sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Kodit


Ensimmäisessä kodissani oli syvät ikkunalaudat ja lautalattiat. Siellä pääsi ympäri. Vesirokossa istuin koko päivän ammeeessa ja vastapäisellä katolla kissa venytteli yöstä raukeita jäseniään.
Toisessa kodissa juoksin metsään, kiipesin puihin, olin metsän tyttö. Vintillä leikittiin ydinsotaa, piilouduttiin maailmalta ja rohkein oli se, joka uskalsi pimeässä kauimmaiseen nurkkaan.
Kolmannessa kodissa viivyin vain vähän aikaa. Se oli maalla. Olin rakastunut.
Neljännessä kodissa tein makaroonilaatikkoa, joka syötiin ennen kuin se ehti uuniin. Pelasin tetristä ja tutustuin Derridaan. Naapurissa asui muistinsa menettänyt nainen.
Viidennessä kodissa oli kylpyamme ja parveke. Maalasimme keittiön kaapit mustiksi. Lainasimme koiraa, söimme lihapiirakoita, katsoimme videoita, valvoimme öitä ja päätimme tehdä lapsen.
Kuudennessa lapsi piirsi seinään taideteoksen. Minä verhoilin sohvan, tein lastenkutsuille banaaniveneitä ja leikkasin hiukset lyhyiksi.
Seitsemännessä kodissani lasagne on uunissa. Pesukone käy. Pöydällä on kaksikymmentä tulppaania ja lapsi halaa minua.

24 kommenttia:

  1. Niin kauniit kuvat, ja kaunis tarina!

    VastaaPoista
  2. Tässä fazeriinaa ja teetä juodessa, tuli ihan tuli ikävä lapsuudenkotiin, kun niin kauniisti olet kuvaillut kotejasi. Missä noista kodeista oli suuret kuuset ja kulunut tuoli?

    Ja kysymys: miten saat kuvat näkymään noin isona? Yritin saada muffinssi kuvaa isoksi, mutta en saanut millään.

    VastaaPoista
  3. Aloin heti muistella omia koteja. Niitä on ollut neljätoista. Vain ensimmäisen muistot ovat kovin sameat, sieltä muutin kaksivuotiaana, muiden mukaan jaksotan muistot ja eletyn elämän, yhdistän tapahtumat vuosiin. Nyt kun koti on oma ja pysyy, elämä jaksottuu lapsien mukaan, huomaan.

    VastaaPoista
  4. Teija: Kiitos! Kerrankin oli valoa riittävästi.
    Solen: Mies muokkasi html-koodia niin, että isot kuvat mahtuvat tuohon raameihin. Nyt lähetän kuvat 800x600 koossa tuonne bloggeriin, josta sitten valitsen "erittäin iso" koon. En tiedä, oliko tästä apua? Suuret kuuset ja kulunut tuoli oli kodissa numero kaksi :) Miten voit muistaa noin hyvin mitä olen kirjoittanut?

    VastaaPoista
  5. Taas aivan ihana kirjoitus. Aloin miettiä omia kotejani, miten monta niitä on ollut, teki mieli kirjoittaa tämmöinen samanlainen. Meidän kodissa lapsi on juuri menossa nukkumaan, ammeessa kylpiessään huuteli äittä-äittä-äittä, kylvetys ja yöunille nukutus ovat yleensä miehen hommia jos hän on kotona. Halaamaan opittiin pari päivää sitten, odotan oikein tuota hetkeä, jolloin tietoisesti tulee halaamaan itse, se kuulostaa niin suloiselta.

    VastaaPoista
  6. Monta kotia ja paljon ihania muistoja! <3

    VastaaPoista
  7. Tätä lukiessa aloin miettiä kuinka monessa talossa olen asunut ja kuinka montaa niistä olen kodiksi kutsunut. Joistakin paikoista ei vaan koskaan tule kotia, vaikka kuinka tahtoisi.

    VastaaPoista
  8. Kivaa postia täällä :)
    Hui,minulla niitä koteja on kyllä (ikääni nähden) aika kauhiasti..Äkkilaskemalta kymmenen..Hmm olisivatkohan seitsemän vuoden sisään.Huh.

    VastaaPoista
  9. Jäin miettimään samaa, montako asuntoa on ollut ja montako niistä olen kodiksi sanonut. Uskallanko edes itselleni tunnustaa että tämä nykyinen ei taida täysin kodin kriteereitä ylittää vaikka tätä kodiksi kutsutaan.

    VastaaPoista
  10. Niin minäkin aloin miettiä koteja, joissa olen asunut...
    nykyisessä kaikista kauimmin..25 vuotta...
    tänne olen juurtunut..

    kauniita, herkkiä kuvia ja kiva tarina lapsuudesta nykyisyyteesi....
    Vähässä on paljon!

    VastaaPoista
  11. Anjuska: Sinulla on ollut tuplasti enemmän koteja :) Minäkin olen jumiutunut ilmeisesi tähän kotiin, sillä olen viihtynyt täällä jo yli 12 vuotta.
    Mimmi: Kirjoita vain samanlainen, koteja on hauska muistella. Ja se on tosiaan huippua, kun lapsi tulee viereen ja halaa tiukasti. Sekin on ohimenevää, ei ne taida enää kymmenen vuoden päästä halata kymmentä kertaa päivässä.
    Minja: Niin on :)
    Celia: Sekin on totta. Näistäkin jotkut tuntuivat enemmän kodilta kuin toiset. Mutta kaikista on kyllä hyviä muistoja.
    Virva: Jossain vaiheessa elämää sitä muuttikin useammin, sitten löytää ehkä sen oikean paikan ja asettuu aloilleen.
    Pikkujutut: Kaikissa paikoissa ei viihdy samalla tavalla...varmasti löydät vielä sellaisenkin paikan, joka tuntuu kodilta.
    Hanne: Sinä olet todellakin juurtunut. Siltä minustakin oikeastaan tuntuu :) Kiitos sinulle!

    VastaaPoista
  12. Tämä oli niin hyvä! Inspiroit koko ajan tekemään perässä. Minulla vaan on ollut niin monta kotia, että tulisi aika pitkä juttu. Ehkä kuitenkin.

    Kiitos tästä. Jälleen kauniit kuvat.

    VastaaPoista
  13. Aivan ihanat muistelmat. Kyyneleet jostain syystä nousivat silmiin. En tiedä miksi. Tunnelmallista, pisti minutkin muistelemaan omia kotejani.

    VastaaPoista
  14. Ihana pieni tarina,kirjoitat niin hienosti! Ja kuten Liiviakin sanoi,inspiroit koko ajan tekemään perässä..:) Minulle ei ole ollut montaa kotia,mutta ehkä voisin tämän tehdä. Muistelu on aina kivaa:)

    VastaaPoista
  15. Minulle tuli valtava halu laskea montako kotia minulla on ollut.

    Tämä nykyinen on viidestoista.

    VastaaPoista
  16. Heli: Mukava kuulla :)
    Liivia: Onpa hauskaa, jos inspiroiduit. Ihan mielellään lukisin muidenkin tarinoita ja muisteloita heidän kodeistaan, että siitä vaan.
    Tirpana: Voi voi, toivottavasti kyyneleet olivat kaihoisia ja hyviä kyyneleitä.
    Niina: Kiitos! Minustakin muistelu on mukavaa, taidan olla nostalgikko...mielelläni lukisin sinunkin kodeistasi.
    Violet: Viisitoista on paljon, mutta minä olenkin viihtynyt toisessa ja tässä viimeisessä kodissa tosi pitkään, yli kymmenen vuotta. Minusta olisi kiva tietää, muutanko vielä joskus.

    VastaaPoista
  17. Nämä kuvat, nämä tarinat...Tuolla alempanakin kaikkea kaunista ja koskettavaa, mitä en ole ehtinyt kommentoida. Kiitos täyteläisistä elämyksistä mitä täältä saan!

    VastaaPoista
  18. Satu: Kiitos sinulle, että jaksat käydä täällä lukemassa. On mukavaa löytää hengenheimolaisia.

    VastaaPoista
  19. Kaunis posti ja samalla tulin myös surulliseksi!
    Sinulla on ollut ihanan selkeä elämä.
    Itse olen istunut laukkuineni aika monessa
    asunnossa (jalka oven välissä) lähdössä ja sielu jossakin toisaalla:)

    VastaaPoista
  20. Aivan ihana kirjoitus! Houkuttelee heti tekemään samanlaisen listan omista kodeista.

    VastaaPoista
  21. Neidonhiuspuu: Voi että, et ollut ainut joka tuli surulliseksi...vaikkei se kyllä ollut tarkoitukseni. En tiedä, onko tuo elämä ollut kauhean selkeä, ulkoisesti ehkä, mutta pää on sitten varmaan ollut sitäkin enemmän sekaisin.
    Linnea: Tee toki lista, lukisin mielelläni.

    VastaaPoista
  22. Kaunis kirjoitus, niin hienosti kiteytetty. Tämä tosiaan pisti ajattelemaan omia entisiä koteja... niitä on ollut 10.

    VastaaPoista
  23. Lotta: Kiitos, minusta on hauska muistella menneitä. Taidan olla parantumaton nostalgikko, ei voi mitään.

    VastaaPoista