tiistai 25. elokuuta 2015

Ennustavat huomiseksi sadetta

Ennustavat huomiseksi sadetta.
Nämä tässä, muistoja kesästä, joka on kääntämässä meille selkänsä, muttei ihan vielä, ei ihan vielä.
Vielä ehdin istua parvekkeella ja lukea kirjaa.
Olen tarvinnut tämän hengähdystauon, edelleen haluaisin asettua kuin tyhjä vati sateen alle ja täyttyä hissukseen, vedestä, linnuista, vihreästä ja syvästä.
Odottavalla kannalla, se kuvaa tätä olotilaa parhaiten.
Luulen, että ensi viikolla alkaa hulinat.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Useimmiten riittää pelkkä taivas ja kallio



Kökarin kirkon takana. Kuoriudumme villatakeista kuin perhoset kotiloistaan. Kallio on auringon paahtama.
Useimmiten riittää pelkkä taivas ja kallio. Kuolleet lepäävät viileän kirkon lattian alla, urkoparvella Bachin korallit.
Myöhemmin keitämme trangialla hernekeittoa. Meillä on kultainen kissa ja liian vähän aikaa.

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Sen lisäksi kalliot, lampaat ja suolan tuoksu

Meri. Kaiken voisi tiivistää noihin neljään kirjaimeen.
Sen lisäksi kalliot, pähkinälehdot, lampaat, suolan tuoksu, pannukakku ja teltan lepattava lieve. Öisin sataa hiljakseen, myrskyä pakenemme maalaistalon yläkertaan. Puhumme sekaisin suomea, englantia ja espanjaa. Luettelemme Yhdysvaltojen osavaltioita, presidenttejä, puita ja koirarotuja.
Löydämme ne paikat, jotka aina on tapana löytää: kirpparit, kahvilat ja rannat.
Luen miten tehdään puhvelinlihaillallinen 22 hengelle.
Hypnoottinen aaltojen pauhu. Kaivaudun peiton alle teltassa, paksu kirja onneksi odottamassa. Murukahvia, ilmapatjat ja teltan vihreä valo.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Tiedättehän, jälleennäkeminen

Kaksi viikkoa sitten syleilimme lentokentällä. Tiedättehän, jälleennäkeminen, sen varassa jaksaa elää vaikka vuosia.
Sen jälkeen olemme näyttäneet hänelle saunan saaressa, kangaspuut, meren rannan, kaupungin maan alla, maalaistalon, korvapuustit, kiemurtelevat maalaistiet, metsän, ravintolan kanavan varrella, lehmät, lampaat ja siat, linnan rauniot, kasinon, sen kahvilan, jossa on vino lattia ja sen pyöräilyreitin joen varrella.
Sen verran uskallan toivoa, ettei ensi lauantaina sataisi.
Ojennan käteni ja toinen tyttö on tässä, silitän häntä. Lokit kirkuvat ja luen jotain Frida Kahlosta.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Nähdä puiden vihreä seinä

Tällaisista päivistä voisi kirjoittaa vuolaasti tai sitten vain ihan vähän.
Voisi kertoa, kuinka olen lukenut ihanaa Gertrud Steinin Alice B. Toklasin elämää (kiitos vinkistä Liivia), kuinka olen istunut parvekkeella, katsonut miten aurinko kulkee toisen talon takaa mäen yli, kuinka olen kastellut kukkia ja yrttejä, kuinka olen laittanut munakoisot itkemään, olen keittänyt uusia perunoita, olen kirjoittanut ystävälle pitkän sähköpostin, olen puhunut puhelimessa, olen katsellut kaikkia niitä mökkikuvia, joita ihmiset postaavat kaikkialle, ja olen jättänyt kaiken sen tänä vuonna väliin, en nähnyt kokkoa tai saunonut, en läpsinyt hyttysiä tai katsonut veden hievahtamatonta pintaa, miten usva nousee kaiken ylle, vallan hyvin voi myös elää toisenlaisen juhannuksen, enkä tunnistanut itsessäni edes kaipausta muualle, olen kirjoittanut vanhoista ajoista, olen poiminut lauseita talteen, olen miettinyt kuinka onnekas sentään olenkaan, kun voin silmät aamulla avatessani nähdä puiden vihreän seinän, olen valvonut myöhään, olen nukkunut myöhään, olen laskenut päiviä siihen, kun rakkaat lentävät valtameren yli.
Tai sitten voisi tosiaan sanoa ihan vähän: olen levännyt ja antanut kaiken tulla.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Sitges - pääskyset ja aika

Vielä on muistettava nämä: terrakottalaatat, polttava hiekka, paella, mustekalarenkaat, palmut, käsinmaalatut kaakelit, mojitot, pistaasijäätelö, ilmastoinnin hurina, ikkunaluukut, takorautaiset parvekkeen kaiteet, turkoosi, pääskyset ja aika, jota tuntui olevan enemmän kuin sitä olikaan.