torstai 18. helmikuuta 2010

Tänään tein sata asiaa ja sata jäi tekemättä

Tänään tein sata asiaa ja sata jäi tekemättä. Postitin kirjeitä, tanssin kaksi tuntia, neuvottelin tunnin, hyvästelin, söin moussakaa, skypetin, maksoin laskuja, tein virheen, puhuin puhelimessa, unohtelin asioita, pesin pyykkiä, otin töitä kotiin, pesin astioita, kirjoitin ja korjasin. Päätä särki.

Bussissa poika sanoi: "Onhan ne poliisitkin ihmisiä". Tyttö sanoi: "Ei me sentään missään Porissa olla".

Koti on sotkuinen, mutta kaapissa on suklaata. Ja pesukone pyörii. Astianpesukone pyörii. Ajatukset pyörii.

Koira pääsi mummolaan. Siksi tässäkin postauksessa on oltava koiran kuva, pahoitteluni. En minä ole koiraihminen, olen vain tämän koiran ihminen. Ja tämä koira loikkii jokaiseen postaukseen.

22 kommenttia:

  1. Ja niin innoissaan loikkiikin. Selvästi nauttii joka hetkestä!

    Jos jää vielä tuijottamaan pesukoneessa pyörivää vaatemyttyä, menee vähän kuin hypnoosiin. Rentouttavaa sekin = ) silloin tuntuu, ettei ajatukset pyöri päässä yhtään.

    VastaaPoista
  2. Voi tota lentoa tuossa kuvassa! Itsellekin tuli ihan ponteva olo, kerrankin ;)

    Hmm, voisin sanoa muuten samaa omista koiristani; oikeastaan en ole koiraihminen ollenkaan. Mutta olen kuullut jonkun sanovan samaa myös lapsista.

    VastaaPoista
  3. Ha-haa! Mainiota! Tuo koirakuva on ihan huikea! Mikä lennokkuus, mikä vauhti! Tulin hyvälle mielelle. Jatka vaan koirakuvia minun puolestani. Minä olen koiraihminen, mutta lähinnä oman koiran. Samaa sorttia siis. Mutta muutkin koirat ovat ihan jees. Kunhan eivät pihallemme kuseksi ;) Ja tuo Pori-juttu pisti nauramaan. Meillä täällä viljellään hyvälaatuista Pori-huumoria, kaikella rakkauvella ;)

    VastaaPoista
  4. Koiraihminen on jännä käsite, tulee heti hurjasti mielikuvia. Minäkään en itseäni koiraihmiseksi kutsuisi, vaikka yhden koiran ihminen olin 14vuotta. Silloin ajattelin, etten oikein osaisi olla sellainen koiraihminen.

    Ihana tuo lentävä koirasi ja kuva!

    VastaaPoista
  5. Taru: Loikat on tosiaan hienoja. Koira tykkää myös katsoa koneessa pyöriviä pyykkejä, lapsikin tykkäsi aikoinaan. Minusta tuntuu, että pää menisi jotenkin ihan sekaisin, jos tuijottaisin tuota pyörrettä.
    Teija: Olisi hienoa, jos ponteva olo tarttuisi minuunkin. Hyvä, että on muitakin koiran omistajia, jotka eivät ole koiraihmisiä. En haluaisi lenkilläkään tavata yhtään muita koiria, parasta olisi mennä viipottaa omassa rauhassa.
    Annika: Vauhtia piisaa tuossa koirassa kyllä riittämiin Ilmeisesti Pori-huumori kuuluu Turkuun. Vaikka viljellään täällä Tampere-huumoriakin.
    Celia: Sinä olet pitkään yhden koiran ihminen :) Koiraihminen on tosiaan jännä sana, kun sitä rupeaa makustelemaan: kissaihminen, hiiri-ihminen, metsäihminen, koruihminen, tauluihminen. Mikäköhän minä olen? Ehkä kirjaihminen ja metsäihminen. Lentävä koira kiittää!

    VastaaPoista
  6. Hyvät toteamukset lapsilta :)

    Rukousnauha on niin kaunis.

    VastaaPoista
  7. Ymmärrän täysin koiraihmisteorian. Itsekään en ole koirille yleisellä tasolla lämmennyt, mutta jotenkin aina läheiseni ja ystäväni ovat löytäneet perheeseensä oudosti erilaisia, harvinaislaatuisia koiraolentoja. Sillä lailla henkeviä, vanhoja sieluja varmaan. Sinun koirasi vaikuttaa vähän sellaiselta :)

    VastaaPoista
  8. Anna koiran loikkia! Tyttäreni tykkää erityisesti, kun vierailen blogissasi, koska hän haluaa nähdä tämän koiran ihania kuvia...

    VastaaPoista
  9. aivan mah-ta-va loikkakuva! koiran korvat lepattaa innosta, sitä menoa on ihana katsoa.

    mun sadan asian päivä on vasta aluillaan. täytynee ryhtyä hommiin siis. onneksi kaapissa on suklaata täälläkin. illaksi ehkä lasi viiniä. mukavaa perjantai päivää!

    VastaaPoista
  10. Kaksi tuntia tanssia kuulostaa ihanalta,oliko se?
    Mitä tanssit? Kyselen siksikin, koska odotan päästä harjoittelemaan tanssimista,heti kun kroppani vaivoihin löytyy selvyys ja hoito.Näin vajaalla ololla en jaksa,arjessa on jo tarpeeksi.
    Kiva että koiran kannsa on hyvä.
    Viikonloppuja!

    VastaaPoista
  11. Minäkin voisin sanoa, etten ole lapsi-ihminen, olen vain oman lapsen ihminen.

    Koirakuva on niin hieno, että kyllä sitä katselee ja huomaan sitä paitsi että vaikka en ole myöskään koiraihmisiä, olen juuri tämän koiran pauloissa.

    Mikä vuorokeskustelu bussissa!:D

    VastaaPoista
  12. Minä haluan nähdä kuvia koirastasi!!!
    Aivan ihana kuva!!Niin upea!!

    Ihania arkihetkiä päivässäsi...
    Meillä on useinmiten vapaa valinta...mielenkiintoista, mitä valitsemme!
    Nautinnollista viikonloppua!!

    VastaaPoista
  13. En minäkään tiennyt olevani koiraihminen ennen kuin Ralf astui elämäämme ihan puolivahingossa. Se tuli meille vähäksi aikaa hoitoon. Nyt 11 vuotta huomaan ymmärrän, että eläintäkin voi rakastaa.

    Hienoista koirakuvistasi tulee hyvälle mielelle!

    VastaaPoista
  14. Merja: Salakuuntelu on hauskaa. Rukousnauha on rakas perintökalleus :)
    Erika: Ehkä se on niin, että koiriin pitää tutustua, ennen kuin niistä tykkää. Vähän niin kuin lapsiin tai ihmisiin ylipäätään. Jollei tunne, ei voi tykätä. Ja ei kaikista koirista tai ihmisistä tarvitse tykätä.
    Outi: Minustakin tuo miehen ottama kuva on ihana, täynnä elämänriemua. Suklaa ja viini pelastavat päivän kuin päivän. Iloista perjantaita!
    Liivia: Ihan totta, olen ajatellut tuota samaa myös lapsista. Mutta kuten tuossa kirjoitin, ehkä koirista ja lapsista tykkää vastas sitten, kun tutustuu. Oppii tuntemaan. Minua nauratti nuo repliikit ihan älyttömästi. Eivät kyllä seuranneet ihan toinen toistaan, mutta sanoivat kuitenkin noin.
    Virva: Tanssin lattareita, mutta ihan yksin siis. Salsaa, salsatonia, raggeatonia, latinomixia...hirmuisen mukavaa. Kannattaa kokeilla :) Viikonloppuja!
    Hanne: Kivaa, koiria siis tulossa lisää :) Nautinnollista viikonloppua sinullekin!

    VastaaPoista
  15. Kuten Liivialle, minullekin tuli tuo lapsi vertaus mieleen. Viivissä ja Wagnerissakohan se kerran oli: On yhtä naurettavaa sanoa "pidän lapsista", kuin olisi sanoa "pidän aikuisista".

    Tuo teidän koira saa kyllä minunkin puolestani loikkia vaikka kuinka moneen postaukseen:)

    VastaaPoista
  16. Minusta olisi kummallista tykätä kaikista lapsista tai koirista. Tai mistä vaan joka sisällyttäisi kaiken, mitä siihen kuuluu. Ei kaikki suklaakaan ole hyvää, vaikka Fazerin sininen onkin.

    Minä tykkään kanssa omista lapsistani, joistakin aikuisista, koirista ja suklaasta. Mutta en kaikista, en sitten millään. Mutta tuo teidän koira näyttää kyllä hauskalta kaverilta, minulle tuli rusakko mieleen tuosta kuvasta.

    VastaaPoista
  17. Hmm, kommentistani puuttuu sana myöhemmin. Aika selkeää mistä kohtaa... :)

    VastaaPoista
  18. Mahtava kuva! ja hyvä pohdinta koiraihmisestä.
    Jotkut koiratkin ovat ihmiskoiria ja toiset eivät lainkaan. Jostain syystä meidän tyttökoira rakastaa miehiä:) ,erikseen ja yhdessä.

    VastaaPoista
  19. Ihana kirjoitus, näitä odotan aina ihan jännittyneenä, aivan kuin paljastaisi aina salaisuuden, kun löydän tekstisi.

    Lentävä koira :)
    Ja yhden koiran ihminen -määritelmä on aivan loistava, tajusin itsekin olevani juuri sellainen.

    VastaaPoista
  20. Laura: Niin, minulle kävi vähän samalla tavoin. Kuukausi sitten en olisi uskonut, jos joku olisi sanonut, että meillä asuu koira.
    Olina: Hyvin sanottu lapsista ja aikuisista. Ei mitään ryhmää voi tosiaankaan yleistää...lupaan, että koiraa loikki vastakin.
    Jonna: Nauroin tuota rusakkoa, koska minullekin on usein tullut tuosta koirasta mieleen rusakko. Se on jotenkin ihan rusakon oloinen. Loikkii samalla lailla.
    Neidonhiuspuu: Enpä ole ennen koiria miettinyt, nyt vasta...meidän koira tykkää ihmisistä, mutta muita koiria se vähän arastelee.
    Himalainen: Kiitos :) Yhden koiran ihminen on ihan hyvä olla, ollaan molemmat! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  21. Loistava loikkakuva!!!


    Ja jestas että repesin teidän lasten jutuille, haha :DD

    VastaaPoista
  22. Minusta taas tuntuu että en saanut tänään tehtyä yhtään asiaa, vaikka sata olisi pitänyt. Mutta ei se mitään ensi viikolla ehtii vielä :)

    Ihana loikka!
    Alimmainen kuva on ihmeen ihana.

    VastaaPoista