keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Neljäs kuva

Linnea haastoi minut eilen paljastamaan neljännen kansioni neljännen kuvan. Tosin tässä vähän huijasin, sillä neljännessä, viidennessä ja kuudennessa kuvassa oli ihmisiä, jotka eivät varmasti halua tänne.


Kuva on otettu kuta kuinkin vuosi sitten Sallasta. Muut lähtivät mäkeen ja minä Ruuhitunturille. Hiihdin hiljalleen maisemia ihaillen, aurinko porotti, oli jano. Mikä siinä on, että erämaassa tulee aina mieleen yläasteella luettu Havukka-ahon ajattelija. Miten sitä maisemaa voi vain riittää ja riittää. Ylämäkeäkin riitti ja riitti. Haaveilin lämpimästä kaakaosta ja rasvaisesta munkista. Majalla Visa Electron ei toiminut, joten jouduin tyytymään lasilliseen vettä. Kun on tehnyt sankariteon, pitäisi saada palkinto. Mutta jäätynyt veranta oli kaunis, otin monta kuvaa. Hirvitti lasketella latuja alas hiihtokeskukseen. Lapsena rakastin alamäkiä, mitä isompi sen parempi. Nyt lykin mieluiten tasaista.

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät kuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Haastan Maijjan, Celian, Anjuskan ja Tirpanan jatkamaan haastetta.

15 kommenttia:

  1. kaunis kuva kauniista maisemasta! ihan voi kuulla sen hiljaisuuden..

    -mirka-

    VastaaPoista
  2. Huikea kuva...
    Aloin hengittämään isommin..
    miten kuva voikaan vaikuttaa syvälle...
    vuoden vanhakin..

    VastaaPoista
  3. Kiitos haasteesta! Olen tehnyt tämän noin vuosi sitten, mutta teen uudelleen jollakin toisella valikointiperusteella. Kiva kaivella vanhoja kuvia!

    VastaaPoista
  4. Halleluja miten kaunis kuva taas. Mulla taitaa loppua ylisanat kesken näitä sun kuvia katsellessa :)

    Mulla on jatkuva Lapinkaipuu, tämä vaan pahentaa asiaa. Tosin olimme jouluna, mutta se joulukuinen valo oli ihan toista, kuin tämä keväinen paiste tässä.

    Visa Electron on välillä aika hankala :)

    VastaaPoista
  5. Ei enää lumisempaa voi olla!:)

    VastaaPoista
  6. Mirka: Siellä tosiaan oli aivan hiljaista.
    Hanne: Se on tuo avaruus ja horisontti, kun panee hengittelemään syvemmin.
    Virva: Kiitos!
    Maijja: Kiva, jos löydät jonkun kuvan kätköistäsi...jään odottamaan...
    Teija: Minullakin on Lapin kaipuu varsinkin, kun katselin pitkän tauon jälkeen noita Sallan kuvia. Siellä oli niin kaunista.
    Liivia: Ei tosiaan, siellä sitä lunta riitti. Nyt kyllä riittää täälläkin.

    VastaaPoista
  7. Niin, minun on pitänyt käydä jättämässä puumerkkini tänne monen monituista kertaa, mutta en ole ennen kyennyt. Sanasi vetävät minut mykäksi, ne rytmittyvät ja ryhmittyvät niin kauniisti. Tämä on ihana blogi, olen onnellinen, että kirjoitat.

    VastaaPoista
  8. Ompas siellä ollut viime vuonnakin paljon lunta! Lisäsin sut mun inspiraatiolistalle :)

    VastaaPoista
  9. Tunnelmallinen kuva, rauhaisa.
    Kiitos.

    VastaaPoista
  10. ElsaIlona: Kiitos sinulle mahdottoman ihanista sanoista, häkellyin sanattomaksi. Kiitos :)
    NeitiNimetön: On ilmeisesti tuttu paikka sinulle? Lunta oli tosiaan helmikuussa tosi paljon ja pakkasta ja aurinkoa. Kiitos :)
    Linnea: Kiitos haasteesta, oli mukava penkoa arkistoja.

    VastaaPoista
  11. oh vau mitkä lumet. Rankan suorituksen jälkeen tosiaan kuuluu saada palkinto. Tänään koulussa saatiin kahvitauolla kääretorttua.Oltiin niin ahkeria aamupäivän :)

    VastaaPoista
  12. Kiitos haasteesta, kivaa vähän tonkia vanhoja kansioita - koetan toimertua tähän pian :)

    Ihana kuva ja voi miten haluaisin lähteä ihan yksin hiihtämään..

    VastaaPoista
  13. Solen: Olittepa te reippaita! Juu, harmitti silloin ihan vietävästi, kun en saanut sitä kaakaota ja munkkia, jotka olin visualisoinut mielessäni. Sitä paitsi oli kyllä niin puhkinainen olokin, että energia olisi tullut tarpeeseen.
    Neidonhiuspuu: Kiitos :)
    Anjuska: Mukava, jos ehdit joskus vastailla haasteeseen :) Minäkin nautin kovasti yksin hiihtämisestä...

    VastaaPoista