keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Kyllä se arkkukin pölyyntyy


On syntiä katsoa televisiota, kirjoitella, kuunnella musiikkia, lekotella, kun talo hukkuu pölyyn. Siihen auttaa, kun sulkee silmät ja miettii, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Kyllä se arkkukin sitten pölyyntyy, ei sitä kukaan tule siivoamaan ja silti siellä on pakko viettää aika pitkä aika eli ikuisuus, vaikka en minä tiedä, kauan se ruumis maatuu. Minut kyllä tuhkataan, sillä en halua, että mato syö tunnelin pääni läpi, vaikka kyllä minun ajatukseni kaipaisivat tuuletusta. Hautausmaita minä rakastan, siellä voisi kulkea päivän vaan ja kuvitella tarinoita nimille hautakivissä, mutta nyt ulkona ei halua kulkea mihinkään, sillä tiet ovat jäässä ja pelkään liukastumista, luiden murtumista, polvilumpioiden luksaatiota. On minulla sentään sama lääkäri kuin David Beckhamilla, joten en ole hädissäni, vaan lähden kuitenkin ulos.

Tänään sattui tosi hauska juttu: viehättävä nainen pysähtyi kadulla eteeni ja kysyi, olenko Kirjailijatar. Välitön reaktio oli, etten todellakaan, mutta sitten tajusin, että ai niin...Nainen oli Laura. Kiva, että tervehdit! Mennään pian sinne kahville, josta oli jo puhetta.

18 kommenttia:

  1. Kun näitä samoja pölyasioita pähkäilen, muistelen Marttojen ohjetta: "jos aiot viettää joulusi kaapissa, siivoa ne!" Annetaan vaan kevään nyt tulla, nautitaan auringonsäteistä ja siivotaan sitten joskus.

    On muuten Beckhamin ja sun lääkäri aikamoisen miellyttävä tyyppi:) Leikannut mieheni polven menestyksekkäästi, 14. leikkaus.

    VastaaPoista
  2. Minusta on hienoa katsella pölyhiukkasten leijumista auringossa - siksi ei siis tarvitse kevätaurinkopäivinä siivotakaan :)

    VastaaPoista
  3. Sinun tekstisi oli kuin ajatuksistani!Haluan tuhkauksen ja villakoiria voi täällä jo siirtyä pakoon pihatuoliin. Jos niin haluaa( itse olen paossa niitä tällä hetkellä puolihämärässä olohuoneessa viltin ja kirjan kanssa..)pitkän päivän jälkeen uskon taas tähän arkeen kun luin blogisi.Kiitos.

    VastaaPoista
  4. Omenaminttu: Minäkin olen kuullut tuon marttojen lauseen ja se on minusta ihan ykkösmahtava. Laittaa asiat oikeaan mittakaavaan. Minä olen tosiaan käynyt joskus Oravan vastaanotolla, muttei onneksi (sillä kertaa) tarvinnut polvia leikata. Mutta sinun miehesi polvi on leikattu kyllä hurjan monta kertaa, huhuh!
    Anjuska: Totta, ne tanssivat kauniisti :)
    Maria: Tuo onkin hyvä idea, tuo ulos pakeneminen. Meillä toimii illalla hyvin myös se, että pitää päällä vain pieniä valoja. Muutenkin minä vierastan kattolamppuja.

    VastaaPoista
  5. Hihii, tulin tännekin toteamaan, että oli hauska tavata siinä kadulla! Onneksi olit juuri laittanut kuvasi postaukseen, koska muuten olisin vaan kävellyt ohi, enkä olisi ollenkaan huomannut, että sinä siinä olit. Äiti myös lähettää terveisiä!

    Kiinnostavaa, että mietit tuollasia matoasioita. Muistan, että nuorempana ystäväni kertoi pelkäävänsä kuolemaa, kun sitten madot syövät hänet. En ollut itse koskaan tullut ajatelleeksi.

    VastaaPoista
  6. Mä olen ihan samaa mieltä. Elämässä on niin paljon tärkeämpiä asioita, kuin leijailevat pölyhiukkaset, mutta ei mua ketään kuuntele. Ihan iskee kaipuu sinne sikolättiin teidän kaveriksi, hehe! Hetki meni ennen kuin hoksasin, että munhan pipo se siellä kuvassa oli. :) Mutkin kyllä tuhkataan, täällä kaikki haudataan kokonaisina. Rakastan hautuumaita ja niissä vaeltelua. Halaus kauniille äitille!

    VastaaPoista
  7. Voihan nenà, minà kun tykkààn siivoamisesta ja astioiden pesemisestà. Tyttàreni kyllà totesi, etten minà ennen niistà tykànnyt. Ennen oli tyò esteenà (?), nyt on aikaa ihan vain nysvàillà, miksi siivoilua kutsun. Ei muuten uskoisi nyt just, aamulla klo 6.56 saapasmaan aikaa. Laitanpa kahvin tulelle ja alan nysvàillà - aamun ratoksi.

    VastaaPoista
  8. Minä juuri ajattelin aloittaa imuroimisen..
    nautin hetkestä kun koti tuoksuu...
    Ajoittain saavat pölymakkarat kieriskellä...

    Ihana, etenkin tuo viimeinen rännikuva!!

    VastaaPoista
  9. Minutkin saa tuhkata. Tai minulle saa tehdä mitä vaan, vaikka käyttää tutkimuksiin, sillä sellaisenkin paperin olen täyttänyt.
    Hautausmaille tahdon mennä ja sitten tahdon myös äkkiä pois. Italiassa (ja vissiin kaikissa katollisissa maissa?)oli karmivat hautausmaat, kun niissä on ne kuvat ja kaikki. Juuri kuolleiden haudoille oli tuotu lempiasioita; unileluja ja karkkia ym. Lapsen kuolema on aina niin kauhea, etten mielelläni näkisi sellaisia hautoja.

    Vai sama lääkäri:):)

    VastaaPoista
  10. Kappas, yhdyssanavirhe muutti lauseen sisltöä, tarkoitin juurikuolleita. Eihän siellä nyt muut makaa...

    VastaaPoista
  11. Enkuissa hautausmaat on tosi erilaisia kuin Suomessa. Ei niin riveittäin ollenkaan ja hautakivet vinossa monesti, osa melkein kaatuneitakin. Sammaloituneita. Kirkkojen vierillä on isot "maanpäälliset haudat" (on niille oikea nimikin, mutten muista mikä). Niihin on haudattu vähän arvokkaammat ihmiset. Aika pelottavaa kun niitten ohi kävelee, hui.

    Miltäköhän tuntuis jos kadulla tunnistettais bloginsa perusteella. Mulle sitä tosin tuskin tapahtuu täällä saarella...

    VastaaPoista
  12. Toinen kuva oli ihastuttava. Onko se teiltä kotoota?
    Leppoisasti taas kirjoittelit synkästäkin aiheesta :)

    VastaaPoista
  13. Kauniita kuvia olet laittanut tänne, eikä nyt tosiaan huvittaisi käyttää aurinkoista kevätaikaa siivoiluun... kyllä senkin aika tulee.
    Minäkin tykkään kuljeskella vanhoilla hautausmailla kesäisin. Jos reissaamme vieraisiin kaupunkeihin, ja näkyy vanha hautausmaa niin kaikki muut jo autossa aloittavat että "tuonne ei sitten taas mennä.." ;D

    VastaaPoista
  14. Tuo toisen kuvan asetelma on aivan upea, haluan tuollaisen meillekin!!! Minä olen viime aikoina ajatellut, että ei se syntiä ole, koitan olla katsomatta sitä pölyä, siivoan silloin kun inspiraatio iskee. Mutta mistä sitä pölyä onkin niin pesiytynyt, aivan huomaamatta?!

    VastaaPoista
  15. Laura: Oli tosiaan mahtavaa, että tunnistit minut ja rohkenit tulla juttelemaan. Tilanne oli vaan ihan outo ja olin hetken verran hämmennyksissäni. Niin, oikeastaanhan sillä ei ole mitään merkitystä sitten kuoleman jälkeen, mitä ne madot tekee tai ei tee.
    Etta: Kiitos halauksesta ja tervetuloa sikolättiin :) Sä olet varmaan oppinut siellä niin mahtavasti siivoamaan, että siivoat sitten kotonakin ahkerasti. Sun pipo on makee :)
    LIssu: Minustakin muuten siivoaminen oli ihan hauskaa, kun olin lapsen kanssa kotona. Oli jotenkin aikaa tehdä se kaikessa rauhassa ja siinä sivussa. Nyt päivän tunnit häviää johonkin, eikä niitä haluaisi käyttää siivoamiseen, mutta aikaa aikaa kutakin.
    Hanne: Se tuoksu on kyllä ihana. Ja kyllä minäkin siivoan, en vain haluaisi ja kiukuttelen siksi :)
    Liivia: Hahhah, hauska kirjoitusvihre tuo juuri kuolleet :) Minäkin olen tehnyt elintenluovutustestamentin, koska enhän minä näillä elimillä enää sitten mitään tee. Sen jälkeen voivat sitten tuhkata. Minä pidän myös katolisten hautausmaista. Eläinten hautausmaat ovat Suomessakin sellaisia, että niissä on kuvat ja kaikki, oletko huomannut? Täytyykin käydä ottamassa kuvia sieltä. Lapsien haudat on tosi surullisia. Mutta minä aina itkenkin välillä hautausmaalla, ja silti haluan sinne.
    Neiti Nimetön: Ranskassa oli varmaan samanlaisia hautoja, sellaisia oikeita pikku huoneita, hautakammioita. Minä tykkään kyllä niistäkin ja hautausmaalla minua ei pelota yhtään, vaikka olisi pimeä. Enemmän pelottaa kaupungin keskustassa.
    Tirpana: Kiitos : ) On se meidän olohuoneesta. Tuoli on perintökalleus ja niin hutera, ettei siinä voi istua. Niinpä laitoin sen pöydäksi.
    Tuuluska: Kiitos :) Meillä onneksi kaikki tykkää hautausmaista (tai niin ainakin kuvittelen) ja käydään kaikilla reissuilla hautausmailla. Itse voisin viettää vaikka päivän jossain isolla hautausmaalla vain lukien hautakiviä.
    Mimmi: Kiitos! Tuossa jo kerroinkin Tirpanalle, mistä tuoli on kotoisin. Minäkään en yhtään ymmärrä, mistä se pöly tulee??? Ja joskus se häiritsee ja joskus ei.

    VastaaPoista
  16. Vienan karjalassa näin hautausmaan joilla kukki muoviruusut ja oli kaikenlaista bling-blingiä värivaloineen. se oli oikeastaan aika kivaa.
    mutta minutkin saa mielellään tuhkata. ja heittää tuhkat sitten vaikka tuuleen. sieltä minä leijailen tähtitomuksi takaisin.

    VastaaPoista
  17. Hei,
    Ajatella - en koskaan ymmärtänyt yhdistää syntiä ja pölyä.Yhteen aikaan pidin ainoana syntinä sitä,että henkisesti tai fyysiseti vahingoittaa toista luojanluomaa, mutta sekin meni sillä kun baarissa yksi mies valaisi asian niin että " jo ajatus sun olemassaolosta voi pahoittaa/vahingoittaa jonkun mieltä"
    Juu - olen samaa mieltä - ei matoja päähän vaikken olekaan itse enää "paikalla" riittää kun elossa ollessa on joskus liskoja päässä.
    Vai sama lääkäri kuin David Beckhamnilla ! Olisin tosi kade, jos en voisi laittaa paremmaksi.Poikani on syntynyt samassa sairaalassa kuin David Beckham !!!

    VastaaPoista
  18. Outi: Minäkin olisin varmasti tykännyt tuollaisesta hautausmaasta. Minua ei ole koskaan mikään hautausmaa kammottanut, päin vastoin. Ja tuhkat tuuleen!
    Melita: Vau, pistit todellakin paremmaksi! Minä vähän hulluttelen näissä jutuissani aina, joten minua ei pöly häiritse. Jos se on syntiä, olen syntinen. Minusta ei ole :) Mutta kyllä minua edelleenkin naurattaa tämä David Beckham -juttu.

    VastaaPoista