maanantai 29. maaliskuuta 2010

Se harha, kun luulee junan lähteneen






Tänään heräsin 5.50, istuin neljä tuntia junassa, tapasin lahjakkaan ihmisen (minulle hän oli  ekspressionistinen maalaus, voimakkailla väreillä tehty taulu, jonka pinta näyttää läheltä toiselta kuin kaukaa), kävin leffassa ja menetin tasapainoni.

Sumussa seisoo lapsi ja huutaa. Se löysi hangesta harjan.
Se harha, kun luulee junan lähteneen, mutta jääkin paikoilleen.
Kun luulee kulkeneensa kauas, mutta onkin pysynyt paikoillaan.
Luen itseäni kuin muinaista kieltä, jonka sanat olen unohtanut. Joskus miehen mukana kuolee koko kieli. Bo-kieli kuoli helmikuussa, kun kielen viimeinen taitaja siirtyi ajasta iäisyyteen kieli mukanaan.

Heijastun ikkunasta. Etenen selkä menosuuntaan metsän laitaa, tässä ei ole laitaa.
Olen sisällä nukkuvassa junassa ja ulkona heräävässa aamussa.
En näe missä taivas alkaa ja pelto loppuu. Sumu sulattaa ääriviivat, kännykkäorkesteri soittaa ja minä huudan, vaan mitään kuulu.

13 kommenttia:

  1. Tämä on ollut takaperin kulkemis päivä- ja tuhottoman pitkä!heräsin itsekin jo 4.30 -kuviasi en näe jostain syystä,mutta sanasi sitä paremmin.Voimia matkaasi edelleen.

    VastaaPoista
  2. Maria: Jostain syystä täällä bloggerissa on joku vika nyt...ei näy kuvat ei. Toivottavasti pulpahtavat joskus näkymään.

    VastaaPoista
  3. Minä en voi istua selkä menosuuntaan. Tulee hirveän huono-olo. Sumu on kaunista, mutta unettavaa. Ja harha, kun luulee junan lähteneen liikkeelle, saa minut melkein oksentamaan. Olen kai aika huonovointinen matkustaja :)

    VastaaPoista
  4. Minä rakastan sitä tunnetta, kun luulee junan lähteneen, mutta pysyykin paikallaan! Hetken aikaa kaikki on vinksallaan.

    (5.50 ei ole kyllä hyvä aika herätä. Luulin, että kellojen käännön myötä saisin nukkua seitsemään, mutta poika herääkin nimenomaan sen kellotaulun, ei ajan mukaan, eli juurikin tuolloin...)

    VastaaPoista
  5. Oli ihanaa saada lukea ajatuksiasi, lauseitasi, jotka olivat kuin kuva, jotka pysähdyttivät hetkeksi , tähän...

    VastaaPoista
  6. Tuli sellainen ihana matkallelähdönfiilis. Usein se on ollut juuri tuollainen kellon aika. Maailma vielä hiljaa, itse toivoa ja intoa piukassa.

    VastaaPoista
  7. Tykkààn matkoille làhtemisistà ja kotiin tuloista, kunhan ei tartte kellon viisareiden kanssa kilpailla. Aamuisin katselen tienpenkalta lòytàmààni kelloa, jossa ei enàà ole viisareita ollenkaan. Naurattaa...

    VastaaPoista
  8. Tykkään matkustaa junassa. Lukea, virkata, kirjoittaa. Junamatka on kuin jokin välitila, jossa vallitsee omat lakinsa...

    VastaaPoista
  9. Ennen vihasin junamatkoja, kyllä, inhosin. 5 vuotta junassa matkustamista eestaas. Kotiin piti päästä-jokaviikonloppu ja taas maanantaiaamulla aikaisin takaisin opiskelemaan.
    Tänään ajattelin, että olisipa taas ihana matkustaa junassa joka viikko, istua rauhassa, lukea eikä kukaan kaipaisi tai tarvitsisi. Vain istua ja olla. Nyt on herännyt pieni toive palata opiskelujen pariin, juuri tuonne samaan kaupunkiin, 300 km päähän täältä. Tosin opiskelu on enää mahdollista etänä, mutta tulisi niitä junamatkoja...ja nyt osaisin niistä nauttia.

    VastaaPoista
  10. Huomenta Kirjailijatar,
    Junassa tulee niin paljon sellaista mieleen, jota kotisohvalla ei ikinä tulisi - tosin siellä sitten tulee paljon sellaista mieleen jota ei junassa koskaan.Luettuani tämän päivityksesi ymmärsin selkeästi miksi vietettyäni kuukausia kotisohvalla on haave junamatkasta niin väkevä.Se olisi sellainen junamatka että lentäisin Hampuriin ja siellä sitten katsoisin kaukojunavalotaulusta minne seuraavaksi tai Tallinaan ja sieltä junalla Puolaan, jossa olen viihtynyt paremmin kuin missään-siellä kun tulee tunne ettei ole huolenhäivää ja se on yksi lempituntemuksiani. Kyllä se kieli voi olla hukassa pitkiäkin aikoja ja itseään ymmärtääkseen tarvitsisi tulkin ja sitähän ne nuppinikkarit taitavat ollakin - tulkkeja.Ei kyll taidan nyt lopettaa ennenkuin menee jo liian korkealentoiseksi jopa itselleni tämän löpinä.

    VastaaPoista
  11. Mitä ihanaa sanojen taikaa! Tykkään.

    Eräs ystäväni matkusti kerran Siperian halki junalla. Se olisi mielenkiintoinen kokemus! Siellä voisi vaan istua, katsella ja kuunnella.

    VastaaPoista
  12. Tirpana: Taidat todellakin olla kovin huonovointinen matkustaja, harmi. Minä voin kyllä istua selkä menosuuntaan, ei tee tiukkaa, mutta Pendolinossa voi tulla huono olo, kun se keikkuu.
    Olina: Minäkin pidän siitä hetkestä, kun tulee huiputetuksi. Lapset ei ymmärrä ollenkaan, kun kelloja siirretään, elävät ihan omaa aikaansa :)
    Hanne: Kiitos :)
    Eilentänäänhuomenna: Kiitos sinullekin :)
    Liivia: Minäkin tykkään tavallaan herätä ajoissa ja lähteä liikkeelle, kun kaupunki vielä nukkuu. Siinä on omanlaisensa tunnelma.
    Lissu: Sinullapa on hauska kello, ei viisareita ollenkaan. Se se vasta olisi rentouttava kapistus.
    Linnea: Ihan samaa mieltä, se on eräänlainen välitila.
    Melita: Oi, miten mukavasta matkasta aloit haaveilla. Vai olet sinä viihtynyt Puolassa? Minäkin olen ollut siellä pari kertaa ja koko maa yllätti minut positiivisesti. Joo, sellainen tulkki olisi hyvä. Onneksi olen yleensä itse lopulta muistanut sanat, jotka ovat olleet kadoksissa.
    Hanna: Kiitos :) Minä olen aina haaveillut tuosta Siperian junamatkasta, olisi niin nastaa vain seurata elämää ympärillä.

    VastaaPoista