sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Maa järisi


Ajatuksia kiitoradalla:

Kun pyörät irtoavat maasta, olen irti kaikesta ja maassa sataa ja taivaalla paistaa.
Ihmiset ahmivat sanomalehtiä, suomalaisia sanoja, joista muodostuu lauseita, joista muodostuu virkkeitä, joista muodostuu uutisia, päivittävät itsensä maailman akselille, mutta minun pääni on täynnä vain yhtä uutista, Chilessä maa järisi.

Kun minä söin aamupalaa, tyttäreni tippui vuoteeltaan, astiat kaapeista, lamput katoista, sillat romahtivat.
Hänen maassaan vesi kiertää viemäriin toisin päin ja tähdetkin ovat taivaalla toiset. Siellä syödään manjaria, ostetaan kokonaisia lehmän jalkoja ja juhlitaan aamuun asti. Nyt he lakaisevat sirpaleita, mittailevat tuhoja, kuuntelevat radiosta, kuinka omaiset etsivät toisiaan.

Minun maailmani järisi hetken, jonkun meni sijoiltaan.
Taivaalla ikkunat jäätyvät ja mies kaataa kahvia mukeihin.

22 kommenttia:

  1. Tervetuoloa takisin Suomeen. Kiitos ihanasta matkasta. Seurassasi oli mukavaa ja ihastuttavaa.

    VastaaPoista
  2. Sain tästä kylmät väreet.

    Nautin myös Istanbul-kuvista, tuli ihan sellainen olo kuin olisi itsekin ollut vähän matkalla. Kiitos siis (mielikuvitus)kuvamatkasta.

    VastaaPoista
  3. Minäkin kiitän kuvistasi! Tervetuloa takaisin. Tuo Chile on kyllä järkyttävä juttu!

    VastaaPoista
  4. Minulle tämä on muistutus siitä, että aina on kyse jonkun tyttärestä, äidistä, siskosta, rakkaasta.

    Kylmät väreet täälläkin. Kauniisti kirjoitettu.

    VastaaPoista
  5. Katselin tv:stä ja luin lehdestä tuota chile juttua. Kylmäväreet kulki ja kulkee vieläkin pitkin vartaloa, tiedän aivan liian hyvin tuon läheisen menettämisen murheen.

    VastaaPoista
  6. Väreet meni täälläkin.
    Itseltäni tuli melkein oksennus aamulehden ääressä, kun ajattelin kuinka eilen valitin parin syreenipuskan katkeamista.

    Elämä on tosiaankin tässä ja nyt.

    VastaaPoista
  7. Minulle tulee välillä sellainen olo, että pitäisi vaan jättää uutiset lukematta. Kylmät väreet kulkee ja surettaa. Ja mietin syitä, että voisiko joku selittää asian auki niin, että voisin edes vähän ymmärtää. Sitten tajuan miten tyhmä ajatus se onkaan...

    Minun on kyllä myönnettävä, että vielä enemmän tämän aamun Hesarin äärellä pysäytti kirjoitus kohtukuolemista. Chile on kaukana, mutta itsellään vauva mahassa. Ei kai siihen sen syvempiä syitä tarvita.

    VastaaPoista
  8. Järisyttävän koskettavasti kirjoitettu.

    VastaaPoista
  9. Viime viikolla ennustaja lupaili tsunamia tänne mutta menikin sitten muualle.Mietin, voinko olla edes iloinen ettei osunut kohdalle.

    Sen jälkeen kun muutimme maailmalle, jokainen luonnonkatastrofi on tullut liian iholle kun aina jossain on joku jonka tunnemme tai tiedämme.Ei mukava tunne ollenkaan.

    VastaaPoista
  10. Piti lukea kolmesti, kirjoitit hyvin!

    VastaaPoista
  11. Chile oli minullakin aamulla mielessä. Tuttuni oli siellä vasta katulapsia auttamassa. Ei voi olla ajattelematta.

    Viime aikoina lehden lukeminen on pistänyt niin vihaksi. Turkistarhojen apaattiset eläimet ja riita yhdestä kasvisruokapäivästä. On se niin kauhean vaarallista syödä edes yhtenä päivänä kasvisruokaa. Huokaus.

    VastaaPoista
  12. Kirjoitat siitä mistä minäkin tänään.
    Ymmärrykseni ylittyy kun ajattelen Haitiakin.
    Että ensin yhtä ja sitten toista ja sitten vielä sadekausi päälle.

    VastaaPoista
  13. Sinä kirjoitat niin kauniisti. Kaiken tässä. Voimia teille!

    On kyllä jotenkin niin neuvoton olo näiden isojen asioiden kanssa, kun ei ymmärrä, kun alkaa miettiä, että miksi.

    VastaaPoista
  14. Huhhuh, kirjoititpa pysäyttävästi.

    Niin ja tervetuloa takaisin Turkuun. Täällä on loskaa polviin asti, mutta kaikki silti valtavan hyvin.

    VastaaPoista
  15. Tirpana: Kiitos, mukavaa, jos viihdyit reissussa:)
    Puuvis: Hauskaa, että on voinut jakaa ihanan matkan teidän ihanien ihmisten kanssa.
    Teija: Kiitos! Kyllä oli töissä vähän takkuista tänään, mutta ehkä huomenna pääsen jo vauhtiin.
    Liivia: Kiitos! Minäkin aina valitan kaikesta turhasta ja pienestä. Kai se kuuluu ihmisluontoon. Nyt vain liippasi niin läheltä tuo Chile, kun oma lapsi on siellä katastrofialueella, että osaa olla taas hetken kiitollinen siitä, että ollaan kaikki elossa, vaikkakin erossa toisistamme.
    Jonna: Ne asiat tietenkin koskettaa, jotka on jotenkin henkilökohtaisia. Siksi minua kosketti nyt tuo Chile, kun lapsi on siellä ja sinun ajatukset on tietenkin vauvassa :) Kohtukuolema on järkyttävän surullinen asia.
    Maijja: Kiitos :)
    Pikkujutut: Niin se on, kun tuntee jonkun, jota onnettomuus kohtaa tai joka joutuu sen läheltä näkemaan, se koskettaa ihan eri tavalla.
    Neiti Nimetön: Kiitos :)
    Celia: Tuo kasvisruokapäivä on huvittavuudessaan ja jotenkin tragikoomista. Onko se todellakin nyt niin paha? Kun minä kävin koulua, oli joka viikko varmaan jotain kasvisruokaa, puuroa, pinaattikeittoa tms. No, nyt en kyllä itse syö lihaa, paitsi kalaa, joten tuntuu vielä hullummalta.
    Piilomaja: Totta. Maailma on epäreilu paikka. Ja yleensä se kamala sitten tapahtuu vielä siellä missä on kurjuutta muutenkin riittämiin.
    Himalainen: Kiitos :) Tuo miksi-kysymys on tosiaan kamalan vaarallinen. Jos liikaa kysyy sitä, tulee varmaan vaan katkeraksi.
    Laura: Kiitos! Loskaa tuntuu tosiaan olevan ihan riittämiin. Kengät kastui mukavasti aamulla, mutta kevät tulee, ihanaa!

    VastaaPoista
  16. Onhan tyttärelläsi kaikki hyvin siellä?

    VastaaPoista
  17. Apua, siis oma lapsesi! Ajattelin hetken, että ei voi olla että vain jotenkin vertauskuvallisesti kirjoitit...Toivottavasti kaikki on hyvin!

    VastaaPoista
  18. Huh, mjinä se vain ajattelin kehua Istanbulin kuvasi, kehun kumminkin, mutta mutta tuntuu ihan hupsulta jotain näin kevyttä söpöttää.

    Kauneutta toisaalla, kauheutta samaan aikaan toisilla. Maailma on ihmeellinen. Toivottavasti tyttäresi turvassa.

    VastaaPoista
  19. Jonna: Kyllä on, kaikki hyvin :) Onneksi!
    Liivia: Juu, tytär on siellä vaihto-oppilaana ja joutui kyllä nyt kokemaan jotain todella järkyttävää. Mutta heidän perheessä ja kylällä kaikki on hyvin. Kaikki tavarat tosin tulivat ulos kaapeista ja särkyivät.
    Eilen tänään huomenna: Kiitos! Tytär on turvassa. Mutta huomasi taas, kuinka kaikki voi muuttua ihan yhdessä hetkessä.

    VastaaPoista
  20. Nyt vasta minäkin kerkesin kunnolla matkaasi mukaan,onneksi se tuolta vielä löytyi vaikka itse matkasi onkin jo elettyä elämää.Olipas mielenkiintoista,upeat kuvat,ihana pikkukaveri matkassa! Toivottavasti kotiin on ollut kuitenkin hvyä tulla.
    Hyvää viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  21. Onneksi tyttösi on kunnossa!

    Itsekin olen miettinyt sitä, miksi hurjimmat asiat tulevat sinne, missä muutenkin on elämä kovaa. Epäreilua, sanon minä.
    Niinhän se on illuusio vain, että maailma makaa ilman hädän päivää: jos maailman kaikki ihmiset mahtuvat Inarinjärven jäälle, niin miten hitossa kaikille ei saada riittävästi perusasioita järjestettyä??? Ei mene sekään mun ymmärrykseen.

    VastaaPoista
  22. Kiitos kirjoituksestasi...
    pysähdyin, niin kuin ennenkin...
    Maailmassa kuohuu, maapallo on sairastunut...
    Silti ei tarvits pelätä, suuri luottamus kaiken Luojaan, on ainoa asia, jota voimme tehdä viimekädessä...

    VastaaPoista