torstai 4. helmikuuta 2010

Onko Pelastusarmeija ryöstetty?


Katulampussa oli juliste: ”Huomio bändit!” Luin sen heti, vaikkei minulla ole bändiä. On vain rikkinäinen huuliharppu. Pelastusarmeijassa oli kolme poliisia, mietin onko Pelastusarmeija ryöstetty.

Puhelimeni soi niin, että varmasti kuuluu.  Juoksen toisesta päästä vastaamaan.
Katselen hienoja juttuja, ja mietin, että olisipa meilläkin näin hienoja juttuja. Mutta on vaan näitä juttuja, jotka ei ole niin kauhean hienoja. En voi vaihtaa silmiäni.

Lapsi katsoi Chilessä monta kauhuleffaa. Minulle Maissilapsista tulee mieleen vain maissit, joihin on piirretty lasten kasvot. Kiviinkin piirsimme kasvot viime kesänä. Ja lapsena mökillä vilisti käpylehmiä, ammuivat tuvan nurkassa, kun söin makaronia. Silloin ei vielä ollut pastaa. Elli-täti päivitteli, kun söin lautasellisen pelkkää makaronia, hän halusi sipattisoossia, Vihreitä kuulia ja Bebe-leivoksia. Hautajaisissa söimme Bebe-leivoksia.

Olin viimeksi hautajaisissa vajaa vuosi sitten, tai se oli uurnanlasku.

13 kommenttia:

  1. mitä on sipattisoosi? ja ajatella, ennen oli tosiaan vain makaroonia. nykyään on sentään pastaa. kehtaakohan sitä julkisilla paikoilla enää edes puhua makaroonista?

    VastaaPoista
  2. Niin minäkin jäin miettimään tuota sipattisoosia. Meidän lasten ukki kutsuu leikillänsä toiseksi vanhinta tyttöä sipatiksi. Mutta enpä sitten ole kysynyt mitä tuo tarkoittaa.

    VastaaPoista
  3. Sinulla on taito mahduttaa pieneen tekstiin sellainen määrä mielikuvia ja tunteita, että niitä jää maistelemaan pitkäksi aikaa. Minulle tuli elävä muisto, kuinka parikymppisenä poikaystävä pakotti katsomaan Maissilapset enkä uskaltanut aikoihin mennä edes vessaan yksin. Mitäs pakotti, herätin nimittäin yöllä vielä pitkän aikaa vessakaveriksi ;-)

    VastaaPoista
  4. Miten se tuntuukin nyt niin haikealta, ettei ole omaa bändiä. Olen bändityyppiä, rakastaisin, jos olisi oma bändi. Mutta kun ei niitä musiikinlahjojakaan....

    Vanhempani luulevat että makaroni on makaronia ja pastaa sitten kaikki muut kuviot.

    VastaaPoista
  5. Hmm...makaroonia yhä, onneksi myös tummana versiona nykyään.
    Juuri äsken tökkäsin makaroonilaatikon uuniin paistumaan = )
    Makarooninmakuisia muistoja lapsuudesta, nam!

    VastaaPoista
  6. Minäkin heti sipattisoossia mietin ja kuvaa ihailen aivan häkeltyneenä.

    VastaaPoista
  7. En muista, olenko ollut täällä ennen. Mutta luin monta juttua kun tukästyin niin tekstiisi.

    Minäkään en tiedä mitään sipattisoosista, ja sen muistan, kun makarooni oli makaroonia. Pasta tuli myöhemmin, enkä pitkään aikaan tajunnut, mikä on makaroonin ja pastan ero, vai onko sitä.

    VastaaPoista
  8. Risto Räppääjässä Elvi-täti teki sipattia. En ole itse maistanut semmoista. Varmaan perinneruoka.
    Tykkään luoda omia perinteitä. Arjen juhlia. Pieniä, perheen omia juttuja.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  9. oletko miettinyt, että sinun ei-niin-kauhean hienot jutut, voivat olla jollekin muulle niitä tosi hienoja juttuja. Jonkun toisen silmät voi olla eri kuin sinun :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos jälleen ajatuksista, muistoista ja tunteista :)

    VastaaPoista
  11. Outi ja Tirpana: Arvasin, että joku kysyisi. Se on palvikinkusta tehty kastike, johon laitetaan kermaa ja tilliä. On kyllä hyvää.
    Anjuska: Minä en ole ikinä tykännyt kauhuleffoista, ne ei ole ollenkaan mun juttu. Olen niin kova pelkäämään.
    Liivia: Minäkin haluaisin oman bändin, mutta kukakohan huolisi tällaisen lahjattoman, mutta innokkaan tamburiin soittajan....minäkin puhun edelleen makaronista makaronina.
    Taru: Makaronilaatikko on niin hyvää. Lapset aina ovat sanoneet, kun on kysyttä lempiruokaa, että se on äidin tekemä makaronilaatikkoa.
    Himalainen: Tuossa kerroinkin, että sipattisoossi on kermatillikastike, jossa on palvikinkun paloja.
    Olina: Tosi kiva, että viihdyit täällä mun hassujen juttujen parissa. En minäkään oikein ymmärrä tätä makaronijuttua. Meillä syödään vieläkin makaronia.
    Linnea: Olen kyllä nähnyt Risto Räppääjän, mutta en muista tekikö Elvi tuollaista sipattisoossia kuin meillä kotona eli palvikinkkua kermatillikastikkeessa. On hyvää.
    Solen: Olet ihan oikeassa :) Kun kirjoitan tällaista ajatuksenvirtaa, en mieti koskaan, mitä mielikuvia muille tulee. Tuossa kohtaa mietin yhtä työjuttua, jonka teimme mielestäni paljon huonommin kuin kilpailijat...mutta kukin näkee omin silmin :)
    Valkoinen persilja: Kiitos, että jaksoit lukea. Minä se olen kova sukeltamaan näihin muistoihin.

    VastaaPoista
  12. me syötiin bebe-leivoksia aina kaupunginorkesterin konsertissa, kun olin lapsi. mun mielestä siinä on aika epähautajaismainen leivos!

    VastaaPoista
  13. Heli: Niin minunkin mielestä...siis on epähautajaismainen leivos. Minulle niistä tulee nykyään kyllä aina mieleen rakas Elli-täti.

    VastaaPoista