sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kuin vieteriukko paikasta toiseen

Kuulkaas, ollut sellainen viikko, että tukka lähtee päästä ja ajatukset sinkoilevat kuin vuoristoradassa.
Olen hyppinyt kuin vieteriukko paikasta toiseen.
Mutta nyt se on loppu. Matkalaukku lojuu kita avoimena olohuoneen lattialla ja mietin vaikkapa sellaista tärkeää asiaa kuin mikä kirja pääsee mukaan reissuun.
Vielä lähden pulahtamaan mereen ja jätän sinne viimeisetkin kiperät ajatukset. Ehkä heitän koko kellon menemään.
Ihanaa viikkoa kaikille!

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Tulee hekumallinen olo





Valosta tulee hekumallinen olo. Vaikka siristänkin silmiä ja vastaantulevat ihmiset ovat pelkkiä silhuetteja.
Niin monta lämmittävää, yllättävääkin viestiä. Sekin on hassua, että kännykällä voi puhua ilmaiseksi maailman laidalle. Hän voi soittaa samalla kun lyhentää mekkoa ja minä voin puhua samalla kun teen ruokaa. Eikä Atlanttia ole.
Niin, sitten ovat nämä grillatut kasvikset, joita voi laittaa kaikkialle, vaikka pizzan tai voileivän päälle.
Ja yksi ylimääräinen työ, josta saa rahaa, jolle on jo monta käyttötarkoitusta olemassa.
Tekisi mieli kumartaa lokeille, jotka herättävät aamuisin ja laulavat, kun kävelen joen rantaa.
Tanssitunnilla tuntuu, että pohkeet halkeavat ja rintalasta räjähtää, muttei se mitään.
Ei mikään haittaa, kun on matkakuume, kevättakki ja lakaistut tiet.

Innostun vielä huomisestakin, sillä menen katsomaan tätä. 

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Ihanat naiset kahviloissa


Metsässä kahisee sade.
Ylämäessä ohitamme Sandelsin. Bussi puuskuttaa. Olen pukeutunut kevättakkiin, mutta Tampereella on talvi.
Nämä ihanat naiset kahviloissa. Ei heistä voi sanoa kuin kauniita asioita.
Tapahtuu vieläkin joskus: pelkään, etten riitä.
Luen Liv Ullmannin omaelämäkertaa, painan mieleen kaksi lausetta:
"On suurenmoista jättää taakseen halu elää ympäristön elämää."
"Todellisuus voi olla suurenmoista silloinkin kun elämä ei ole sitä."

tiistai 17. helmikuuta 2015

Ja mustarastaat urheilupuistossa

Viime viikolla rakkaan häät maapallon toisella laidalla. Katselen onnellista paria valokuvissa, hääpuvun pitsejä, lyhtyjä, kukkia viinipulloissa, hymyjä, valkoisia kukkia hiuksissa, sydämiä kakun päällä. Olen niin onnellinen.

Täällä ihan toisenlaista: hyytävän kylmä tuuli, kirppareita, teatteriesitys klo 4.48 yöllä, Knausgårdin neljäs, couscousia kylässä, blogiystävän hymy pöydän toisella puolella ja mustarastaat urheilupuistossa,

lauantai 7. helmikuuta 2015

Levylautasella aina vaan Aino Venna

Levylautasella aina vaan Aino Venna.
Lautasella avokadoruisleipää.
Kupissa maitokahvia.
Ikkunassa paljaat puut.
Tämä on oikein hyvä lauantai.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Haaveillaan hiihtoretkestä Hailuotoon

Osa kuvista miehen, kiitos.
Moottoritiellä jäätävää tihkua.
Talven toinen runebergintorttu Suomenlinnassa.
Jutellaan merestä, lauluista, merilauluista ja laulumeristä. Haaveillaan hiihtoretkestä Hailuotoon.
Olen jälleen kiitollinen siitä, että saan kohdata ihmisiä, nauraa ja halata.
Ja surenkin, pieni kynnellinen soturi hävisi viimeisen taistelunsa.
Mutta linnut laulavat jo kevättä.
Ja meillä on kotona uusi järjestys.