torstai 21. tammikuuta 2010

Lapsuuden nukkekodissa




Lapsi sai kameran ja kuvasi nukkekotia. Asuin lapsena asunnossa, jossa oli melkein samanlaiset tapetit. Keittiössä oli keltaiset kaapit ja punainen muovimatto. Liimasin keittiön kaapin oveen  tarran, jossa luki ”Voikaa paksusti”. Kun kiipesin siniselle muovijakkaralle näin ulos pihalle, missä kasvoivat isot kuuset.

Sinne mahtui koko lapsuus. Kun suljen silmäni, istun taas keittiön pöydän ääressä syömässä meetvurstileipää ja maitoa. Minun tuolini tunnistaa siitä, että vasemmasta yläkulmasta on maali kulunut. Tavaan pöydän yläpuolella riippuvan asetelman signeerausta A. Alava -60.  Luen Viisikkoa. Pihalta kuuluu keinujen kitinä.

Muistankohan tämän hetken kolmenkymmenen vuoden päästä?

11 kommenttia:

  1. Muistat. Vieläkin vahvemmin. Ihana tunnlmakuvaus. Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Ihana kokemus ja muisto. Itse kun on vaikea nukahtaa laitan silmät kiinni ja mietin jotain ihana ja rauhallista hetkeä. Tämä toimii varmasti sellaisena.

    Kiva nukkekoti, hauskan surrelistisen piirteen tuo iso kynttilänjalka peilin edessä :)

    Pitääpä tulla poikkeamaan täällä paremmalla ajalla...

    VastaaPoista
  3. Satu: Toivottavasti muistan! Minusta vain tuntuu, että minulla on ihan äärettömän huono muisti.
    Valkoinen persilja: Toiset muistot ovat todellakin hirmuisen eläviä. Pystyy palauttamaan mieleen kaiken tuoksuja myöten. Lapsen nukkekodissa asuu enimmäkseen eläimiä...niillä on kaiketi vähän erikoinen tyyli sisustaa.

    VastaaPoista
  4. Ihana tunnelmallinen valo kuvissa. Pienenä ja joskus nyttenkin mietin minkälaista olisi asua nukkekodissa.Katsella vain kun isot ihmiset ympärillä hyörii. Ja katsella pikkuruisista ikkunoista ulos, mutta silti sisälle. Pienissä taloissa, pienoismalleissa on jotain hyvin kiehtovaa.
    Luulen, että tuollaiset hyvät muistot eivät koskaan häviä. Aina joku tuo ne mieleen,maidon tuoksu, kulunut penkki, meetvurstin maku, isot kuuset tai keinujen ääni.

    VastaaPoista
  5. Solen: Tosi hauska ajatus tuo nukkekodissa eläminen. Minäkin muistan haaveilleeni, että olisin Lindgrenin sadun Peukaloinen tai sitten se pikkuinen Liisa, joka asui kukassa.

    VastaaPoista
  6. Kerrassaan ihana kuvaus, lämmin ja turvallinen. Loistavat kuvatkin!!!

    VastaaPoista
  7. Savu: Kerronpas tytölle palautetta! Hän kun tykkää myöskin kovasti valokuvata :)

    VastaaPoista
  8. mä mietin usein tuota samaa. muistankohan tämän vielä vuoden päästä, entä kymmenen. enkä usein muista. joskus muistan.
    lapsena olisi ollut hauskaa jos olisi mahtunut nukkekotiin asumaan. olisi se kyllä vieläkin hauskaa.

    VastaaPoista
  9. Outi: Nukkekodissa olisi tosiaankin kiva asua...Ikinä ei varmaan pysty sanomaan, minkä hetken muistaa ikuisesti, mikä unohtaa. Minulla nyt ylipäätään on kamalan huono muisti.

    VastaaPoista