tiistai 16. maaliskuuta 2010

Ostan kaksi kiloa appelsiineja


Tänään postaan vanhoja kuvia, puen kirpparivaatteet, syön eilisiä ruokia. Eilen tein ystävälle lohisalaattia, mutta sitä jäi, koska en osaa tehdä pieniä määriä ruokia. En osaa syödäkään pieniä määriä. Kauhalla kiitos!

Aamulla sitten ajattelin, että ostan torilta kaksi kiloa appelsiineja ja piristyn.
Ei auttanut.

Töissä on se huono puoli, että joutuu koko ajan ajattelemaan. Välillä on tosin pakko juoda kahvia ja tehdä itsensä naurettavaksi. Kotona en jaksa ajatella mitään. Ylivoimaista miettiä, mitä hassunhauskoja leikkejä huomenna leikitään.

Minulla on näitä tyhmiä juttuja: kilpailen esimerkiksi, pääsenkö nopeammin ylös kuin hissi. Se on vanha ja koliseva, joten tasoissa ollaan.

Aamulla aurinko hukkasi itsensä, nyt se on taas paikoillaan. Me tässä sitä kierrämme. On sekin ihmeellistä, ettei sitä huomaa, kun on pää alaspäin.

26 kommenttia:

  1. Kokeile kiivejä, kaksi pyöreän pörheää, iloisen vihreää aamulla tekee päivästä vähän mukavamman:) Minulla on pää kipeä. tahtoisin laittaa tuon ylimmän kuvan lehden kasvoilleni..näyttää ihanan viileältä ja raikkaalta.

    VastaaPoista
  2. Ylimmäistä kuvaa katsellessa saattoi kuvitella olevansa ison lehden alla suojassa paahteelta.

    Olisihan aika jännää huomata olevansa pää alaspäin, onneksi on maan vetovoima olemassa, ettei hiukset nouse ylöspäin ollessamme alaspäin. Ja ylipäätää pysymme pallossa kiinni.

    VastaaPoista
  3. Tuollainen kilpailuhan on ihan hauskaa. Minä kyllä jäisin vastaavassa kilpailussa kakkoseksi varmaan hitaimmallekin hissille :D

    VastaaPoista
  4. Minäkin kilpailin lapsena/nuorena, kun asuttiin kerrostalon 6. kerroksessa..useasti yhtaikaa perillä...

    Kaunis vihreä lehti, ihana kuva...

    Minä ostin "Vihreä linja"-kaupasta Turusta, kaakao nibsejä ja gojimarjoa...näissä on 1200 hyvää aineosaa, antioksidantteja ja vaikka mitä...niistä saan energiaa, voiimaa, väreilyä..=)

    VastaaPoista
  5. Minäkin kilpailen, vielä nykyäänkin :).Lapsettaa välillä.

    Minustakin olisi taas ihanaa ajatella,töissä nimenomaan. Tuntuu etteivät nämä kotiajatukset johda juuri nyt mihinkään.

    VastaaPoista
  6. Missä mahdat olla töissä?;-)
    Onko siellä joku pakollinen taukovoimistelu?
    Muistelen työpaikkojani ja kaikkia niitä jotka ihan vapaaehtoisesti ja kovaan ääneen tekivät itsensä naurettaviksi jokaikisellä kahvitunnilla.
    Kahvihuoneet ovat persiistä.

    VastaaPoista
  7. Taas on pakko ylistää sanoilla maalailuasi! Aina osuu ja uppoaa.

    Lapsena kehitin itselleni pitkällä tylsällä koulumatkalla paljon pakkomielteitä; jos kierrän tuon lyhtypylvään ympäri, koe menee hyvin jne.

    VastaaPoista
  8. Voimavihreä kuva! Nyt luen tekstin vielä uudestaan ja nautin.

    VastaaPoista
  9. Outi: Kiivit ovat kyllä hyviä ja vitamiinipommeja, Täytyy kokeilla. Tuo lehti olisikin muuten varmaan ihana kasvoilla. Voisi jäädä sen alle nukkumaan päiväksi.
    Taru: Minua aina ihmetyttää nämä luonnon jutut, kun en niitä oikein järjellä osaa ymmärtää. Mutta ei se mitään, pääasia, ettei lähde avaruuteen leijailemaan.
    Jonna: Joo, kyllä siinä kunto nousee, kun matkaa on neljä kerrosta. Että ei ihan huono pakkomielle.
    Hanne: Sä olet ollut tosi nopea! Goji-marjoja minäkin söin koko talven, mutta ne on nyt loppu.
    Pikkujutut: Minäkin ajattelin silloin kun olin kotona, että olisipa ihana kun saisi joskus ajatella! Ajatella, nyt en jaksaisi ajatella.
    Violet: Ei ole onneksi pakollista taukojumpaa, vaikka se voisi kyllä tehdä hyvää. Kahvinkin juon tässä työpöydän ääressä, mutta muuten kyllä vaeltelen tuolla puhumassa milloin mitäkin.
    Liivia: Kiitos! Mulla on ihan samanlaisia pakkomielteitä ollut aina. Jos osun vain näihin valkoisiin suojatien viivoihin, saan kokeesta ysin ja niin edelleen. Ihanaa, että joku muukin on ihan yhtä outo.
    Himalainen: Voimaa tässä tarvitaankin :)

    VastaaPoista
  10. Kuulostaa aivan omilta päiviltäni.. On sekä kirppisvaatteita että leikkien keksimistäkin..

    Voimia päiviisi, jospa aurinko antaisi appelsiinien kera energiaa!

    VastaaPoista
  11. Voi miten tykkään peikonlehdistä, nyt vielä enemmän!

    Mulla myös ajattelu tyssää työpaikan ovelle, siellä pitää koko ajan olla skarppina ja kiinni hetkessä. Ihanaa on toisaalta vain olla omassa pesässä.

    VastaaPoista
  12. Varsin virkistävä viherpläjäys. Sain lisävoimia
    ainakin yhden appelsiinin verran.

    Mietin joskus kuinka jännittävää se olisi jos maan vetovoima välillä heikkenisi ja sitten taas voimistuisi, silleen aaltoillen. Vetovoima heikkenisi ihan vähän vaan, niin että kevyimmät esineet ei aivan pysyisi paikoillaan.

    VastaaPoista
  13. Minä varmaan aloitan tuon vastaavan kilpailun vauvan synnyttyä. Saan kavuta seitsemänteen kerrokseen saakka.

    VastaaPoista
  14. Marjohei: Auringosta saisi kovasti energiaa, mutta se pihkura meni sitten pilveen. Mutta appelsiinit kyllä vähän auttoi.
    Anjuska: Minäkin tykkään peikonlehdestä. Se onkin ainut kukka, joka meillä menestyy. Joo, ihana laittaa aivot narikkaan, kun tulee kotiin.
    Lotta: Hyvä, että sait energiaa. Toi ajatus maan vetovoiman vaihteluista on jännä, se olisikin lystiä, kun tavarat vähän leijuilisi.
    Jonna: Huhuh! Eikö teillä ole hissiä? Mutta kunto kyllä nousee kohisten.

    VastaaPoista
  15. Virkistävää vihreää!!Voi miten sitä on jo ikävä-Hymyilin kun luin tekstisi!Kiitos iloisesta olosta!...Mä kierrän aina liikennevalo tolpat vasemmalta ,sitten tulee hyvä päivä.

    VastaaPoista
  16. Jotakin kautta tänne eksyin,
    kiva.
    Kirjoitat tykättävällä tyylillä, kiitos siitä :-)

    VastaaPoista
  17. Kun asuin kerrostalossa, minulla oli sellainen juttu, ei oikeastaan kilpailu, mutta juttu. Niitä minulla on vieläkin. Mutta siis, asuin 5. kerroksessa. Jos hissi oli 2-5 kerroksessa piti kävellä portaat, ei saanut tilata hissiä. Jos hissi oli 1., silloin sai mennä hissillä. Kai se oli jonkinlainen pakkomielle, kun muutettiin, laitoin melkein miehen kantamaan ruokapöydän ylös asti :)

    VastaaPoista
  18. Boikotoin hissejä, mutta en ole vielä innostunut niiden kanssa kisailemaan. Se kyllä kuulostaa hienolta ajatukselta. Tosin jos kerroksia olisi enemmälti, niin olisin varmaankin aikamoisen viilennyksen tarpeessa ylös päästyäni.

    Minä myös kuljeskelen juttelemassa ympäri työyhteisöäni. Välillä olen tainnut tanssahdellakin. Omaksi ilokseni vaan. Ja muiden huvitukseksi.

    Mä tykkään kaffehuoneista. Ainakin sellaisissa työyhteisöissä kuin meillä, jossa voi viettää vuosia tuntematta ainuttakaan naapuriyksikön ihmistä, on tärkeää olla kaffehuone, jossa voi tutustua ihmisiin, joiden kanssa on töissä, vaikkei niiden kanssa koskaan tee töitä.

    VastaaPoista
  19. Maria: Ihanaa, että teitä pakkomielteisiä on muitakin :)
    rva Vaaksanheimo: Kiitos! Toivottavasti eksyt tänne toistekin...Onneli ja Anneli on muuten yksi suosikkikirjoistani. Nimesi taitaa olla sieltä vai mitä?
    Solen: Miesparka :) Tai kyllähän siinä voimat kasvaa, jos kantaa tavaroita viidenteen kerrokseen. Meidän työpaikka on neljännessä, joten saan sentään joka päivä vähän porraskävelyä.

    VastaaPoista
  20. Laura: Minäkin yritän boikotoida hissejä. Vain suuressa laiskuudessa tai seurassa menen hissillä. Ympäri juttelu on mukavaa, tarvitsen välillä puheenporinaa ja naurua, sitten taas hommat sujuu. Ahdistuisin, jos vaan yksin puuhaisin.

    VastaaPoista
  21. Ihanat kuvat.
    Minullakin on välillä oikein pakkomielle kilpailla ehdinkö ensin. Se ei koske pelkästään hissejä, vaan ihan mitä vaan. Ja ajattelen: jos ehdin ensin niin sitä ja sitä tapahtuu, tai saan jotain. Kuulostaa hullulle myönnän :)

    VastaaPoista
  22. Mä olen ihan samanlainen!

    Tein puoli vuotta etätyötä kotoa. Kun mies tuli kotiin olin heti sen kimpussa ja tenttasin, että mitä oli tehnyt, ketä oli nähnyt ja mitä ne oli sanoneet.

    Vaikka kotona työskenteleminen oli kivaa, olin aika nopeasti sosiaalisessa deprivaatiossa, kun istuskelin päivät pitkät yksikseni.

    VastaaPoista
  23. no en mä tiedä, musta tuntuu että ehkä mulla just siksi on hieman tukala olo kun tässä pää alaspäin keikutaan..

    ja aurinkoa kierretään päivästä toiseen, vuodesta toiseen, on sekin hassua.
    kierrettäisiinpä nyt hieman nopeammin ja pamautettaisiin suoraan lämpimään kevätpäivään!

    VastaaPoista
  24. Tirpana: Kiitos :) Kumma juttu, niin tuttua. Minä intoudun myös usein kilpailemaan pyörän kanssa, monta ihmistä voin ohittaa yms. yhtä järkevää.
    Laura: Mukavaa löytää hengenheimolainen! Minä en varmaan myöskään viihtyisi kotona töissä, sillä kaipaan sosiaalista verkostoa.
    Outi: Ehkä se tukala olo johtuu siitä...voi olla :) Minäkin haluaisin pamauttaa kevääseen, voitaisiin siirtyä muutama kilometriä aurinkoon päin. Vaikka nythän maapallon akseli jotenkin liikahti Chilen maanjäristysten seuraksena, vain muutaman millin, mutta silti.

    VastaaPoista
  25. se maapallon akseli liikahti kahdeksan senttimetriä, mikä on jo tuhansia kilometrejä maanpinnalla valisti meidän matikanope!

    hei ihanaa, että sä olet ihan samis äiti! mäkin oon koko ikäni kilpaillut tiesmissä asiassa :)

    VastaaPoista
  26. Etta: Ihanko totta? Minulla oli sitten ihan väärä tieto, vau! Voidaan ottaa sitten kisaa jossain pakkomielteessä, mutta portaiden ylösjuoksussa voitat minut kyllä mennen tullen.

    VastaaPoista