keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Aamu, jolloin mies silitti


Aamun ikkunassa yläosaton mies silitti. Varmaan kauluspaitaa. Teki lähtöä, oli menossa töihin, palavereihin, tekemään mietintöjä ja laskemaan budjetteja. Ehkä se suuteli vaimoa poskelle lähtiessään, niin tehdään amerikkalaisissa elokuvissa, meillä ei koskaan.

Aamuni ovat hiljaisia. Kun lähden, mies, lapsi ja koira jäävät nukkumaan. Paitsi maanantaisin. Minä en tee aamuisin mitään, teen toisin kuin terveysohjelmissa, toisin kuin elokuvissa. Minä vaan hiivin vessaan, pesen unet pois, vähän meikkaan, hiivin vaatekaapille, puen ja lähden. En syö aamupalaa, katso uutisia tai ole sosiaalinen.

Olen sosiaalinen vasta töissä maitokahvin jälkeen. Kun olen saanut kävellessä ajatella sata asiaa tai en yhtään asiaa. Ja yhdessä risteyksessä kävelen aina punaisia päin. Paitsi, jos vieressä seisoo lapsi. Silloin liimaudun niille sijoilleni.

Illalla menen teatteriin katsomaan tätä. Pujotan ehkä kädet muhviin ja syön väliajalla bebe-leivoksia.

18 kommenttia:

  1. Kävelin eilen punaisia päin. Taakseni jäänyt mies huusi isoon ääneen Tööööt!
    Ei ole ensimmäinen kerta kun siitä joku huomauttaa. Yritän kyllä olla menemättä silloin jos on lapsia..

    Tuon Anna Kareninan haluaisin minäkin nähdä. Hirmu kiinnostava ohjaus.
    Nautinnollista teatteri-iltaa!

    VastaaPoista
  2. Sinä etuoikeutettu ;-) Krista K. on mainio näyttelijä.

    VastaaPoista
  3. Mietin just, että tuo Karenina olis ihana nähdä. Tota esitystä on kovasti kehuttu. Pitääpi lähteä Turkuun.

    Ihanaa iltaa!

    VastaaPoista
  4. Oi. Antoisaa iltaa!

    Ps. Olen ihan ihan rakastunut tuohon teidän pietarilaiseen.

    VastaaPoista
  5. Muhvi ja Anna Karenina kuuluu ehdottomasti yhteen tänä iltana. Ja ne bebe-leivokset. Silloin kun vielä asuin kerrostalossa, tarkkailin naapuritalon ihmisiä ja tein heistä sarjakuvia. Ihan alimmaisessa kerroksessa asui perhe, jonka isä kuunteli Olavi Virtaa autossa ja poika kävi joka päivä punttisalilla. Kerran heillä oli jäänyt avaimet kotiin ja he laittoivat pyörätelineen ikkunaa vasten ja kömpivät siitä sisään. Onneksi oli kesä.

    VastaaPoista
  6. Ihana kuva "Bim mustakorvasta"..

    Aamut ovat ihania...Meille annetaan aina uusi mahdollisuus. Kaikki vanha on poissa.

    Minäkin ajattelin mennä katsomaan Annaa...Mutta kestääkö se 4 tuntia?

    VastaaPoista
  7. Oi, miten ihana ilta :)

    Minäkin ihan rakastunut tuohon teidän koiraan, hänellä on niin kovin kaunis katse, tuntuu, että hän miettii kovasti asioita.

    VastaaPoista
  8. Niin tyylikkäitä nuo entisajan filmitähdet. Taitaa olla myöhäistä toivottaa hyvää teatteri-iltaa. Jätin sinulle pienen haasteen blogiini. Käy kurkkaamassa kun kerkeät.

    VastaaPoista
  9. Olipa kiva lukea tämäkin.
    Jos minun ei olisi pakko,
    en puhuisi aamun ensimmäiseen tuntiin kellekkään mitään,jumisin vain,ihan keskenäni.
    Jostain kumman syystä olen oppinut toimimaan toisin ;)

    VastaaPoista
  10. Outi: Minä en yleensä kävele punaisia päin, paitsi ulkomailla. Mutta tuossa yhdessä risteyksessä on ihan pakko. Näytelmä oli vaikuttava, olen vähän sanaton sen jäljiltä. Se jätti voimakkaita visuaalisia mielikuvia. Minusta siinä oli hienosti esitetty sisäisiä tunteita ja intohimoja vertauskuvia ja konkreettisen toiminnan kautta. Intohimoinen, voimakas, visuaalinen kokemus. Ja aivan erilainen!
    Linnea: Krista Kosonen oli upea. Hän teki todella raskaan, sekä fyysisesti että henkisesti, roolin.
    Celia: Ilta meni ihanasti! Kyllä sanoisin, että kannattaa tulla Turkuun, kunhan ei odota mitään tavanomaista tältä esitykseltä. Hieno oli, voit lukea tuosta ylempää vähän vaikutelmia.
    Satu: Pietarilainen kaunotar on valloittanut meidänkin sydämet :)
    Solen: Ihana toi sun tarina...näin sen silmissäni :) Vai olet sinä piirtänyt sarjakuvia? Se on minusta hieno taito.
    Hanne: Bim olisikin ollut sille osuva nimi, mutta kun on tyttö :) Kyllä se kesti 4 tuntia, itse asiassa 4 h 20 minuuttia. Jossain kohdin oli minusta hieman pitkitetty, olisi voinut tiivistää, mutta suosittelen, jos ei tosiaankaan odota perinteistä Anna Kareninaa.
    Himalainen: Ilta oli tosiaan ihana. Koira on minunkin mielestä kovin viisas, mutta niinhän ne eläimet usein.
    Lotta: Minustakin vanhat filmitähdet on ihania. Minulla on onni omistaa paljon näitä kuvia :) Kiitos haasteesta! Palaan siihen mahdollisimman pian :)
    Virva: Olosuhteet pakottaa usein toimimaan toisin, kuin haluaisi. Toivottavasti saat taas joskus olla epäsosiaalinen aamun ensimmäisen tunnin.

    VastaaPoista
  11. Meillä silittää mies useinkin. Ja antaa joka aamu minulle suukon. Mutta hän onkin jenkki :)

    Näytelmä kuulostaa hienolta. Mutta en tiedä jaksaisinko istua ihan noin kauan. Puudun jo kolmea tuntia lähestyvissä elokuvanäytöksissäkin..

    VastaaPoista
  12. Anna Kareninaa on kaiketi kehuttu. Mun piti mennä la katsomaan Treelle se Puhdistus, mutta annoin lipun toiselle. Ja nyt harmittaa... Ainakin vähän. Mutta tuli jotain mieleisempää tekemistä.

    VastaaPoista
  13. Kauttaaltaan jälleen ihana kirjoitus.
    Minäkään en ikinä kävele punaisia päin, jos on lapsi näkösällä, paitsi oman kanssa on jos ollut kiireessä pakko. Silloin aina kauhean vuolas selitys, että näin ei saa tehdä, paitsi joskus äidin kanssa...

    Meillä mies ei juuri silittele, mutta pusun antaa lähtiessään ainakin joka toinen aamu. Ennen pussattiin kohdatessa illallakin, mutta juuri nyt huomaan, että se on jäänyt...

    VastaaPoista
  14. Oi, olen ihan pikkuisen kateellinen tuosta teatteri-illasta! Näin Krista Kososen haastattelun, ja jäi palava halu nähdä tämä. Valitettavasti vain Turku on ihan liian kaukana.

    Meillä mies pussaa joka aamu, silloin neljän viiden välillä kun nousee. Joskus en herää siihen, yleensä kyllä. Mutta suuttuisin, jos ei pussaisi:)

    VastaaPoista
  15. Pidän niin paljon tavastasi kirjoittaa.

    Minä olen saanut kerran sakot punaisia päin kävelemisestä Lahden keskustassa. Jouduin poliisiauton takapenkille siinä keskellä kirkasta päivää ja pääkatua. Hävetti ja tuli poliisikammo.

    VastaaPoista
  16. Merja: Mainiota, että amerikkalaiset miehet toimivat noin, arvasin sen :)
    Teija: Mikäs siinä, jos tuli mieluisampaa tekemistä. Puhdistus oli kyllä hyvä.
    Liivia: Kiitos :) Minua ärsyttää kamalasti ihmiset, jotka kävelee punaisia päin, jos lapsi seisoo vieressä. Milläs sitä sitten opettaa, ettei saisi..vaikka minäkn olen oman kanssa joskus sortunut.
    Olina: Krista Kosonen oli hyvä, teki rankan roolin. En ymmärrä, miten näyttelijät jaksavat, tekeminen oli niin fyysistä ja kokonaisvaltaista.
    Maria: Kiitos kovasti :) Niin,,,eihän punaisia päin saisi kävellä, mutta kun tuossa risteyksessä ei koskaan mene autoja...

    VastaaPoista
  17. Niin ja lapsi kun voi lähteä seuraamaan aikuista, kun luottaa isompaan ja jäädäkin alle, kun ei ehdi samassa vaihdissa loikkimaan.

    Nyt kun luin tuon kirjoittamani lauseen "meillä ei mies paljon silittele". Mieheni voisi siitä jopa loukkaantua...tarkoitin tietysti vaatteita:)

    VastaaPoista
  18. Liivia: Totta, niin minäkin olen ajatellut, että lapset tekee perässä ja voi joutua vaikeuksiin. Minua nauratti tuo silitys-juttu. Ajattelin kyllä, että tarkoitit vaatteita, mutta voisihan se tarkoittaa ihan muutakin :) Meilläkin mies silittää, muttei vaatteita.

    VastaaPoista