perjantai 5. helmikuuta 2010

Koira tuli taloon

Haimme Vaalimaalta uuden perheenjäsenen, pietarilaisen löytökoiran. Emme tiedä siitä vielä paljoakaan, mutta opimme koko ajan. Se tykkää istua autossa lapsen sylissä, syödä naksuja ja juosta kovempaa kuin tuuli. Ehkä se on nuuhkinut roskakasoja Nevan rannoilla, kävellyt jäätynyttä Fontankan kanavaa, istunut Verikirkon portailla. Ehkä joku heitti sille kaalisopan rippeet.

Koiran kunniaksi teemme huomenna blinejä. Nyt juodaan toverit votkaa, laitetaan suolakurkkuja, mätiä ja smetanaa blinien päälle. Harasoo.

Flaubert kirjoitti joskus:  ”En usko, että Ranskassa on minua surullisempaa miestä”. Hänen olisi kannattanut hankkia koira.

21 kommenttia:

  1. Tämä onni on varmasti molemminpuolinen.Luulenpa, että koiraneiti on vähintään yhtä tyytyväinen kuin te. Hyvää kotiutumista ja koiranpäiviä koko poppoolle. Kippis ja terveydeksi!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, koira on taatusti ihmeissään tästä kaikesta. Yhtälailla, kuin tekin!
    Laitathan siitä lisää kuvia, kivan näköinen kaveri.
    Onnea!

    VastaaPoista
  3. Onnea uudesta perheenjäsenestä! Tutustukaa toisiinne ja opetelkaa toistenne tapoja rauhassa. Löytökoirat ovat käsittääkseni koiria, joilla on aina Historia, joka pitää ottaa huomioon. Mukavalta kuulostaa blinijuhlat.

    Olen samaa mieltä siitä, että Flaubertille koira olisi ollut oivallinen kumppani.

    VastaaPoista
  4. näyttääpä hauveli söpöltä! toivotan teille kaikkea hyvää tutustumisen ja sopeutumisen kanssa. hassua, kun en vielä tunnekaan uutta perheenjäsentä. odotan sitä innolla!

    VastaaPoista
  5. Oi. Ihana juttu, kaikille osapuolille! Kannattaa juhlia! Minua niin hymyilytti tämä teksti!

    VastaaPoista
  6. Oi onnea!
    Anopin koira tuli kesällä Espanjasta ja se on ainakin sopeutunut tänne tosi hyvin. Aluksi se pelkäsi vähän miehiä ja söi kaikki roskat lattialta ja maasta,mutta ei enää pitkään aikaan:)
    Olen varma,että teillä tulee olemaan ihanaa uuden perheenjäsenen kanssa,kunhan ensin tutustutte ja syötte vähän blinejä! :)

    VastaaPoista
  7. Voi miten kaunis koira!!!!
    Pakko näyttää siskolle tämä kuva. Siskoni etsii itselleen just koiraa. Tuollainen olis niin ihana.

    Minusta sairas koira on surullisinta, mitä tiedän. Hyvässä muistissa viime kesältä, kun vanha koiramme ei enää jaksanut tulla tervehtimään. Itku tuli.

    VastaaPoista
  8. Onnea perheenlisäyksestä, koira sai varmasti hyvän kodin! :)

    VastaaPoista
  9. Ihanaa, että löytökoira on saanut turvallisen kodin. Se näyttää mukavan näköiseltä..
    Koira on upea kumppani..Varmaan sille maistuu blinit! Onnea uudesta perheenjäsenenstä!!
    Mikä sen nimi?

    VastaaPoista
  10. Ompa kaunis pietarilainen.
    Hienoa, että saa kodin.
    Pidän blogisi tunnusta myös!

    VastaaPoista
  11. Voi että! Kivannäköinen uutuus. Onnea kovasti.
    Ja hienot on juhlallisuudet. Mullekin maistuisi:)

    VastaaPoista
  12. Hauskan näköinen otus. Koirat on aivan ihania!

    VastaaPoista
  13. Kyllä tykkään tuon koiran katseesta, niin tarkkaavaisena tuossa matkustaa. Ja onnellinen koira, kun pääsi teidän kotiin. Ja teillä onni, kun on koira.
    Ihan totta, ei voi olla kaikkein surullisin ja onnettomin, jos on koira.
    Meillä kävi tänään pikkukoira kylässä, sai matot ruttuun ja heittäytyi kaikkien syliin rapsutettavaksi. Oltiin aika onnellisia :)

    VastaaPoista
  14. voi jee, ihan parasta. asuin kerran kommunissa, 5 ihmistä ja yksi löytökoira Tallinnasta. se oli ihan hirmuisen iso, eikä sillä ollut mitään tajua koostaan. se tuli sohvalla istuessa aina syliin, se oli sellainen 50 kilon sylikoira.
    kippis koiran kunniaksi!

    VastaaPoista
  15. Mulla on koirakuume. Ottaisin itsekin ehka hylatyn tai loytokoiran.

    Lontoossa on yksi kuuluisa koiratalo. Sielta ainakin ennen sai menna valitsemaan itselleen koirulin ja jattaa sitten oman tunnon mukaan rahaa. Alueen mummot kutoivat koirille jumppereita ja siella ne istuivat.

    VastaaPoista
  16. Voi miten ihania olette ja oikein blini juhlat tulossa!
    Sobakan kunniaksi, nazdarovie :-)

    VastaaPoista
  17. Merruli: Kiitos ja kippis :)
    Taru: Kiitos! Ihmeissämme olemme, kumpikin. Totuttelemme, opettelemme tuntemaan toisemme.
    Puuvis: Se onkin jännää, kun emme tiedä koiran menneisyydestä mitään. Ensimmäinen päivä on mennyt hyvin...ja Falubertin olisi tosiaan kannattanut hankkia koira, tuo otus on ainakin tuonut jo valoa iloa meille.
    Etta: Eikös olekin jännää...Kun tulet kotiin, täällä on ihan uusi perjeenjäsen. Se on suloinen, ihastutte toisiinne.
    Satu: Kiitos, kiitos, hymyn on koira tuonut kasvoille :)
    Niina: Olipa kiva kuulla, että espanjan tuliainen sopeutui hyvin. Tämän kanssa vasta opetellaan, on hassua tutustua kokonaan uuteen tyyppiin...
    Celia: Nyt siskosi koirakuume vain pahenee :) Voivoi, sairas koira on varmasti tosi surullista, en ollenkaan kestä ajatella sellaista.
    Marjohei: Kiitos, toivotaan :)
    Hanne: Kiitos, varmasti tästä tulee ihana kumppanki, nimestä ei ole vielä oikein varmuuutta, mietintämyssy on päässä.
    Sukkamieli: Kiitos kovasti :) Toivottavasti tulet toistekin lukemaan koiruliinin kuulumisia.
    Liivia: Kiitos hirmuisesti :) Blinit ovat herkkua!
    Jonna: Kiitos! Minulla ei ole koskaan ollut koiraa, joten uutta on kaikki. Miehen lapsuuden kodissa tosin on aina ollut koiria.
    Himalainen: Mekin ollaan tosi onnellisia. Tuntuu hassulta, että tuo on ollut täällä vasta päivän ja tuntuu, että ollaan toisaalta tunnettu jo iät ja ajat. Se on ihan perheenjäsen jo.
    Outi: Kiitos! Teillä oli sitten valtava sylikoira :) Tämäkin istui koko matkan Vaalimaalta Turkuun lapsen sylissä, muttei onneksi paina kuin 12 kiloa.
    Neiti Nimetön: Ota ihmeessä koira, jos vaan on mahdollista :) Tuo Lontoon kuuluisa koiratalo kuulostaa ihan sympaattiselta paikalta. Minustakin tuntui jotenkin parhaalta ratkaisulta ottaa hylätty koira.

    VastaaPoista
  18. Minun sydäntäni lämmittää aina, kun heitteillä ollut eläin saa uuden, huolehtivan kodin. Tuollaiset tarinat rupeavat monesti itkettämään minua enemmän kuin vastaava tarina ihmisistä.
    Teidän koiraalla on viisas katse, se aivan kuin näyttää tietävän, että tässä sitä mennään uuteen ihanaan kotiin. "Sopiiko, että istun tässä keskellä, voin paremmin katsella maisemia? Älkää sitten unohtako laittaa turvavöitä."

    VastaaPoista
  19. Onko hän dalmatialainen?

    Mun entisen poikaystäväni kodissa oli dalmis, ja hyvin sympaattinen koira olikin. Ainoa haitta oli se sitkeästi soffaan tarttuva karkea karva :)

    VastaaPoista
  20. Marika: Kiitos! Tämä on tosiaan yhtä juhlaa.
    Solen: Hylätyt ja huonosti kohdellut eläimet saavat tosiaan sydämen surulliseksi. Tämä neiti on ainakin tottunut olemaan autossa, kun oli niin lunkisti. Istui koko matkan tytön sylissä :)
    Merja: Tämä on sekarotuinen, joten ei tiedetä mitä kaikkea siinä on. Mutta ainakin dalmatilaista, se on varma. Onneksi meillä on tuollainen kulunut beessi sohva, ei niin karvat näy.

    VastaaPoista
  21. Liikuttava tyyppi ja kauniit pilkut! Minulle tuli heti mieleen suuri rakkauteni Bim Mustakorva. Toivottavasti osaat pari sanaa koirien venäjää tai ehkä hän puhuu pelkkää koiraa?

    VastaaPoista