perjantai 12. helmikuuta 2010

Napin ompelustakin ahdistun


Tänään vastaan tuli paljon hymyileviä ihmisiä, laulava poika ja kolme ambulanssia.
Isännöitsijä hakkasi lapiolla jääpuikot poikki, voi surkeus.
En osaisi piirtää puita, mutta yhtenä iltana piirsin raastimen, siivilän ja pullonavaajan. Niistä tajusi, mitä ne esitti.

Kohta pelaamme huojuvaa tornia.
Minua huojuttaa jo muutenkin. Ja kohta avaan viinipullon ja sitten minua huojuttaa mukavasti. Mutta se ei ole kiva, jos maailma pyörii, kun käy sänkyyn. Viimeksi se pyöri elokuussa, kun olin Helsingissä. Kävin pitkäkseni hotellissa ja huone vain pyöri ympyrää. Muutenkin nykyään tulee paha olo kaikissa karuselleissa, jotka pyörivät samaan suuntaan ja Viking-laivassa, joka menee edestakaisin, mutta vuoristoratoja rakastan. Erityisesti sitä Linnanmäen vanhaa rataa, joka on juuri sen oloinen, että se lahoaa pystyyn. Eikä haittaa, vaikka vuoristorata tekee silmukan.

Silmukoita en muuten osaa tehdä. En ole pitänyt kädessä puikkoja ja koukkuja kahteenkymmeneen vuoteen. Napin ompelustakin ahdistun. Puntit voi lyhentää myös teipillä tai nitojalla. Kun lapselle sanoo neljä kertaa, vie nuo tavarat tuosta omaan huoneeseen, se ei vie. Minä olen samanlainen, en paikkaa housuja, vaikka neljä kertaa pyytäisi. Mutta viinipullon avaan, jos kerran pyydätte.

26 kommenttia:

  1. Viinipullo kuulostaa nyt tosi houkuttelevalta. Oikeastaan myös huojuva torni - koskahan olisin viimeksi pelannut? Mikähän muuten tuossa ompeluahdistuksessa on? Minä aikaisemmin ompelin, ostin vaatteita joita sitten tuunasin ennen kuin kukaan puhui tuunauksesta. Mutta miehen housuja en saa korjattua enkä puntteja lyhennettyä. Heti alkoi ajatuskin ahdistaa.

    VastaaPoista
  2. Huojuvaa tornia en muista pelanneeni.
    Haluan oppia tekemään villasukkia ja sen sellaista kivaa.Viinitilkan juuri otin ja aloitan sillä viikonloppuni,toivottavasti hyvänlaisen.
    Toivon sinullekin sitä semmoista!

    VastaaPoista
  3. Minä tykkään kutoa...Se on niin terapeuttista ja vie omaan aikaan ja tilaan..
    Sukkia tai jotain pientä...

    En ole kuullut "huojuvaa tornia"..huojuvaa taloa kyllä...
    Muutenkin kaikki lautapelien ja korttipelien pelaaminen on jäänyt luvattoman kauas historiaan...
    Ihanaa viikonloppua sulle ja vielä ihanampaa ystävänpäivää!!!

    VastaaPoista
  4. Meillä on samanlaisia lapsia. Eivät kuljeta tavaroita paikalleen, vaikka kuinka monesti pyytäisi. Tai isoin kyllä jo toisinaan tekeekin niin kuin pyydetään, mutta pienemmät ei sitä vähääkään. Onneksi on äiti ja isi.

    Minulle silmukat on kuin terapiaa. Hengähdystaukoja arjessa. Jotakin valmistuukin ja keskeneräisiä riittää.

    Mukavaa alkavaa viikonloppua huojuvan tornin ja viinin kera.

    VastaaPoista
  5. Viinipullo saa minulta jäädä liian usein kiinni, olen huono siinä. Päätä särkee monta päivää jälkeenpäin.

    Mutta silmukoita teen. Istun kaikki illat neule kädessä...js tulostakin syntyy. Mihinkä vain ne kaikki laitan?
    Ompelukone on terapiaa.

    Niin olemme samanlaisesti erilaisia.

    Huojuvaa tornia pelasin viimeksi kaksi viikkoa sitten. Hävisin.

    VastaaPoista
  6. Iltaa taas,
    Oot kyllä sen sortin hauska tyyppi että olisin mielelläni juomassa viiniä kanssasi - toisin tietenkin oman pullon.Mulla ei onneksi vuosiin ole huone pyörinyt, mutta tiedän kyllä miltä se tuntuu.Nappien ompeleminen ei kyll ole lempipuuhia mutta mielummin nappi kuin toppahaalariin uusi vetoketju.Hilpeätä iltaa toivottaen

    VastaaPoista
  7. Anjuska: Minä ompelin ammoisina aikoina, kun asuin vielä kotona. Olen jopa neulonut kaksi villapaitaa. Mutta siinä oli se, että äiti neuloi vieressä koko ajan ja neuvoi.
    Virva: Sitä samaa sinulle! Huojuva torni on hauska peli. Siinä otetaan palikoita tornin väleistä pois, niin kauan, että torni kaatuu.
    Hanne: Ihanaa ystävänpäivää sinullekin :) Minä tykkään lautapeleistä tosi paljon ja aika paljon myös pelaillaan.Suosikkeja ovat muistipelit ja sellainen papupeli Bonanza.
    Jonna: Kiitos, sitä samaa sinullekin. Sen kyllä olen huomannut, että huojuvaa tornia ei kannata pelata, jos juo enemmän kuin yhden lasin viiniä. Olen melkein kateellinen teille, joille silmukat ovat hengähdystaukoja.
    Ikki: Kuten sanoin, olisi ihana, jos osaisi neuloa. Tai itse asiassa se taitaa olla tahdosta kiinni. Olen kyllä sitä mieltä, että jos tarpeeksi haluaa, voi oppia aika paljon.
    Melita: Kyllä seura kelpaa :) Se pyöriminen on inhottavaa, yritän vältellä sitä, mutta hyvässä seurassa ja paikassa se joskus unohtuu. Joo, mieluummin nappi kuin vetoketju! Vetoketju on jo ihan mahdoton, nappi on mahdollinen. Hilpeää iltaa sinnekin :)

    VastaaPoista
  8. Ihanan rento asenne, etta ne puntit voi lyhentaa muutenkin kuin ompelemalla!

    Kaipaan nykyisin rentouden lahteille.

    Se on tosiaankin inhottavaa, kun huone pyorii viela nukkumaan mennessa. Toivottavasti tanaan saat nauttia juuri sopivasta huojutuksesta:)

    VastaaPoista
  9. Mua hymyilytti tuo housunpuntit nitojalla -temppu.

    Olen itsekin ollut aika onneton aikoinaan noissa käsityöhommissa... mutta sitkeästi yrittänyt vaan ja sitten yhtäkkiä niistä on tullutkin lempipuuhaa.

    Mutta huojutukset on mullakin pahentuneet, en voi enää oikein katsoakaan mihinkään villeihin laitteisiin päin huvipuistoissa. Taitaa olla ikäjuttuja tuo.

    VastaaPoista
  10. roudarinteippi ja hakaneulat on hyviä punttien lyhentämiseen. eilen korjasin viimeksi talvisaappaani hakaneulalla. eri kätevää.

    mulla oli joskus tosi paha huojutus. saatoin yhtäkkiä joutua karuselliin kesken kaiken ja äänet särkyi ympärillä. onneksi ei ole sitä enää.
    on vain itse aiheutettua lempeää huojuntaa lasillisesta, ehkä toisestakin silloin tällöin;)

    VastaaPoista
  11. Hymyilivätkö ambulanssikuskitkin?

    Minä taas rakastan kaikkia hurjia pyöriviä ja hyöriviä laitteita! Niissä saa sellaisen adrenaliiniryöpyn, että huh huh. Se on ihanaa.
    Silmukoistakin tykkään. Olen oppinut tykkäämään tässä pikkuhiljaa. Vielä en voi sanoa, että rakastan niitä, mutta suhteemme kehittyy jatkuvasti ja toivon, että vielä joskus voimme sanoa juuri ne tietyt sanat: I LOVE YOU :)

    VastaaPoista
  12. Napin ompelusta nyt vasta ahdistuukin!
    Ei kiitos vuoristoradoille ja itse asiassa koko huvipuistoille, niissä mä ahdistun oikein kunnolla.

    Ette yhtään vaikeampia piirrustusaiheita keksineet:D

    VastaaPoista
  13. Kirjoitat niin hienosti!

    Minäkin olen ollut vähän aikaa sitten huojuva torni. Silloin karusellissä ei ole kiva. Mutta huojuva torni on peli vailla vertaa!

    VastaaPoista
  14. Totta. Teippi on niin oiva keksintö! Verhoilin kerran yhden sohvan teipin ja hakaneulojen avulla. Hienosti jäi kankaiden rispaantuneet reunat piiloon. Keittiössä tuo sohva joka päivä käytössä.
    Nappien ompelusta ahdistuminen ei ole vaarallista. Meillä kaikilla on omat heikkoutemme ;-)

    VastaaPoista
  15. Annaliisa: Hätä keinot keksii, näissä ompelupuuhissakin. Viimeisin voimainponnistus sillä rintamalla oli verhojen ja pöytäliinan ompelu leikkimökkiin. Ja ihan vaan sopivasti huojutti.
    Satu: Kippis :)
    Merja: Uskon, että sitä oppii niitä asioita, joita haluaa oppia. Jos kovasti haluaisin tehdä villasukat, kaippa ne siitä syntyisi. Mutta pyörrytys on ilmanmuuta ikäjuttu. Nuorena meni kaikki laitteet.
    Outi: Mahtavaa, joku toinenkin on keksinyt teipin sadat käyttökohteet :) Lempeä huojunta on kivaa, sellainen kuplivan iloinen. Eilen illalla huojutti ihan vaan suloisesti.
    Solen: Ei ne kuskit taitaneet hymyillä :) Vai nautit sinä vauhdin hurmasta ja kieputuksesta, mulle ne jotkut laitteet on liikaa, tulee tosi huono olo. Varmasti sinä ja silmukat vielä rakastutte tulisesti.
    Liivia: Minä luulin, ettet sinä ahdistu mistään ompeluhommista :) Piti piirtää mallista, kun en muuten osaa yhtään ja raastin, siivilä ja pullonavaaja oli sopivasti hollilla.
    Sukkamieli: Kiitos! Totta, huojuva torni on eri hauska peli. Se mahtava räminä, kun torni sortuu...
    Linnea: Vau, olet verhoillut sohvan! Vaikka olen minäkin hämärässä menneisyydessä, kun vielä jaksoin yrittää, verhoillut sohvan. Se oli sellainen ruudullinen kangas. Jonkun aikaa pidin sitä ja sitten kyllästyin. Mutta kauhea homma siinä oli!

    VastaaPoista
  16. Minä se tykkään ommella, napit on mukavia, neula ja lanka sopivat minun käteeni. Mutta miten kirjoittaminen voikin välillä tuntua niin haastavalta, vaatii pinnistelyä ja silti laitan itseni siihen tilanteeseen aivan vapaaehtoisesti ottamalla paljon kirjoitusta vaativia kursseja yliopistolla vaikka tarjolla on tuotesuunnittelu ja toteutus kurssejakin. Kai sitä ihminen haluaa haastetta, että sitten voi repiä hiuksia päästään :)

    VastaaPoista
  17. Minäkin ahdistun napin ompelusta. Kuinkakohan monta kertaa nappeja vaille valmis pusero tai takki on odottanut viimeistelyään. Ommella kun noin muuten tykkään ja osaankin ammattini puolesta.

    Huohuva torni on kyllä hauska peli ja hyvää punaviiniä olisi mukava maistella pitkästä aikaa:)

    VastaaPoista
  18. Pikkumiehen housuista irtosi nappi, katkesi...ja vieläkään ei ole nappia paikoillaan. Nitoja on aarre, teippi myös. Ja lohduttaa tietää, etten ole yksin.

    VastaaPoista
  19. Laitoin aamulla kommentin ja kas kummaa, avaruuteen se taisi päätyä, en ymmärrä kyllä tuota avaruutta, joka välillä aina sattumanvaraisesti napsaisee näitä kommentteja mukaansa.

    Mutta siis upea tuo nitojalla lyhennetyt housut -idea. Otan ehdottomasti käyttöön myös. Talvella tykkään siitä kun lyhentämättömät vain saksilla nopsaan hieman lyhyemmiksi saksaistut housut voi tunkea saappaisiin, eikä kukaan tiedä salaisuudesta mitään.
    Kaksi vuotta olen aikonut ommella napit pyjamapaitaan, napit odottavat siinä sängyn vieressä yöpöydän laatikossa, johon ne silloin kaksi vuotta sitten laitoin. Kestää tämä työhön suuntautuminen ensin vähän aikaa, kyllä se sitten siitä.

    Huojuva torni on lempipelejä, sitä minäkin osaan ja sitten kun ei osaa, sen voi jo selittää sillä, että oli aikakin, että torni sortuu. Sopivasti kaikelle oma aikansa. Häviämisellekin.

    VastaaPoista
  20. Noita alempia postauksia katselin ja ihailin sielukkaan näköistä koiraasi!

    VastaaPoista
  21. Minulle ompelukone on kirosana. Toivoisin ettei olisi. Toivoisin että osaisin surruttaa sillä vaatteita!

    VastaaPoista
  22. Huojuva torni on meillä nykyään levitetty torni, kaikki palaset ympäri taloa, mutta toimii hyvin näinkin.

    Linnanmäen vuoristorata on niin kaunis rakennelma, ihana tuoksu siinä on kans. Enää en pysty sillä ajamaan, mutta tykkään yhä katsella ja kuunnella sitä.

    VastaaPoista
  23. Hujour: Sinä olet kunnioitusta herättävä ihminen, jos haastat itsesi. Minä liian helposti olen tekemättä asioita, jotka ei ole niin luontevia, kuten tuo nappien ompelu. Yliopistollakin opiskelin vain kivoja aineita, enkä yhtään niitä, jotka olisi ollut "järkeviä".
    Olina: Lohduttavaa, että ompelun taitavatkin ihmiset voivat karttaa noita riivatun nappeja. Muistan tosiaan, kun join ensimmäisen lasillisen viiniä raskauden ja imetyksen jälkeen. Taisin mennä yhdestä lasista ihan lahkeet solmuun.
    Pikkujutut: Mahtavaa, lisää kohtalotovereita ja nitojan ja teipin ihailijoita. Minustakin on mahtavaa tietää, etten ole yksin.
    Himalainen: Minustakin tuntuu, että joskus nuo kommentit häviävät jonnekin avaruuteen...minua nauratti tuo, että napit ovat odottaneet kaksi vuotta laatikossa, lohduttavaa! Minustakin huojuva torni on ykkönen. Sopivasti jännitystä keski-ikäiselle.
    Laura: Kiitos! Nyt sielukas koira on valitettavasti vähän kipeä, mutta toivottavasti toipuu pian :)
    Martta: Minustakin olisi hienoa, jos osaisin ommella, koska välillä tuntuu, ettei kaupoista löydy mitään kivaa.
    Celia: Palikathan on parhaita leikkikaluja. Meillä ainakin olivat tosi tykättyjä. Aika monta linnaa olen rakentanut :) On muuten totta, että Linnanmäen vuoristorata tuoksuu, olin unohtanut sen :)

    VastaaPoista
  24. ja mehän pyydetään ;)

    minä kyllä silmukoin-
    mutta vempaimiin en mene vapaaehtoisesti.
    en edes siihen kauniiseen.

    VastaaPoista
  25. Joo, roudarinteipillä saa lahkeet lyhyemmiksi ja saksilla:)nitojaa en olekaan keksinyt.
    Mullekin kelpaa kyllä vuoristorata vaikka kaikki pyöriminen tekee pahaa. Yritän siedättää pyörimistä tiibetiläisillä liikkeillä.

    VastaaPoista