sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Istanbul, osa 2

Tänään olen:
Orhan Pamukin kaupungissa syönyt paahdettuja maissintähkiä, katsonut Galatan sillalle ja kuunnellut rukoushuutoja.






















kävellyt Topkapin palatsin puutarhoissa ja haaremissa. Miettinyt, millaista sulttaanien jalkavaimojen elämä oli. Ibrahm Hullu haetutti haaremiin valtakuntansa lihavimman naisen, jonka hänen äitinsä sitten kuristutti. Viimeinen jalkavaimo poistui haaremista 101 vuotta sitten.




syönyt baklavaa Cafe Piruhissa ja katsellut Bosporinsalmen yli. Olen nähnyt Aasian ja rahtilaivojen odotuksen.
ihmetellyt Hagia Sofiaa, joka rakennettiin 1500 vuotta sitten vain viidessä vuodessa 11 000 miehen voimin. Olen rapsuttanut kissaa alttarilla ja nähnyt kyyyhkysten lentävän kupolien alla. Olen tuntenut itseni pieneksi ja suureksi yhtä aikaa.




14 kommenttia:

  1. Mitkä tunnelmat! Ja kylläpä kulkukissat ovat siellä hyvinvoivan näköisiä!
    Saako kysyä, että oletko sinä tuossa toiseksi alimmassa kuvassa?

    VastaaPoista
  2. Upeita kuvia! Ihanan runsasta, paljon kaikkea..ei vaalea ja viileää.. Nyt iski kaukokaipuu. Eiköhän se seläty tuolla lumipyryssä :)

    VastaaPoista
  3. Voi mitä kuvia, mä olin tuolla juuri viime kesänä. Huh, tuli tunnemyrsky..

    VastaaPoista
  4. Vau, ihanaa, pääsen virtuaalimatkalle :)
    Kiitos kuvista!

    VastaaPoista
  5. Kauniita kuvia! Ihana päivä sinulla on ollut. Näkyy olevan sielläkin koleaa.

    VastaaPoista
  6. Huikeita kuvia, varsinkin ensimmäinen oli todella vaikuttava. Marmoripylväskuva on myös kaunis. Hirveä kohtalo tuolla valtakunnan lihavimmalla naisella...

    Täällä on outoa, kun ei voi huikata lasin toiselle puolelle mitään. Ehkä tämä on pehmeä lasku uuteen työpaikkaan, koska sielläkin joudun istumaan yksin.

    VastaaPoista
  7. Eihän täältä tartte lähteä reissuun lainkaan, kun tällaisia herkullisia lomakuvia näkee omalta kotisohvaltaan. Onnistunutta reissua!

    VastaaPoista
  8. Kiitos mielikuvitusmatkasta, mutta oikeastikin haluan ehdottomasti vielä Istanbuliin, ihan pakko, kaikki nämä asiat. Ja vielä baklava :)

    VastaaPoista
  9. Nyt kyllä kaipuu Istanbuliin lisääntyi entisestään! Tuli niin tuttu ja turvallinen olo kun näin kuvasi. Ihanaa nähdä millaista siellä on nyt helmikuussa. Näyttää lumoavalta. Nauttikaa :)

    VastaaPoista
  10. Vau, ei oikein voi muuta sanoa. Tuli mieleen, ihan tyhmä juttu, että oliko se kuristaja-äiti lihavan naisen äiti vai sen miehen? Ei sillä oikeastaan väliä, jäi vain mieltä vaivaamaan :)

    VastaaPoista
  11. Nämä kuvat!! Kuin lentäisi sinne asti...Onnellisia päiviä teille! :)

    VastaaPoista
  12. Annaliisa: Sitä mekin on ihmetelty, että miten ne kissat on niin pulleita, joku niitä selvästi ruokkii. Ja juu, olen se minä :)
    Outi: Voivoi, olen kuullutkin, että siellä on kamala lumipyry. Täällä on reilut +10. Aika kiva ilma! Tänään jopa rusketuttiin.
    Outi: No sinä sitten ymmärrät, että on täällä tosiaan hienoa. Nyt jo harmittaa, kun loppuviikosta pitää lähteä pois.
    Marika: Tervetuloa mukaan matkalle :)
    Eilen tänään huomenna: Täällä on ollut yli +10, eikä talvitakin alla ole tarvinnut kuin lyhythihaisen, että ihan kiva ilma.
    Nora: Eka kuva on tämän nuoren neidin ottama :) Voivoi, mulla on ensi viikolla sitten tosi surkeeta, kun huhuilen lasin taakse ja kukaan ei vastaa.
    Annika: Kiitos, kiitos :) Kiva, jos tykkäät.
    Himalainen: Kyllä tänne varmaan kannattaa tulla vaikka kuinka monta kertaa. Tuntuu siltä, että viikossa näkee vain murto-osan.
    Lotta: Kevät on aluillaan. Kevätkukat on istutettu, mutta puissa ei yleensä ole vielä lehtiä. Toisaalta näkee kauas, kun ei ole puiden lehtiä edessä.
    Solen: Kuristaja-äiti oli sen sulttaanin äiti eli kateellinen anoppi siis :)
    Satu: Kiitos, kiitos, kyllä täällä onnellisia ollaan.

    VastaaPoista
  13. Oi, ihania kuvia! Olen ollut Istanbulissa kaksi kertaa ja aina vain on uusi ikävä sinne - se on niin erilinen ja kiehtova.

    Ylemmän kuvan kissalla näyttää olevan hammassärky ;o)

    VastaaPoista
  14. Kuukki: Minä olen vielä täällä, mutta on jo ikävä tänne...eli varmasti tulemme uudelleen.

    VastaaPoista