keskiviikko 10. helmikuuta 2010

En osaa ommella lehtipesää


En ole maailman nopein maanisäkäs. Gepardi saavuttaa kahdessa sekunnissa 72 kilometrin tuntinopeuden. Minä juoksin 10-vuotiaana 60 metriä aikaan 11,4. Olin viestikarnevaaleissa, en voittanut.
Olen monin tavoin lahjattomampi kuin eläimet.
En osaa kiipeillä ketterästi puissa tai rakentaa havunneulasista taloa. Lapsena kyllä kiipeilin puissa, kerran tukka oli niin pihkassa, että melkein menetin sen.
En osaa ommella lehtipesää puun oksistoon tai vaipua talviuneen. Olen kyllä yrittänyt.
En osaa suunnistaa tähtien mukaan, lentää maasta toiseen, hyvä jos selviän ilman karttaa omassa kaupungissani.
Eksyisin viidakkoon. Ostoskeskukseenkin eksyn ja parkkihalleihin.
En osaa sukeltaa pitkiä matkoja, en lähettää viestejä vettä pitkin. Lapsi pidättää hengitystä veden alla minuutin ja viisitoista sekunttia. Minä en ole kokeillut.
En ole notkea. Saan kyllä sormet varpaisiin, mutta lootusasennosta voin vain haaveilla.
En kuule korkeita tai matalia ääniä. Pelkään jo kesää, kun heinäsirkat laittavat viulunsa koteloon.
En osaa nousta lentoon ilmakehän nousuvirtausten mukana. Onneksi lentokoneet sentään on keksitty.
En osaa vaihtaa kameleonttina väriä ilman kemiallisia keinoaineita. Paitsi silloin, kun punastun juuri väärällä hetkellä.
Minun heimoni on nuori. Muurahaiset ovat asuneet täällä yli sata miljoonaa vuotta.

22 kommenttia:

  1. Tykkään näistä tuumailuista ja vertauksista. Onneksi meidän ihmisten ei pidä kaikkea tuota pystyäkään, onneksi meillä on oma, me pystytään listamme!

    VastaaPoista
  2. Oi onpa hienoja grafiikan vedoksia!!
    Ovatko omiasi?

    Välillä tuntuu, ettei osaa mitään, sellaisia päiviä. Minulla on tänään ollut yksi sellainen, lohdullista, että huomenna voi asiat näyttää taas joltain aivan muulta.

    Tuon teidän venäläisen silmät on niin kauniit.

    VastaaPoista
  3. Neiti Nimetön: Kyllähän mekin toki jotain osaamme :) Välillä vaan tuntuu, että unohdamme, kuinka fiksuja eläimet ovat.
    Celia: Ensimmäinen työ on vanhemman tyttären ja seuraavat Piia Lehden ja Teija Lehdon. Itse osaan valitettavasti vain nauttia kuvataiteesta :) Minäkin olen rakastunut venäläisen silmiin.

    VastaaPoista
  4. Taivas! Yli minuutin!

    Tämä oli hyvä kirjoitus, on hyvä kolauttaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin. En olekaan kommentoinut hetkeen, tai siltä tuntuu, joten tässä yhteydessä luritan myös onnittelut koirautumisesta! Kauniskatseinen koira.

    VastaaPoista
  5. Minäkään en osaa tehdä mitään noista jutuista, mutta onneksi osaan tehdä joitain sellaisia asioita, mitä meitä vanhemmat heimot eivät. Osaan esimerkiksi rakentaa pesän sisälle, niin, että tuntuu kotoisalta. Osaan laittaa siemenen multaan, niin, että talvellakin saan tuoretta basilikaa.
    Joskus kyllä toivoisin, että osaisin lentää maasta toiseen, vaipua talviuneen tai hengittää veden alla.

    VastaaPoista
  6. OH, ihana mielikuvitusta kutkuttava kirjoitus!
    Onneksi ei tarvitsekaan osata tuota kaikkea, eiväthän eläimetkään osaa toistensa erityistaitoja. Jäin pohtimaan mikä on kauneintä mitä ihminen osaa? Suukottaminen? Hymyileminen?

    VastaaPoista
  7. jos näistä saisi valita yhden, niin haluaisin osata nousta lentoon ilmakehän nousuvirtausten mukana... vaan mitäpä siitä tulisi jos ihminen
    saisi sellaisen taidon.

    VastaaPoista
  8. Maijja: Minustakin se tuntuu tosi pitkältä ajalta. Kiitos koiraonnitteluista, se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja tunne vain voimistuu.
    Solen: Ihanaisesti kirjoitit. Minäkin haluaisin osata lentää, se vain olisi niin huimaa. Toiseksi haluaisin osata muuttua näkymättömäksi, mutta se ei tietääkseni onnistu eläimiltäkään.
    Eilen tänään huomenna: Heitit hyvän kysymyksen...ehkä se on sitten vain rakastaminen.
    Lotta: Minäkin haluaisin lentää, vaan kyllä olisi taivaalla ruuhkaa, jos me kaikki siellä lentäisimme :) Olen aina halunnut olla lintu, siis jos kysytään, että mikä eläin haluaisit olla, niin minä vastaan, että joutsen.
    Isoinpapu: :)

    VastaaPoista
  9. siispä askartelen itselleni styrokspalloista iglun.
    ja ompelen- ompelen, jos en lehtipesää, niin
    nutunvillahuiviteltan.
    jos huvittaa.
    lämpöisiä hetkiä!

    VastaaPoista
  10. Minä niin pidän tästä tekstistä.

    VastaaPoista
  11. Onnea uudesta perheenjäsenestä! Miten kaunis koira! Tiedättekö sen ikää? Minä näen kuvista vielä vähän pentumaisuutta.

    Pidän valtavasti blogistasi!

    VastaaPoista
  12. Voi, tekstisi virvoitti aamupalapöydän unisia aivoja, monta ajatusta lähti liikkeelle.
    Sellaista ajattelen ainakin, että tämä raskaana oleminen tuntuu jotenkin hirveän eläimelliseltä. Siis hyvässä mielessä; luonnolliselta, tärkeältä.. Tässä ei ole mitään ihmisen omaa, keinotekoista..

    VastaaPoista
  13. Ritva: Minäkin voisi sitten tulla kylään sinne styroxpalloigluun tai nutunvillahuivitelttaan :)
    Tanja: Kiitos!
    Annaliisa: Kiitos! Koiran pitäisi täyttää neljä toukokuussa, mutta emmehän me ihan varmoja voi olla näistä saamistamme tiedoista.
    Outi: Raskaus oli minunkin mielestäni tosi eläimellistä aikaa. Silloin myös vaistot herkistyivät jotenkin erityisesti. Ja tärkeää se todellakin on :) Ja ihanaa :)

    VastaaPoista
  14. tosi kiva mielikuvituksellinen teksti! kyllä mäkin olen pirun ylpeä tosta yli minuutin ajasta. luokkakaveri sanoi, että treenaamalla sitä oppii pidättämään vielä kauemmin. niin ja ihania nuo grafiikan vedokset. ihan mun suosikkitaidetyyli.

    VastaaPoista
  15. Maailma on jännittävyyksiä täynnä, eläinten kummallisia taitoja ja kykyjä...aina ihmettelen, miten linnut taittavat muuttomatkansa perille kaukaisiin paikkoihin. Silloin tunnen oloni aikas pieneksi osaamisieni kanssa.
    Oma suuntavaisto ihan olematon = )

    VastaaPoista
  16. Minua inhottaa kun olen niin herkkä punastumaan, eikä se ole mitään pientä punertumista, vaan hehkun kuin joku kekäle.

    VastaaPoista
  17. Etta: Kiitos! Kuulostaa tosiaan ihan hurjalta toi 1 min 15 sek...minä pystyn ehkä 20 sekuntiin.
    Taru: Minullakin on suuntavaisto ihan kehno, varsinkin siis, jos olen sisätiloissa ja kyllä muutenkin.

    VastaaPoista
  18. minä osaan hiipiä ja saalistaa omenan puusta ilman että naapuri huomaa;)
    pitkällisen harjoittelun tulos..

    todella hieno tuo ekan kuvan kala!

    VastaaPoista
  19. Voi, miten pidänkään tästä tekstistä. Pidän, pidän, pidän.

    Ei muuta tälläkertaa.

    VastaaPoista
  20. Iltaa,
    Voi vitsi miten hienoja kuvia ja mikä IHANA kulta koira !!! Tulee ihan tippa silmään kun katsoo sen kuvaa.Ja muuten jos listaisit kaiken osaamasi olisi se varmasti yhtä pitkä lista.

    VastaaPoista
  21. Taru: Minustakin linnut ovat ihmeellisiä, miten ne voivat ikinä osata perille?
    Outi: Sinä olet taitava! Minä olen huono hiipimään. Sisällä se ei onnistukaan, kun lattiat narisee. Ja muutenkin olen sellainen kanta-astuja, aina tömistelemässä johonkin.
    Olina: Kiitos lämmin!
    Melita: Kiitos, me olemme ihan rakastuneita toisiimme :) Sellaista listaa en kyllä tohdi tehdä, mutta voin paljastaa, että olen hyvä tiskaamaan.

    VastaaPoista