tiistai 23. helmikuuta 2010

Istanbul, osa 4


Tänään olemme matkustaneet lautalla Aasiaan, Üsküdariin. Olen muistellut koulussa laulamaamme laulua, jonka sanat menivät "Üsküdarin yllä riehuu tuuli ja sadesää". Mikä ihmeen laulu se oli? Se on soinut päässäni koko päivän. Olen haistanut meren ja simpukat. Ihmetellyt miehiä, jotka koko matkan sormeilivat rukousnauhaa.

Üsküdarin laiturilla kalastajat heittivät vapansa veteen. Me ostimme katumyyjiltä rinkelin ja lapsi syötti puolet siitä lokeille, jotka seurasivat meitä Eurooppaan. Taas niin moni hymyili. Kun lapsi ottaa kuvia, ihmiset eivät arastele, ja rinekelinmyyjätkin oikein pyysivät lasta kuvaamaan heidät.






















Mika Waltarin ja Pierre Lotin jalanjäljissä lauttailimme Eyüpiin Kultaisen sarven pohjukkaan. Moskeijassa olivat alkamassa häät. Sain vanhalta naiselta sokeripalan ja myöhemmin luin opaskirjasta, että ihmisillä on tapana antaa sokeripala, kun he tuntevat itsensä oikein onnellisiksi. Tunnen itseni onnekkaaksi, että sain lahjaksi tuon sokeripalan. Hautausmaa on rakennettu jyrkkään rinteeseen, tuhansien hautojen labyrinttiin voisi kadota päiväksi. Kukkulan laella on kahvila, joka on nimetty kirjailija Pierre Lotin mukaan, joka vietti siellä paljon aikaa vesipiippua poltellen. Minä join teen tulppaanilasista.Yritin miettiä, millaista täällä oli sata vuotta sitten.






















Ja vielä: lapsi sai tänään kaksi koiraystävää.

11 kommenttia:

  1. Kiitos tästä lomasta, jolla saan mukana elää! Jotkut kuvat koskettavat niin syvältä, tiedätkös, näistä tuo kolmas alin ja sitten nuo tyttösi kuvat. Voi ihanuutta! Kuin olisin lomalla, vaikka töissä joka päivä ja hirmuinen lumisade vallannut täällä maailman! Kiitoksia sinulle sinne!

    VastaaPoista
  2. Kauniita kuvia, etenkin nuo missä ihmiset katsovat suoraan kameraan eivätkä kainostele! Miesten nauhat eivät suinkaan ole rukousnauhoja vaan sellaisia stressilelun sukulaisia, en muista nimeä, mutta niitä on myös Kreikassa, nimenomaan miesten käytössä, kahviloissa ja muualla, ajanvietteenä.

    VastaaPoista
  3. Voi ihanuus, miten loistava tämä matkakertomus on!! Kuvat ja teksti, kaikki. Ja rakastan tuota inhimillisyyttä, rakkautta maailmaan ja sen ihmisiin, joka tekstistä huokuu. Onko tuo tytön muistikirja?! Näyttää niin hienolta sekin.

    VastaaPoista
  4. Ihanat nuo koirat tyttäresi kanssa..
    Kulkukoiriako?
    Mielenkiintoista taas saada olla mukana, pljonpuhuvien kuvien kera!!

    VastaaPoista
  5. Olen jo monen monta kertaa tuijotellut tuota kuvaa missä on punainen matto ja hieno valaisin katossa, moskeija? Tosi rauhoittavan näköinen tila.
    odotan joka päivä innolla, minkälaista matkaraporttia tänään tulee, enkä ole joutunut pettymään :) kiitos.

    VastaaPoista
  6. Melkein kuin matkallasi mukana. Tänään täällä auringonpaisteinen ilma. Kylmä kuitenkin.
    Lähden kohti kotia pian, kiipeän katolle ja pudotan lumia - on kuin olisi lähempänä aurinkoa ja kesää!

    VastaaPoista
  7. Istanbuliin olen jo pitkään halajanut. Nyt tiedän, että sinne on päästävä. Kiitos kuvien.

    VastaaPoista
  8. voi, viime kesänä matkustettiin päivittäin Euroopan ja Aasian väliä..

    Tuo toinen koirakaveri näyttää ihan samalta kenet kuvasin nukkumassa samanlaisella katukivellä. Vaikka olihan niitä niin monia, ja samannäköisiä useita.. Olin kauhean onnellinen siitä miten hyvää huolta kaikista kaduilla asuvista kissoista ja koirista pidettiin. Aina oli kaduilla kipoissa ruokaa ja vettä ja ohimennessään karvaturrit saivat ihmisiltä rapsutuksia.

    VastaaPoista
  9. Satu: Kiitos, lämmitti mieltä täällä tuo kommenttisi :) Eilen olikin jännä päivä, ilo ja suru rinnakkain, häät ja haudat.
    Tyttism: Kiitos tiedosta :) Mietinkin, että ovatko ne todella rukousnauhoja vai jotain stressileluja. Hyvä tietää :)
    Pellon pientareella: Kiitos sinulle! Muistikirja on oikeastaan minun, mutta tyttö piirtää siihen välillä. Eli harakanvarpaat ovat minun käsialaani.
    Hanne: Ovat kaiketi kulkukoiria, vaikka on niillä joku merkki korvassa. Kuitenkin kuljeskelevat täällä ihan vapaana. Joku niistä varoitteli, mutta meistä ne ovat niin kovin kilttejä ja suloisia.
    Solen: Kiitos :) Se on todellakin moskeija, Eyüpin moskeija. Olen ihastanut täällä moskeijoihin, ne ovat kauniita ja sisällä on harras tunnelma.
    Ikki: Pelottaa tulla takaisin sinne kylmään. Vaikka meillä no talvitakit päällä, alla on vain lyhythihainen paita ja tänä iltanakin söimme ulkona. Lämmintä oli +14.
    Sukkamieli: Kannattaa ehdottomasti tulla :)
    Outi: Viivyitkö pitkäänkin täällä? Tuntuu, ettei tämä viikko riitä millään tämän kaupungin näkemiseen eikä kokemiseen. Koirat ovat ihania ja ovat tosiaankin hyvässä kunnossa, samoin kuin kissat. Ihmiset suhtautuvat niihin todella kivasti, olemme ihmetelleet sitä.

    VastaaPoista
  10. Kierreltiin autolla Turkin rannikkoa, ajettiin maaseutuja ja kyliä ja kaupunkeja ensin viikon verran ja sitten oltiin reilu viikko Istanbulissa ystävän luona joka on sieltä kotoisin. Oli ihana reissu. Ja olisi siellä saanut aikaansa kulumaan, todella.
    Mutta sittenhän on kiva mennä toistekin, kun tuntuu ettei saanut kerrasta tarpeekseen:)

    VastaaPoista
  11. Outi: Teidän matka kuulostaa ihan mahtavalta. Täällä Turkissa olisi varmasti niin paljon katsottavaa muuallakin. Ihmiset ovat tavattoman ystävällisiä, kulttuuri uskomattoman hienoa ja vanhaa. Kyllä minustakin tuntuu, että tänne on vielä joskus palattava.

    VastaaPoista