sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Koira ja surullisen gorillan katse



Koiralla on märkä kuono. Se ei väsy juoksemaan lumisessa metsässä. Pysähdymme meren rantaan syömään munkit ja juomaan kuumaa kaakaota.  Valkoinen koira ei erotu lumesta, pilkut erottuu. Se vie miehen kengän yöksi sohvalle. Mies tykkää kengistään, koira myös.
Millaisia unia koira näkee? Ikävöikö koira Pietariin, sen kaduille ja kanavien varsille?

Kerran minulla oli lemmikkinä kaksi miljoonakalaa.
Ja leppäkerttu.
Annoin kalat pois, en jaksanut enää innostua niiden mitättömän tylsästä elämästä. Että ne vain uivat kulhossa ympyrää. Jos minä menen ympyrää, sekoan.
Minä voin tappaa hyttysen. Paarmassa kulkee raja. Hämähäkit kannan jalasta pihalle, jos niillä on riittävän pitkät koivet, eikä haittaa vaikka ne tarrautuvat sormeen. Kerran laitoin miehen imuroimaan ison hämähäkin ja se sanoi klonks-klonks mennessään letkussa. Tuntui pahalta.
Ystäväni isä toi pääsiäiseksi kotiin tipuja. Pääsiäisen jälkeen niiltä käännettiin niskat nurit. Itketti jo pääsiäisenä katsella niitä.
Gorillan katse on surullinen. En halua mennä eläintarhaan.

25 kommenttia:

  1. Osuvia ajatuksia eläimistä ja tuosta rajasta mäjäyttää henki pois. Kärpänenkin on siinä ja siinä, mutta lopuksihan siihen ärsyyntyy niin, että PLÄTS!
    Koiran ajatuksista ei voi tietää, nauttii kuitenkin uudesta elämästään, sen voisin vaikka vannoa : )

    VastaaPoista
  2. Liikuttava pohdinta. Koira varmasti ikävöi, mutta on samalla hämmentyneen tyytyväinen asioiden suunnan ja elinolosuhteiden muuttumisesta.

    Minullakin oli lapsena leppäkerttu. Ja punkkeja. Äiti opiskeli meribiologiaa, ja toi minulle allergiselle opintomatkoiltaan lasipurkeissa "lemmikkejä". Silloin olin vain onneton, halusin kissan. Nyt en ole enää allerginen, minulla on jo vuosia ollut kissa ja äidin tuomat punkit, kotilot ja muut öttimönkiäiset ovat muistoissa rakkaudenosoituksena.

    VastaaPoista
  3. Voi koiraa! Tiputa kenkään tippa tabascoa, ehkä koira ei sitten enää himoitse kenkiä niin kovasti.

    Minusta muuten melkein minkä vaan nisäkkään katse osaa olla surullinen. Varmaan se riippuu vähän hetkestä ja paikasta milloin katsoo.

    VastaaPoista
  4. On se ihanan näköinen..Aika kookaskin..
    Tosi, tosi mielenkiintoista seurata hänen eläänsä luonanne..

    samoin minä voin tappaa hyttysen ja paarman, kärpäsen mutta mehiläisen kiikutan pyyhkeen sisällä pihalle, samoin hämähäkit saa elää meillä elämäänsä...

    VastaaPoista
  5. Voi että, miten mainio tuo teidän uusi perheenjäsen! Keskimmäisen kuvan uniasentoa ihailen aina omilla koirillani..tahtoisin itsekin nukkua ympyrässä, häntä nenässä. Siitä löytyy zeniä ja nirvanaa.

    VastaaPoista
  6. Taru: Mulla on sellainen kieroutunut tapa, että tykkään, kun kärpänen kävelee käsivarren iholla ja kutittelee.
    Satu: Kovasti ollaan toisiimme ihastuttu :)
    Erika: Voi kuinka mukava muistelus. Minusta leppäkerttu oli oiva lemmikki, se asusteli jossain käytetyssä vispipuuropurkissa, kunnes kuoli tai karkasi, en muista kumpaa.
    Jonna: Tuo katse on tosiaan jännä juttu. Mun mielestä eläintarhoissa on siksi yleensä piinaavaa, kun kaikki eläimet katsovat surullisesti.
    Hanne: Eikös hämähäkit tuo taloon onnea? Niin olen kuullut kerrotavan. Saa nähdä, saako meillä hämähäkit elää enää rauhassa vai syökö koira ne.
    Outi: Uniasento on hellyttävä :) Olisi ihana kääriytyä itsekin tuollaiseksi palloksi ja vaipua nirvanaan.

    VastaaPoista
  7. Voiiii miten hienon kaverin olette saaneet!

    Huvittavaa ja vähän liikuttavaakin, että kantaa kengän yökaveriksi sohvalle. Lapsella pitää olla unilelu.

    VastaaPoista
  8. Hyttynen on ainoa minkä voin tappaa.

    Tuo koira on KAUNIS. Nuo mustat korvatkin. Hieno koira tosiaan.

    VastaaPoista
  9. Hieno uusi perheenjäsen, niin viisas katse.
    Hän varmasti ymmärtää tilanteen ja sopeutuu pian.

    Mulla oli kanssa pienenä kaksi miljoonakalaa. Ruokin niitä liikaa joten ne menehtyi, toivottavasti onnellisina.

    VastaaPoista
  10. wow mikä loikka!
    Itselleni en kaipaa koiraa (vaan kissaa) mutta on tämä vaan kaunis.

    VastaaPoista
  11. Voi miten kaunis tuo koira on. Jotenkin ihan hirmu symppis. Mä kyllä nitistän ötökät, mitään sen isompaa en. Yksi kesä meidän pihaan oli eksynyt kyy, jota muut etsivät lapiot käsissä puskista. Minä olin ainoa joka sen viimeisilläni raskaana näin, ja se ei tuntunutkaan kohdattaessa yhtään pelottavalta (etukäteen olin aina luullut, että saan sydärin). Olisin halunnut, että käärme viedään takaisin metsään - onneksi sitä ei koskaan löytynyt.

    VastaaPoista
  12. voi miten kaunis koira. Sydämestä ottaa kun näyttää niin ihanalta ja koirakuume vain nousee entisestään...

    VastaaPoista
  13. Minttumaari: Oli se vähän hellyttävää, koska ei koira ollut kengälle mitään tehnyt. Kunhan oli nukkunut sen kanssa.
    Liivia: Kiitos! Sulatti meidänkin sydämet heti, kun näimme kuvan. Tuntui siltä, että se on meidän koira.
    Violet: Kiitos! Minä voisin ottaa kyllä kissankin, mutta ehkä tyydyn nyt tähän koiraan.
    Anjuska: Minä en kyllä käärmeistä tykkää yhtään, kyy on vähän pelottava. Olen pari kertaa sellaisen nähnyt tiellä ja kiertänyt kyllä tosi kaukaa.
    Hujour: Ai sinulla on koirakuume? Sitten on varmaan paha katsella koirakuvia. Meille tämä oli vähän sellainen ex tempore -päätös. Ei oltu harkittu yhtään koiraa, mutta kun nähtin tämän neidin kuva, päätettiin adoptoida juuri tämä koira.

    VastaaPoista
  14. nyt tiiän, mistä nämä munkin ex tempore -päätökset tulevat!

    VastaaPoista
  15. Oi, onnea uudesta perheenjäsenestä! Onpa valloittavan oloinen persoona! Ja kaunis!

    VastaaPoista
  16. Kaunis on koira! Minulla oli lapsena lemmikkinä sammakonkutua. Kerran pyydystimme siilinkin, mutta se näytti ämpärissä niin onnettomalta, että päästimme äkkiä pois.

    VastaaPoista
  17. Onnea perheeseen! Vauhdikkaalta näyttää!
    Kävin joskus Espanjassa eläintarhassa, ja päätin etten enää ikinä toiste. Ne linnut riimuissaan olivat niin surkeita ja surullisia.

    VastaaPoista
  18. Minulla oli ala-aste ikäisenä perhosen toukka penaalissa lemmikkinä. Ei siellä kyniä ollut, ruohoa ja maitohorsmanlehtiä, koska se oli maitohorsmakiitäjäntoukka. Se oli minulla monta viikkoa, päästin sen sitten vapaaksi, maitohorsman lehdelle tietysti.
    Ja voi miten surullinen tiputarina, miten joku voikaan ne tappaa, pienet pallerot.
    Koira näyttää onnelliselta. Loikasta voi niin päätellä, se oli onnelisen koiran loikka :)

    VastaaPoista
  19. Kun iso koira unissaan juoksee ja saalistaa on matot rullalla on se semmoista menoa... Tuon pilkkukoiran uni näyttää levolliselta, ei se Pietariin kaipaa.

    VastaaPoista
  20. Onnea uudelle perheenjäsenelle ja perheelle!
    Leppäkertuista puheenollen. Löysin leilen lastenhuoneen ikkunalaudalta leppäkertun. Kuolleen.

    VastaaPoista
  21. Etta: Ei ole omena kauas puusta pudonnut.
    Teija: Kiitos, on tämä aika valloittava persoona.
    Olina: Siilit on suloisia. Naapurin koira metsästi viime kesänä siilin meidän pihasta ja mehän olimme kaikki ihan rikki.
    Annnika: Kiitos, minäkään en sitten yhtään tykkää eläintarhoista, vaikka olen kyllä aika monessa "joutunut" käymään.
    Solen: Minullakin oli aikoinaan kaveri, jolla oli perhosen toukkia lemmikkeinä. Minusta se oli tosi jännää. Kivasti sanottu tuo onnellisen koiran loikka.
    Valkoinen persilja: Levollisesti tämä on nukkunutkin, kunhan saa isännän Reinot mukaansa. Ei se niitä syö, ehkä nuuhkii vain.
    Linnea: Kiitos paljon! Voivoi, kuollut leppäkerttu on surullinen juttu.

    VastaaPoista
  22. Kauniisti kirjoitit.
    Olen kasvanut eläinten kanssa, biologin tytär, joissakin eläintarhoissa olen nähnyt jo lapsena niin ainutlaatuisia juttuja (esim.pandan)
    että ne ovat syöpyneet sieluun asti, vaikka useimmiten vain järkyttäneet ja tehneet lohduttomaksi. En minäkään pidä silti eläintarhoista.
    Unkarissa olin perhospuistossa ja siellä ei kyllä surettanut. Yksi upea yritti naamioitua kassini koristeeksi ja matkata vapauteen.
    Valitettavasti kaikki ihmiset tarkastettiin lähtiessä:)

    VastaaPoista
  23. ihana ihana koira kaveri! ja hänen on varmasti nyt hyvä teidän kanssa. voi miten tulee hyvä ja lämmin olo kun sitä ajattelee.

    mulla oli kukko ja kana lapsena. erään kerran päivällispöydässä paljastui että tässä syödään nyt kukkoa. jäi se päivällinen mulla sitten siihen.
    eläimiä en ole syönytkään viimeiseen 18 vuoteen. paitsi että joskus on ihan pakko saada kalaa. eläinhän se kalakin on, niisk.

    VastaaPoista
  24. Neidonhiuspuu: On varmasti ollut tosi jännittävää kasvaa biologin tyttärenä. Olet oppinut eläimistä paljon. En tiedä, miksen koskaan ole oppinut tykkäämään eläintarhoista, vaikka monet ovat hienoja ja tuntuu siltä, että eläinten parasta on todella ajateltu. Ehkä se on vain se ajatus siitä, että eläimen pitäisi saada olla vapaa. Perhospuistosta en ole koskaan kuulutkaan.
    Outi: Aivan hirvittävä juttu tuo kukkomuisto. Olisi kamalaa syödä oma lemmikki. Eihän siitä toipuisi oikein millään. En minäkään ole vuosiin syönyt lihaa, paitsi niitä kaloja, jotka nekin ovat tietysti lihaa :)

    VastaaPoista