhaisen aamun tyhjät kadut

Varhaisen aamun tyhjät kadut. Vain me ja rotta, joka livistää sisään pizzeriaan oven alta.
Tuulee pohjoisesta ja pujahdamme kahvilaan lämmittelemään.
Kädet kaakaokupin ympärillä, puheensorina ja bagelit.
Saamme viettää monta tuntia keskenämme, ennen kuin kaupunki herää.
Sen jälkeen vanha kaupunki onkin sietämättömän ruuhkainen ja pakenemme Södermalmille.
Ihanassa kasvisravintolassa tekisi mieli istua vaikka kuinka kauan. Harmi, että vehreässä puutarhassa on vasta varhainen kevät.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Sataa lunta - huhtikuussa

Sataa lunta - huhtikuussa. Istun koneen ääressä ja kirjoitan, kun valkoiset isot hiutaleet leijailevat taivaalta kuin eksyneenä tähän keväiseen maisemaan.
Mennään koiran kanssa lenkille, se etsii jo vihreää, haistaa märän mullan.
Ja kohta noustaan paattiin ja seilataan meren yli. Ihan vähäksi aikaa vaan. Humputellaan, juodaan kahvia, ehkä nähdään kuningas.
Sellaista, humputtelevaa huhtikuun viikonloppua teillekin!

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Väittävät, ettei aikakoneita ole olemassa

Ja vielä väittävät, ettei aikakoneita ole olemassa!
Joka kerta, kun astun käsityöläismuseon portista sisään, solahdan menneisyyteen. En ole enää minä, vaan joku muu joskus muinoin. Vaikkapa se merimiehen vaimo, joka haki kyläkaupasta kahvinpapuja ja prännäsi ne. Ehkä hän kehräsi lankaa, maalasi pääsiäismunia, leipoi leivän ja kattoi hyvin.

Oli sijansa kaikella, työllä ja levolla.
Millaisia ääniä kuului, ehkä lampaat määkivät, hevoset hirnuivat, kärryjen renkaat kolisivat ja jossain soitti mies viulua. Hartaat sävelet pujahtivat sisään ikkunasta ja saattoi istahtaa keinutuoliin ja levätä. Oli pyhä.