tiistai 22. heinäkuuta 2014

Tallinna - meillä on nyt se oma kantakohvik

Suloiset päivämme Tallinnassa ovat jo kaukana.
Muistellaan kaapin kokoista, punaisiin stringeihin pukeutunutta korstoa, joka vilvoitteli pihalla lasten kahluualtaassa. Nauretaan oville, viimeksi ei päästy sisään, nyt ei päästy ulos.
Muistellaan kissan omenavihreitä silmiä, hyrisevää moottoria sen sisällä.
Suihkussa olo oli kuin Marrakeshissa tai Tuhannen ja yhden yön tarinoissa.
Ollaan aika iloisia, että meillä on nyt se oma kantakohvik.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Tallinna - kannattaa poimia kukkia ja katsella merelle

Rakastan tuota korttia, Ruth Huimerindin kuvaa, jossa nainen seisoo pyöreällä kivellä vannehameessa.
Se on täydellinen kirjanmerkki. Näen sen päivittäin ja muistan, että elämässä kannattaa aina pukeutua hullunkurisesti, poimia kukkia ja katsella merelle - vaikka sitten seisoisi pyörivällä alustalla.
Rakastimme myös Anneliisin asuntoa, jossa saimme viettää unohtumattomia päiviä ja silittää kissaa. Jäi epäselväksi, mikä ystävämme nimi oli. Ristimme sen Oliiviksi.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Tallinna - siellä pyörittiin maailmanpyörässä


Meillä oli kaikkea hidasta - ei katsottu kelloa, eikä hoppuiltu mihinkään.
Lukittiin itsemme asuntoon, joku tuli ja pelasti, otti mukaansa taksiin ja vei isoille festareille.
Siellä pyörittiin maailmanpyörässä ja ajateltiin, että aika ihanaa.
Etsittiin se tuttu lettupaikka ja syötiin niin paljon lettuja kuin vatsaan mahtui.
Haluttiin käydä tutuissa paikoissa ja vieraissa paikoissa, sillä on kivaa, kun uusi ja vanha on tasapainossa.
Iltaisin luin Tikliä ja silitin kissaa.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Tallinna - he katsoivat selliensä ikkunoista pauhaavaa merta

Lämmittelen käsiä kahvikupin ympärillä. Mietin vankeja, jotka katsoivat selliensä ikkunoista pauhaavaa merta. Toiko horisontti heille lohtua vai eivätkö he edes nähneet merta, vaan pelkästään kuulivat meren pauhun ja lokkien huudot unensa läpi? Sen unen, jossa he pellavapäisinä lapsina leikkivät piilosta naapurin lasten kanssa, pujottivat käden tytön käteen, niin ujon ja viattoman.
Miten suuri on kontrasti lohduttoman vankilan ja tämän kauniin rannan välillä.
Tämän päivän jälkeen Paterei tuo mieleeni hirttohuoneen, veriset seinät, piikkilangat, rispaantuneet julisteet, ruostuneet huonekalut, pimeyden, loputtomat käytävät ja rotat, jotka ihan varmasti asuvat täällä.
Se tuo mieleen vapauden, sykähyttävän ilon siitä, että saa olla vapaa. Voi kulkea portista ulos meren rantaan ja juoda kupin kahvia.