tiistai 9. helmikuuta 2010

Pelkään, että mies tippuu lattialle


Kahdeksalta junassa mies saa ikävän puhelun. Madaltaa ääntään, nykii solmiota, vilkuilee ympärilleen. Veikkaisin sättivää vaimoa. Kaikki nuokkuvat. Pelkään, että edessä oleva mies tippuu lattialle. Pyryttää, päivä valkenee haituvansinisenä.

Näen toisella silmällä paremmin.
Pääsemme pääkaupunkiin. Mies ei tippunut lattialle.

Iltapäivällä pyryttää edelleen.
Nainen yrittää ostaa myyntikärrystä kaksi olutta.
VR kerää asiakaspalautteita. Edessä istuva nainen valittaa, ettei kaikkia palveluja saisi ohjata nettiin, sillä hänelläkään ei ole internetiä. Asiakaspalautetta keräävä nainen kehottaa laittamaan palautetta VR:lle sähköpostilla. Ei ole totta, naurattaa. Kuuleeko maa?

Helsinki-päivinä syön huonosti, juon liikaa kahvia ja kannan painavaa laukkua.

Koira osaa jo kolme sanaa suomen kieltä: jätä, alas ja hyvä.
Laikakin oli kulkukoira, se löydettiin Moskovan kadulta ja laukaistiin avaruuteen. Maan kiertoradalla se kuoli kuumuuteen ja stressiin.

19 kommenttia:

  1. Olin eilen junassa ja siellä oli äiti ja kaksi lasta. Kun lähdettiin asemalta isä lähti juoksemaan kovaa junan vieressä. Äitiä nauratti, lapsia nauratti ja kaikkia vaunussa oleviakin olisi naurattanut, mutta kaikki tyytyivät vain hymyilemään hyväntahtoisesti. Se oli mukava hetki.

    Onneksi teidän koira ei joutunut avaruuteen. Ihan venäläiset silmät sillä ainakin on.

    VastaaPoista
  2. Voi, vanha ja viisas on katse tällä henkilöllä.

    VastaaPoista
  3. Ihana veijari ja mitkä silmät, en raaskisi kieltää mitään tuollaisen katseen edessä :)
    Toivottavasti et joudu viikossa liian monena päivänä toistamaan tuon Helsinki päivän kaavaa...tuttu kaava ja niin uuvuttava.

    VastaaPoista
  4. Suloinen, ihanan viisas, läsnäoleva katse...
    Kaunis koira!!!
    Minäkin ajattelin matkustaa hiihtolomalla yhdeksi päiväksi tai kahdeksi Helsinkiin..siskon luo ja kulttuurin keskelle...
    junassa on tunnelmaa...

    VastaaPoista
  5. Turha kai itsestäänselvyyksiä sanoa, mutta haluan sen silti tehdä: ihana koira! :)

    VastaaPoista
  6. Komppaan ElsaIlonaa tuossa yllä: :)

    VastaaPoista
  7. apua! tiedänhän minä miten Laikalle kävi, mutta silti kirpaisi (taas kerran) kun luin tuon postauksen.
    ehkä ne oli ne luottavaiset koiran silmät siinä yläpuolella..

    VastaaPoista
  8. Laika-parka. Luulen, että otus olisi ollut siellä Moskovan kaduilla aikalailla onnellisempi.

    Helsinkipäivistä sen verran, että ihan hyviä ruokapaikkoja täälläkin on, kannattaa kokeilla ;)

    VastaaPoista
  9. Tuohon katseeseen uppoaa. Totaalisesti. Antaa mitä vain, anteeksi vaikka pienen pahan.

    Tuli taas niin kova ikävä B:tä.

    VastaaPoista
  10. Solen:Voin kuvitella, että lapsia nauratti, kun isi juoksi junan vierellä. Minua kerran pienenä itketti, kun olimme äidin kanssa lähdössä mökille bussilla ja äiti lähti ostamaan meille vielä jätskejä ennen bussin lähtöä. Mutta bussipa starttasi, ennen kuin äiti ehti jätskeineen takaisin...kyllä se sitten pysähtyi, kun kävin varmaan itkemään.
    Erika: Viisaalta se tuntuukin :)
    Hujour: Koira osaa myös kerjätä herkkuja. Se ei hauku, eikä hypi, mutta tuijottaa vieressä noilla silmillään...ei ole kyllä vielä saanut mitään, yritetään olla tiukkoja. En nyt ehkä ihan joka viikko Helsingissä käy, mutta melkein. Ihan kivaa se on, en nyt jaksaisi millään nyhjätä saman työpöydän ääressä aina.
    Hanne: On tämä vaan suloinen. Helsingissä on kyllä mukava lomailla! On vaikka mitä näkemistä ja tekemistä.
    ElsaIlona: Me olemme ihan sydämemme ainakin menettäneet tälle veijarille.
    Teija: :)
    Outi: Minäkin olin unohtanut Laikan kohtalon ja sen muistelu teki eilen olon tosi surkeaksi...
    Jonna: Niin luulen minäkin : ) Helsingissä on ihan mahtavia ruokapaikkoja, mutta useimmiten olen reissussa yksin ja jotenkin mun mielestä on epämukavaa käydä yksin syömässä. Niinpä yleensä syön vain jonkun leivän.

    VastaaPoista
  11. Ilmoitan vaan nauttineeni tästä(kin) kirjoituksesta kovasti.

    VastaaPoista
  12. Sinun kuvasi ovat loistavia. Teknisesti mutta muutenkin.

    On sen VR-ihmisen onni ette minä ollut samassa vaunussa silloin kun hänen huuliltaan pääsi se kehotus panna palautetta sähköpostilla.

    VastaaPoista
  13. Mua säälittää Laika.
    Mutta teidän koira on ihana,
    hyvän värinen tyyppi.
    Kivaa että se on oppinut.
    Ja hyvä ettei se mieskään sitten pudonnut.
    Hyviä hetkiä päivääsi,toivon.

    VastaaPoista
  14. Voi miten suloinen uusi perheen jäsen teillä on!
    Onnea siis iloisesta tapahtumasta. Nämä junamatka kertomuksesi ovat kyllä hauskoja. Jotenkin imaisevat mukaansa :)

    VastaaPoista
  15. hirmuisen kiva teksti ja älyttömän hyvä koirakuva! en voinut olla nauramatta ääneen tuon "laita palautetta sähköpostilla" -lausahduksen kohdalla!

    VastaaPoista
  16. Ei oo helppoo, asun massa, josta ei postissa saa postimerkkiä, eikä pankeissa ole käteistä..

    VastaaPoista
  17. Liivia: Kiitos ilmoituksestasi :)
    Violet: Kiitos ja ihan totta. Minä en tiennyt, rupeanko nauramaan vai kiroamaan. En sitten tehnyt kumpaakaan, vaan kirjoitin asian muistiin. Tein kuten miehen pikkuveli sanoi joskus 3-vuotiaana, että "minä laitan pahat asiat muistiin."
    Virva: Kiitos, minuakin säälittää Laika-parka. Onneksi ne monet seuraavat avaruuskoirat säilyivät hengissä.
    Tirpana: Kiitos, kyllä täällä on nyt onnellista. Olen itsekin huomannut, että kirjoittelen usein junajuttuja, mutta siellä on yleensä aikaa havainnoida ja kirjoittaa.
    Neidonhiuspuu: Kiitos :)
    Etta: Kiitos, eikös vaan ollutkin hölmö asiakaspalautteen kerääjä?
    Hannele: Täällä ovat ongelmat vähän pienempää luokkaa...onneksi!

    VastaaPoista
  18. Laika-vainaa taitaa edelleen kiertää jossain tuolla. Joskus olen sitä joutunut lapsille selittelemään.
    Oi, nuo silmät ovat niin hurmaavat, viisaat.

    VastaaPoista