maanantai 15. helmikuuta 2010

Olen loistava takinkääntäjä


Tänään unohdin muhvin, mutta söin hienosti ravintolassa. Miten kukkakaalikeitto voi maistua niin hyvälle? Lapsena inhosin kesäkeittoa, nyt voisin pitää siitä.  Lapsena en syönyt juustoa, jogurttia tai ruisleipää. Nyt syön joka päivä juustoa, jogurttia tai ruisleipää.

Minulla on vapaus muuttua, olla mielipuolta, puolimieltä, olla toisin päin, maata niin kuin petaan. Olen loistava takinkääntäjä. Eräässä punaisessa syystakissa minulla on kaunis kukkavuori. Sitä voisi pitää toisin päin. Muuten kuljen mustissa kuin surupuvussa, vaikkei ole surua.

Äitini oli tyylikäs nainen. Näkisittepä ne ompelijan räätälöimät jakkupuvut, käsineet, korkokengät, lierihatut ja kissalasit. Tänään minäkin olin tyylikäs, oli mekko ja korut, vaan ei korkoja. Odotan juhlia, silkin kahinaa, pitsejä ja kimallusta.

Antakaa minulle hiljainen lumisade, pianon skaalat, säärystimet ja pelto vailla ääriä.

17 kommenttia:

  1. Mä olen myös aikamoinen takinkääntäjä, vieläkin kääntelen aina tasaisin väliajoin. Niin päin enemmän, että mitä ennen en voinut sietää, nyt rakastan. Kaipa sitä toisinkin päin tulee käänneltyä välillä...

    VastaaPoista
  2. Viimeinen lause on niin hieno, että olen makustellut sitä tässä jo useampaan otteeseen.

    Minä haluaisin olla tyyliskäs, mutta sitten huomaan: sukkahousussa pako, nukkainen takki, korot eivät tottele tai eripari sukat. Minkäs teet, olen sitten boheemisti tyylikäs :)

    VastaaPoista
  3. Minä käännän pitkän toppatakkini aina kotona nurinpäin, kun olen hiukan hikoillut sauvailessani...
    Tänään meinäsin lähteä takki nurinpäin liikenteeseen ..=)

    VastaaPoista
  4. Kuule minä annan sulle aarian ja äärettömän jos et ikuna lakkaa ilahduttamasta päiviäni näillä kirjoituksilla! Lupaan, en aio kääntää takkiani tässä, vaikka minultakin se onnistuu ja sallin sen (itselleni).

    VastaaPoista
  5. Peitto vailla ääriä kuulostaa hienolta! Sellaisen alle minäkin tahtoisin.

    Ja joo,takinkääntäjä täälläkin,ainakin ruoan suhteen. Pienenä inhosin tomaatteja,nyt niitä on melkein joka ruoassa. Eikä ole kauaa siitäkään kun en voinut sietää oliiveja,sinihomejuustoa tai parmesania. Nyt voin ja oikein hyvin vieläpä:)

    Äitisi kuulostaa upealta,oikealta leidiltä. Minullakin on lierihattu kesää varten,mutta en ole käyttänyt sitä kuin kotona pihassa. Tuntuu liian hienostelevalta muka. Ensi kesänä kyllä käytän sitä muuallakin,ainakin piknikillä jos ei muuta:)

    VastaaPoista
  6. Nämä sun kirjoitukset on niin ihania, en lue niitä koskaan kiireessä, haluan nauttia rauhassa.

    Minäkin inhosin lapsena kesäkeittoa, niin paljon, etten ole tainnut aikuisenakaan maistaa. Tosin ei ole eteenkään tullut, jos tulisi, tietysti söisin.

    VastaaPoista
  7. Onko tuo ylin kuva jostain äitisi leikekirjasta? Ihana aarre...
    Kesäkeitto on maistunut minulle aina. Lapsena ja nyt jo aikauisenkin. En vain ole piiiitkään aikaan syönyt. Ehkä ensi kesänä?

    VastaaPoista
  8. Mulla taas tyttömäinen olo...kellohelma ja valkoiset paksut sukkahousut. Takkia en aamulla kääntänyt, vaihdoin pidempään jottei helmat vilku alta.

    Tekstisi on loistava päivänpiristys!

    VastaaPoista
  9. Teimme muutama viikko sitten, oikein kylmänä pakkaspäivänä kesäkeittoa. Syötiin sitä voilla voideltujen ruisleipien kanssa. Yhtäkkiä tuli lämmin.

    VastaaPoista
  10. Hei Kirjailijatar,
    Jakkaralla istuva on äitini !!
    Kutuharju niminen bloggaaja kirjoitti oivasti kommenttilootaani siihen väärässäolopäivitykseeni että erinomaista olla ensin yhtä mieltä ja sitten ajatella toisin, koska silloin voi yllättää itsensä oikein kunnolla.Monet ruoat joita en edes halunnut maistaa pienenä ovat nyt herkkua.
    Aion nyt tähänkin ängetä sen Stenbeckin erihyvän mietelmän:Kyky ajatella toisin tänään kuin eilen eroittaa viisaan itsepäisestä.

    VastaaPoista
  11. Niin kepeästi sä siellä kirjoittelet asioista, ihanaa!

    VastaaPoista
  12. Ihailen noit vanhoja mekkoja, vaikka en itse mekkoja käytäkään.
    t.Pikku-Siili

    VastaaPoista
  13. mä taidan sitten olla housunkääntäjä. mulla on monesti ollut housut väärinpäin, milloin mitenkin;)

    olisi kivaa osata kävellä oikein korkeilla koroilla. sitten voisi purjehtia sisään silkkien kahistessa.

    VastaaPoista
  14. Neiti Nimetön: Mukavaa, että joku muukin on kunnostautunut tässä takinkääntämisessä :)
    Solen: Kiitos! Boheemisti tyylikäs kuulostaa mun mielestä juuri hyvältä. Taidan itsekin olla siihen suuntaan kallellaan.
    Hanne: Olisipa ollut hauska, jos olisit kulkenut takki väärinpäin...mun pomolla oli kerran puseron väärinpäin. Huomautimme ystvällisesti :)
    Maijja: Sä olet ihana!
    Niina: Kiitos! Äiti on tosiaan vanhoissa valokuvissa tosi tyylikäs, ehkä siihen aikaan kaikki naiset oli tosi naisellisia ja chic. On äiti vieläkin ihana, muttei sellainen tyylikäs :)
    Liivia: Kiitos...mukavaa, että tykkäät lukea näitä juttuja. Kesäkeitto on kyllä kumma keitto.
    Tirpana: Juu, kuva on äidin vanhasta leikekirjasta, johon hän on liimannut 50-luvun muotikuvia. Se on tosiaan ihana aarre.
    Ikki: Kellohelma kuulostaa ihanalta :) Minäkin ostin sunnuntaina kirpparilta leveähelmaisemman talvitakin, nyt mahtuu helmat alle.
    Laura: Se varmaan olisikin niin, että kesäkeitosta tulee kesäinen olo. Pitäisi kokeilla.
    Melita: Onko se oikasti äitisi? Vai kaksoisolento! Tuo mietelmä on muuten ihan nerokas! Sehän olisikin vain tosi itsepäistä, jos pitäisi kiinni omista käsityksistään, vaikka tekisi mieli muuttaa mieltä.
    Taru: Kepeä ihminen kun olen, vaan en elopainoltani :)
    Mussukka: Minustakin nuo mekot ovat aivan ihania!
    Outi: Mä puin eilen tanssitunnilla ensin väärin päin sekä housut että paidan. Huomasin, kun kävin ennen tuntia vessassa ja repesin nauramaan. Vaihdoin ne sitten toisin päin...

    VastaaPoista
  15. Hei Kirjailijatar,
    " Nuttu nurin - onni oikein "joten itse jätän väärinpäinvaatteet silleen olemaan.Kaksoisolento kyllä - vertailu löytyy blogikuvastani - meitsi 8 vee ja eikö ole hieno äidin ompelemana valkoinen irtokaulus :)

    VastaaPoista
  16. Yhdyn Solenin ensimmäiseen lauseeseen.
    Sitä vain piti sanomani.

    VastaaPoista
  17. Melita: Okei, minä jo ihmettelin, että olipa tuuria, sinun äitisi minun vihkossanki. Se sinun kuvasi on niin söpö :) Mun äidilläkin oli joskus valkoinen irtokaulus.
    Virva: Kiitos kaunis!

    VastaaPoista