maanantai 26. tammikuuta 2015

Yritän syödä rautaa


Äsken kävin kaupassa. Ostoslistalla oli yksi tuote. Unohdin sen mitä piti ostaa ja ostin sen sijaan 8 muuta juttua. (nimim. Pitäisikö huolestua?)
Ehkä se on tämä kaikki kutkuttava, kiva ja kinkkinen, joka jyllää päässä.
Yritän syödä rautaa, C-vitamiinia ja D-vitamiinia.
Ja huomenna menen tänne.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Sanat hiertävät ja kiusaavat

Sinisiä hetkiä, pääkallokelejä ja Punaisten kyynelten talo.
Sanat jotenkin pakenevat minua, hiertävät ja kiusaavat.
Tehtiin blinejä, sellaista talviruokaa.
Yksi ihan yllättävä juttu ja ensi viikolla tiedossa monta kivaa tapaamista.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Oman elämänsä urpo

Osa kuvista miehen, kiitos.
Välttelen aurattuja teitä, kävelen siellä missä lumi narskuu.
Täällä yksisarviset oksentavat sateenkaaria, päätetään.
Haikeus, kun kannan joulun vintille.
Vietän päivän Doris Lessingin ja Billie Holidayn kanssa. Meillä on kivaa.
Tyttö sanoo, että olen oman elämäni urpo. Totta.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Hitailu, kotoilu ja uneilu

Kuvat Apteekkimuseosta.
Ennen herkuteltiin jouluisin ämmännahkoilla ja hapankaalihyytelöllä.
Meillä oli hiukka toiset herkut: tänään tein saaristolaisleipää ja linssikeittoa.
On tehty monta hyvää ja hidasta ruokaa. Hyvää ja hidasta kävelyä. Ja on luettu hyviä ja hitaita kirjoja.
Loman teemana oli siis tällä kertaa hitailu, kotoilu ja uneilu. Oikein hyvä näin.

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosi 2014 kuvina ja sanoina

Tammikuussa ajattelin lähettää teille tämän kirjeen, mutta se jäi sitten lähettämättä:
"Asumme eräässä Santiagon korttelissa, kirjaston lähellä.
Täällä ovat kaikki optikkoliikkeet, metroasema ja Avenida Alameda.
Ikkunasta näkyy vastapäisen talon harmaa seinä, verhotut ikkunat ja sen takana korkea rakennus, jossa yöllä palavat valot. Ikkunasta avautuvasta maisemasta et voisi päätellä missä kaupungissa olemme, sillä Andit eivät näy tähän, vasta ulkona näet ne väistämättä, miten ne ympäröivät tätä kaupunkia, jonka Pedro de Valdivia joskus valloitti mapucheilta.
Miten hän rakensi kauniille kukkulalle torneja ja suihkulähteitä, mutta mapucheille se oli surun ja kivun kukkula.
Nyt kuljemme Santa Lucialla ja mapucheja ei näy enää missään, vain metropoli, joka leviää joka suuntaan tässä laaksossa. Kaukana sieltä.

Halusin kertoa tämän sinulle, jotta et tuntisi oloasi niin yksinäiseksi, kun olet siellä pohjoisen talvessa. Kunpa voisin ojentaa sinulle kukkivan kukan ja mukillisen aprikoosijuomaa."
Helmikuussa sininen hämärä ja laivojen lyhdyt.
Maaliskuussa odotimme tennarikelejä, jäätelökioskeja ja västäräkkejä. Tuomiokirkko on jylhän kaunis, aina siellä.
Huhtikuussa pengon lapsuuden kodissa vanhoja matkalaukkuja ja saan työkaverilta fillarin kebabilla. Kirjoitan Facebookiin yhdestä päivästä:
6.18 herään ennen kellon soittoa, koira kerällä jalkopäässä.
6.55. chattailen maailman toiselle laidalle.
7.39 mustarastaan liverrys ja lokkien nauru.
7.56 töissä, juon kahvia.
8.10 lähetän sähköpostia Malediiveille.
9.35 käyn postittamassa runoja.
9.55 junan yläkerta, omena, surkea nettiyhteys, töitä.
10.18 radanvarren puissa isot silmut.
10.21 yksitoista hevosta laitumella.
10.26 peura junan vieressä pellolla, se on niin kaunis.
10.44. kolme kurkea. Luen Wikipediasta, että vanhin suomalainen rengastettu kurki on ollut 17 vuotta 2 kuukautta ja 25 päivää vanha.
12.20 ajellaan autoilla Ämmässuon kaatopaikalla. Lokit kirkuvat ja aurinko lämmittää.
14.05 perunapiirakoita Espoon K-marketista.
14.57 radanvarressa myytävänä mahtava punainen traktori.
15.08 huomaan, että villapaita on ollut väärinpäin koko päivän, etupuoli takana ja takapuoli edessä. Pyöräytän paidan oikein päin.
15.09 kaksi joutsenta lammessa
.
Toukokuussa käydään pihakirppareilla, syödään ulkomaalaisia mansikoita ja istutaan terasseilla.
Kesäkuussa ajetaan Jäämeren rannalle. Vietetään juhannus pienessä matkustajakodissa ja kirjoitan matkapäiväkirjaan:
"Kongsfjord häviää sumuun, sataa tihkuaa. Pienessä kahvilassa nainen paistaa meille vohveleita ja kertoo matkalaisista, lumesta, jota satoi huhtikuussa valtavat määrät. Siksi tunturit ovat edelleen osittain lumen peitossa, lepäävät kuin miekkavalaat vuonon molemmin puolin. Majapaikassamme ei ole ketään muita, teen tonnikalaspagettia. On kylmä, lämmitys on kytketty pois päältä. Mutta tämä maisema ikkunasta: valkoiset paalujen päällä lepäävät talot, joiden seinillä lokit pesivät. Tie, joka kulkee vastarannalla kohti kylää. Yht´äkkiä muistamme, tänään on juhannusaatto."
Heinäkuussa olemme kissavahteina Tallinnassa. Tai niin siinä vaan käy. Istumme pienissä kahviloissa, tapaamme kotikaupungin ystäviä tallinnalaisessa ravintolassa, kävelemme itsemme uuvuksiin ja emme halua palata.

Elokuussa koluamme museoita: Sibeliuksen Ainola, Halosenniemi, Aleksis Kiven kuolinmökki ja Raumalla merimiehen museo. Muutenkin rakastumme Raumaan, katuihin jotka ovat jo tyhjentyneet matkailijoista, pieniin karamellin värisiin taloihin ja tuoksuun sateen jälkeen.
Syyskuussa käyn viisi kertaa Helsingissä, kerran Lappeenrannassa, Inkeroisissa, Asikkalassa, Vehmaalla, Kemiössä ja Kaarinassa. Tapaan kuvataiteilijoita.
Lokakuussa istun lempikahvilassani Vesijärven rannalla ja ihailen pihlajanmarjoja, käyn kolme kertaa teatterissa.
Marraskuussa meillä on kirjailijatapaaminen ja tutustun moniin uusiin, ihastuttaviin ihmisiin. Puhumme kaksi päivää kirjoittamisesta, teemme ruokaa, saunomme ja hulluttelemme myöhäiseen yöhön asti.
Joulukuussa sukellamme joulun tunnelmaan Kuralan Kylämäellä.

Näiden kuvien ja sanojen myötä toivotan teille kaikille ihanille oikein suloista ja taianomaista vuotta 2015. Tulkoon ensi vuodesta juuri sellainen kuin toivotte. Samalla haluan kiittää teitä kaikkia kauniista kommenteistanne, ilman teitä elämä olisi tosi paljon köyhempää. Ja tuossa juuri äsken huomasin, että blogini täytti näköjään joulupäivänä 5 vuotta - aika ihmeellistä.