tiistai 27. huhtikuuta 2010

Kaakkoisrajalla torjutaan raivotautia, mutta minä olen vettä
























Odotan sadetta koko päivän ja saan illan auringon.
Tänään kantani kopisivat, en tykännyt, riisuin kengät ja hipsutin päivän sukkasillani.  Tykkään hiipiä huoneisiin, vaivihkaa ajatuksiin.
Tietokoneen näppäimistöllä on paljon valkoisia karvoja.
Sängyssä kolmetoista sukkaa.

Kaakkoisrajalla torjutaan raivotautia. Tänään torjunnasta tulee mieleen vain raivopäinen TPS:n maalivahti.
Nyt minulla on puhdas koti, jopa kaapin päältä, vaikken sinne näekään. En minä haluaisi olla pitkä, jos tekee mieli, kiipeän portaille.

Minä olen vettä. Enimmäkseen ihminen on. Vaikka jalkapohjat ovatkin kuivat korput. Vettä ei silti tihku minusta mihinkään, paitsi silmistä joskus. Sylkemistä inhoan ja tyyppejä, jotka sylkee kadulla. Minusta tuntuu, että olen enimmäkseen rasvaa, sitten on vähän lihaksia, niveliä ja luita. Niitä kolottaa joskus, sen tietää siitä että ne ovat.  Ilmoittelevat olemassa olostaan. Kappas vain, että tuollainenkin lihas. Pitävät myös meteliä itsestään, naksuvat kävellessä. Olen joskus ajatellut, että kuulostan robotilta, jota ei ole muistettu rasvata. Mutta jossain sitä rasvaa on, kuten vatsassa, lantioilla ja naamassa. Menisi jalkapohjiin.

Miehellä sujuu takasuora.

19 kommenttia:

  1. Minä tiedostan nyt ainakin nivelet - nyrjäytin eilen iltakävelyllä nilkkani. Nyt liimaside tukena, koipi koholla, särkytablettia nassuun ja sairaslomaa 30.5. saakka. Heh, lääkäri tarkoitti varmaan 30.4.

    VastaaPoista
  2. Minulla ei myöskään mene rasva jalkapohjiin :) Enkä haluaisi olla niin pitkä, että näkisin kaappien päällä pölyt. Eikös sitä niin sanota, että lyhyt yltää poimimaan marjan maasta mutta pitkä ei yletä tähtiä ottamaan. Kai jokainen on niin pitkä, kuin mitä tarvitsee, sitten me vaan nähdään hiukan eri asioita :)

    VastaaPoista
  3. Saapasmaassa ei kuiva iho hàiritse, sillà ilman kosteus on varmaan yli 100!!! Suomessa muutun aina ihan rusinaksi. Toinen asia, mikà on haihtunut, on polvien ja olkapàitten kolotus. Taitaapi tàllà làmmòllà olla osuutta asiaan. Eilenkin hellettà ihan tarpeeksi. Kylmàt kivilattiat hivelivàt paljaista jalkapohjia. Ensimmàinen yò ilman làmmitystà ja silti oli hiki.

    VastaaPoista
  4. Kumma kun minullakaan se rasva ei sinne jalkapohjiin mene. Minäkään en pidä siitä jos kenkäni kopisevat kuuluvasti. Tulee liian hienosteleva olo. Mukava että siellä puhdas koti. Minua odottaa ikkunoiden pesu. Vaikka perinteisesti se meille miehen homma onkin. Nyt en taida vain jaksaa odottaa, milloin herra saa aikaiseksi...

    VastaaPoista
  5. Voi kun tykkään näistä soljuvista sanoistasi. Ja tykkään muuten kopinastakin, muiden ja itsen. Ja hiipimisestä, siitäkin.

    VastaaPoista
  6. Rakastan kylmää kraanavettä.Olen usein ajatellut että onneksi olemme myös vettä. Ihminen kiertää olomuodossaan tätä elämää.kyyneleitä multa ei enää tule -itkin kerran niin kauan että ne loppuivat mutta liikutun kyllä usein-ei siis ripsiväriä : D -hassua että siivous aina harmittaa mutta kun saa valmiiksi on niin älyttömän hyvä mieli pölyjen hetkellisestä voittamisesta?!Ihanaa aurinko keskiviikkoa sinulle Kirjailijatar!

    VastaaPoista
  7. Kolmetoista sukkaa on jo aika hyvä saldo, meilläkin päästään ainakin viiteen. Pariton määrä tietysti.

    En viihdy myöskään kopisevissa kengissä. Turhaa huomiota, sopii kyllä elokuviin.

    VastaaPoista
  8. Olen lähiaikoina miettinyt tuota korkojen kopinaa. Nopeat askeleet ja korkojen kopina eivät symbolisoi minulle kiirettä, tehokkuutta, tilan haltuun ottamista ja valtaa vaan jotain muuta. Tässä tilassa valtaa on niillä, jonka askeleet eivät kuulu.

    VastaaPoista
  9. Minäkin olen lyhyt, mutta onneksi mies on pitkä. Saa hoitaa kaapinpäällisten siivoukset ja muut kurotteluhommat.

    Koroista ja kopinoista en itsekään välitä, tennarit jalkaan vaan :)

    VastaaPoista
  10. pidän ensimmäisestä kuvasta kovin. rajaan vielä oksan kädellä pois ja siristän toista silmää ihana. vedenalainen. ihmeellinen.

    VastaaPoista
  11. Hmm, minä inhoan hiipijöitä. Tai en, inhoan sitä, kuinka huono kuulo minulla on ja kuinka hyppään puoli metriä ilmaan, kun hiipijä yllättää. Säikähtelen lujaa muutenkin.

    Mies hiipii aina kotona, vähintään kerran päivässä saa säikkyä. Sillä on ninjan askel.

    VastaaPoista
  12. Mulla menee rasva jalkapohjiin purkin kautta.

    Pari vuotta sitten olin menossa fiineissä sandaaleissa häihin ja pari viikkoa ennen kaveri kysyi, että mitä meinaat tehdä noille sun kantapäille.

    En ensin ymmärtänyt kysymystä, mutta kantojani tarkasteltuani ymmärsin, että niin hienot jalkineet vaativat jalat, joissa ei ole melkein nilkkoihin asti ulottujia halkeamia, jotka ovat koko kesän paljainvarpain kulkemisesta mustuneet. Hain apteekista aivan ihanaa rasvaa ja siitä lähtien jalkapohjani ovat olleet siloiset.

    Oletkos muuten huomannut, että miehillä ei koskaan ole kuivia jalkapohjia. Mistä se mahtaa johtua?

    VastaaPoista
  13. Kopina kuuluu pihalle ja hiiviskely sisään. Tykkäisin kopistella, mutta en pysy pystyssä.

    Minulla naksuu olkapäät jos vatkaa kananmunia tai kermavaahtoa liian lujaa, ja joskus muilloinkin :)

    VastaaPoista
  14. Aloin tarkastella heti kantapäitäni...uuups :D

    VastaaPoista
  15. Kolmas kuva on ihana, palaan vielä katsomaan sitä!

    VastaaPoista
  16. Tulin vielä ihmettelemään, että mitä kummaa tuossa ekassa kuvassa on. Sitten tajusin.

    Hieno oivallus!

    VastaaPoista
  17. Omenaminttu: Jotenkin tuo ajatus kuukauden sairaslomasta viehättää. Olisin vain koipi ylhäällä tekemättä mitään, katselisin pilviä taivalla. Mutta eihän se sitten oikasti olisi kivaa.
    Erika: Se onkin minusta viehättävä ajatus, että kaikki nähdään maailma vähän eri tavalla jo ihan pituudenkin vuoksi. Ja tuo sanonta on ylivetohyvä.
    Lissu: Minäkin haluan saapasmaahan ja vähän äkkiä. Jos nivelien kolotus ja jalkapohjien kuivuminen kerta loppuu siihen, ja muutenkin haluan.
    Tirpana: Minullakin oli liian hienosteleva olo. Meidän mies ei ole ikinä pessyt ikkunoita, minusta ikkunoiden pesu on ihan kivaa kunhan sen saa aikaiseksi.
    Olina: Minäkin tykkään, kun toiset kopisee. Ja hiipiminen on hauskaa.
    Maria: En tiennytkään, että kyyneleet voi loppua. Tai olin minä siitä kuullut, mutten ole tavannut ketään, joka olisi kertonut hänelle käyneen niin. Jotenkin surullista...
    Liivia: Joo, minäkin voin laittaa kopisevat korut, jos joskus esiinnyn elokuvissa. Eli sitä ei tapahdu. Mutta kyllä minä juhlissa kopisen.
    Baba: Mielenkiintoinen näkökulma. Vertauskuvallisesti se varmasti on noin, hiljaisuudessa tehdään monia tärkeitä päätöksiä. Olen kyllä huomannut, että kyllä herratkin kopsuvat, sellaisetkin, joilla on valtaa.
    Virkattu lintu: Tennarit on kivat. Minä tarvitsisin uudet sellaiset.
    Uuvee: Kiitos. Ilmiö kesti varmaan viisi minuuttia, onneksi satuin huomaamaan. Tänään ei aurinkoa sitten olekaan näkynyt.
    Ilona: Ninjan askel kuulostaa hauskalta :) Minulla on yksi työkaveri, joka säikkyy, vaikka hiipisin kuinka näkyvästi, oikein yritän tulla kuuluvasti hiipien, mutta se vaan säikkyy.
    Laura. Toi on muuten ihan totta, ettei miehillä oli kuivia kantapohjia. Minun mies sanoo, että se johtuu siitä, ettei se ole k-o-s-k-a-a-n rasvannut niitä...voisiko se olla selitys?
    Ritva: Toivotaan yhdessä :)
    Solen: Minulla naksuu polvet ja joskus nilkat ja sormet. Joskus vähän joskus paljon.
    Taru: Voivoi meitä, sinulla on paljon kohtalotovereita kyllä.
    Eilen tänään huomenna: Kiitos kovasti :)
    Laura: Eikös vaan. Ohimenevä kaunis hetki, sellaisia ne usein ovat, kauniit hetket.

    VastaaPoista
  18. Mä en ollut k-o-s-k-a-a-n ennen rasvannut omiani. Selitys piilee siis jossakin muualla.

    Voikohan se liittyä sukkien vaihtamiseen? ;)

    VastaaPoista