torstai 18. maaliskuuta 2010

Pelkään ovikoodeja


Herään aamuviideltä tekemään töitä ja olen pirteämpi kuin aikoihin.
Aurinko jää pilveen. Minä en.
Vastaan tulee kuurapartoja ja punaisia poskia. Minä olen ompelukone, tikkaan lumista raittia. Voi tätä valon määrää!

Pelkään ovikoodeja, työpaikan ovikoodi on erityisen pelottava.
Pelkään että unohdan nämä kaikki numerosarjat: pankkitilin numeron, verkkopankin asiakastunnuksen, pankkikortin numeron, kirjaston lainauskoodin, työpaikan ovikoodin, oman sotun, lasten sotut, miehen sotun
Sitten on vielä kymmeniä salasanoja. Ennen ei ollut yhtään. Joka paikkaan pääsi ilman salasanaa, ja jollei päässyt sanoi vain Simsalabim.
Päiväkirjassa oli lukko.

Menen töistä kahdelle tanssitunnilla ja kävelen koiran kanssa kuusi kilometriä lumipyryssä.
Väsytän itseni hengiltä. Karistan hartioilta kakut, pullat, karkit ja keksit.
Kaupunki hautautuu lumeen.

13 kommenttia:

  1. Voi ihanaa sama painajainen kuin minulla!olen laittanut saman numerosarjan kaikkiin mahdollisiin koodeihin ...typerää sanovat viisaammat.Saman kirjainkoodin sinne mihin se on ollut mahdollista.Jokaisen perheen jäsenen kelanumeron muistan kuin apteekin hyllyltä : D samoin kaikkien yhdeksän kotimme vanhat lankanumerot ulkoa edelleen. Eivät siis tietenkään toimivia numeroita ,mutta valtava määrä muistoja jo mieleen tullessa.Kännykkä numerot ovat ....muistikirjassa turvassa vanhassa meikki pussissa.Ovikoodit aiheuttavat sen että hymyilen oven takana ja toivon että joku päästää sisään.

    VastaaPoista
  2. Minäkin pelkään numerosarjojen unohtamista! Pelkään niitä uusia maksulaitteita kauppojen kassoilla..pitkä jono takana ja ne neljä numeroa katoavat mielestä..tai sitten naputtelen väärän kortin numeron..

    Tuo pyry on kyllä melkoinen, muuttuu jo melkein vedeksi..jäädytin äsken varpaani ja ajattelin vain koko ajan saunaa, joka odotti lämpimänä kotona.. Kesällä sitä tunnetta ei saa, kun viimein pääsee kohmettuneena lämpöiseen saunaan. Jos siis jotain hyvää pitää tästä säätilasta etsiä:)

    VastaaPoista
  3. Minä en muista salasanoja tai koodeja. Joudun päivittäin kokeilemaan useita vaihtoehtoja, lukemaan lunttilappuja joissa on niin nerokas salausmenetelmä, etten tiedä itsekään miten se puretaan. Ainakin pari pankkikorttia on pitänyt uusia, kun ei muista koodia, kassalla kysyn nykyään aina että pitääkö muistaa salasanaa, vastauksen perusteella päätän sitten että millä maksan.

    Tuosta 'minä en' kohdasta tuli mieleen se Yonan biisi, Pilvet liikkuu minä en. Se on hirveän kaunis laulu.

    VastaaPoista
  4. mulla pysyy jostain kumman syystä sanat ja numerot muistissa. saatan muistaa pitkiäkin sarjoja, mutta vain niin kauan kuin niitä tarvitsen. saman tien kun joku poistuu käytöstä- viuuh, deletoin sen myös nupista.

    hieno kuva.

    VastaaPoista
  5. Minä alan esimerkiksi vähän ennen automaatille menoa mutustelemaan mielessäni tunnuslukua,tahi vaikkapa kaupan kassalla vähän ennen maksuhetkeä.Yritän välttyä siltä tenkkapoolta-mikä mitä hä tunnusluku?!
    Meillä esikoinen sanoo kylvyn jälkeen "Äiti katso,minun kädet ovat muuttuneet ihan mummoseksi!" Ryppyiset kun ovat.
    Oletpa reippaasti liikehtinyt!

    VastaaPoista
  6. Voi tätä valon määrää, sanopa muuta! Se on ihanaa, viestii keväästä - lumesta huolimatta!

    Minä en muista ensimmäistäkään numerosarjaa tai tunnuslukua. Mutta sormet muistavat miten näppäimistöllä kuljetaan, luotan niihin, kun pää lyö tyhjää...

    VastaaPoista
  7. Kaikista ihaninta on saada oikosulku kassalla, kun ei kortin pinkoodi muistu millään ilveellä mieleen :]

    VastaaPoista
  8. Mulla samat pelot. Juuri sain uuden työpaikan ovikoodin ja henkilönumeron...Nyt pelkään, että jokin muu numerosarja unohtuu vastaavasti mielestä...

    VastaaPoista
  9. Minä olen ennen tykännyt numeroista ja salasanoista, enää en kun niitä on liikaa. Olen myös yhdessä kesätyöpaikassa saanut kahtena peräkkäisenä aamuna vartiointiliikkeen pojat luokseni säheltämällä hälyttimen koodin kanssa.

    Mutta nyt on valo, muuta ei tarvita :)

    VastaaPoista
  10. Mä en tiedä ainuttakaan ovikoodia. Jostain syystä en muista koska olisin viimeksi sellaista käyttänyt.

    Ennenvanhaan muistin ulkoa kuinka monta puhelinnumeroa. Enää en muista kuin oman ja miehen ja äidin ja veljen. En edes omaa työnumeroa.

    Toisaalta monta sellaista lankanumeroa, jotka ovat jo vuosia olleet pois käytöstä muistan kyllä.

    VastaaPoista
  11. Pelottavin on työpaikan varashälyttimen koodi! Sen kun joutuu laittamaan yksin viimeisenä lähtiessään, olen aina varma että teen jotain väärin ja sitten tulee iso lasku kun vartiointiliikkeen miehet tulee turhaan paikalle...Töissä käyn nykyään tosi harvoin, enkä oikeastaan onneksi ole joutunut tuota siis pitkään aikaan tekemään, mutta heti tuli mieleen otsikostasi.
    Kunpa mäkin olisin noin reipas että väsyttäisin itseni liikkumalla, meidän koiramummeli ei jaksaisi kävellä 6 km, korkeintaan pari. Siinä on muka mullakin hyvä syy laiskotella.
    Kohta kaupunki tulvii, vesireittejä pääsisi pakoon...

    VastaaPoista
  12. Ennen vanhaan - siis minun esihistoriassani - oven pààlle laitettiin luuta, kun làhdettiin kotoa. Tarvitsi sitten muistaa vain ottaa luuta pois, kun tultiin kotiin! Minulla on nykyisin salasanat yms sellaiset omalla koodistolla pussukassa. Entàs jos se hukkuu??? Tààllà saapasmaassa sateet ovat (tuhoineen) ohi - toivottavasti. Eilen oli ensimmàinen todellinen kevàtpàivà. Minulla on kàvelysauvat tuossa ulko-oven pielessà. Odottaneet jo monta kuukautta. Pitàiskòhàn...

    VastaaPoista
  13. Maria: Minäkin muistan monia lankanumeroita, mutta vain muutaman kännykkänumron. Ja on mullakin samoja salasanoja, muuten niitä ei muista millään.
    Outi: Sauna olisi ihana, meillä on vain kesäsauna. Mutta se on kyllä ihana sekin. Mä olen joskus saanut ihan totaalisen muistinmenetyksen kassalla.
    Mimmi: Se onkin jo jotain kun salaa salasanat itseltäänkin :) Mun pitäisi tuota Yonaa kuunnella, luulen, että tykkäisin ihan kovastikin.
    Outi: Sulla taitaa olla hyvä muisti : ) Mulla toimii vain tuo delete-näppäin tosi tehokkaasti.
    Virva: Mummonen kuulosta hyvältä! Mä rupean käyttämään sitä, jos saan varastaa napakan ilmauksen :)
    Olina: Toi on muuten totta. Minäkään en muista niitä, jos kysytään, mutta kun pitää näpytellä, muistankin.
    Taru: Se on piinava hetki...on käynyt niinkin!
    Hanna: Aiai, se on juuri kamalaa, kun tulee uusia numeroita ja salasanoja muistettavaksi.
    Anjuska: Toivottavasti oli edes söpöjä vartiointiliikkeen poikia :)
    Laura: Mulla on sama, muistan vanhoja lankanumeroita edelleen, vaikkei ihmisillä edes ole lankaa. Paitsi meillä on, mä olenkin vanhanaikainen.
    Lissu: Luuta olisikin hyvä, maalla sitä käytetään mun mielestä edelleen. Ainakin jossain. Käy kateeksi teidän kevät!!

    VastaaPoista