lauantai 16. tammikuuta 2010

Pieni matka



Tänään tein pienen matkan Tampereelle. Kävin katsomassa teatterissa tämän. Järkyttävä kokemus. Kirjakin oli toki vavahduttava, mutta Sofi Oksasen kaunis kieli pehmensi raakaa tarinaa. Ennen teatteria vaeltelin Ojakadulla, kävin kirpputorilla, SuperMukavassa ja aivan ihanassa VintageGarden-liikkeessä Ojakadulla. En muista milloin olisin viimeksi käynyt yhtä kauniisti somistetussa kaupassa. Unohduin sinne yli puoleksi tunniksi hypistelemään tavaroita: koruja, rasioita, laukkuja, lompakoita, tulitikkuaskeja. Ja tuoksuttelemaan kukkia. Jotain ostinkin, niistä myöhemmin.

Junassa kuultua:
- Haastamme ihmiset viettämään 30 minuuttia Jumalan kanssa.
- Mikään ei ole tärkeää paitsi lumenluonti.
- Joskus rakkaus vaatii rajoja.
- Voiko eläinsuojelijoille vittuilla?
- Menetimme mahdollisuuden saada enkelin vieraaksi.
- Vasen issias juonittelee.
- Tuomas kerää vitun rumia tavaroita.
- Kyl niin maan perusteellisen paljon reissattu on.

Kaksi havaintoa:
Junassa voi päättää, katsooko ikkunan tahroja vai maisemaa niiden takana.
Teatterissa eräällä rouvalla oli hiusverkko päässä, vedettynä pipon tavoin otsalta niskaan.

9 kommenttia:

  1. Hauskoja huomioita :)

    Julkisissa on joskus raskasta olla kuulematta toisten keskustelua, varsinkin jos sisältö on tyhjää nollajapatusta.

    VastaaPoista
  2. Tai jos kyllästyy katsomaan tahroja tai maisemia, voi vähän vakoilla muita ihmisiä lasin kautta :)

    VastaaPoista
  3. Apua, olen menossa katsomaan tuota ensi kuussa. Hmm, järkyttävät ei aina ole makuuni! No, onpa mitä jännittää ;)

    Hauskoja puheenaiheita junassa! Minä oon semmonen, että voisin istuskella jossakin julkisella paikalla tuntikausia ja vaan katsella ihmisiä.

    VastaaPoista
  4. Minttumaari: Julkisissa kuulee melkein pakostikin mitä ihmiset puhuvat, jollei sitten onnistu keskittymään kirjaan tai kuuntele omaa musiikkia. Nyt luin kirjaa, mutta jotain tarttui korvaan.
    Solen: Totta, pimeällä niistä heijastuu hyvin :)
    Teija: Näytelmä oli kyllä loistava, mutta mielestäni järkyttävä, varsinkin alku, joten älä pelästy. Pakko tunnustaa, että minäkin salakuuntelen joskus oikein mielelläni.

    VastaaPoista
  5. Ihania huomioita. Minä olen huono tuollaisessa, huomioiden tekemisessä, olen jotenkin niin omissa maailmoissa aina...

    VastaaPoista
  6. hih, hauskoja keskustelunpätkiä olit napannut! harmi, etten päässyt tota näytelmää katsomaan, oli varmasti mieleenpainuva. hehe, mä olen ihan ykkönen salakuuntelussa ja nyt kielimuurin madalluttua olenkin sitä jo päässyt kokeilemaan. :)

    VastaaPoista
  7. Tuike: Minä taas haluaisin vain huomioida ympäröivää maailmaa. Jos saisin valita yliluonnollisen kyvyn, se olisi näkymättömäksi tuleminen.
    Etta: Salakuuntelu on ihan parasta:) Harvoin tosin on mukana kynää ja paperia, että saisi makeimmat sanonnat tuoreeltaan muistiin.

    VastaaPoista
  8. no niin, tässä se taas nähdään, kyllä matkailu avartaa. todella hauskoja huomioita junareissulta:)

    VastaaPoista
  9. Outi: Matkailu todellakin avartaa. Syyllistyn aika usein tähän salakuunteluun.

    VastaaPoista