tiistai 20. huhtikuuta 2010

Koira istuu hassusti
























Matkustin junassa kansanedustajien kanssa, ne puhui puolisoista ja rippileireistä.
Vaatteista voi päätellä puolueen.
Näin metsässä monta ikkunaa, pelloilla hevosia ja taivaalla cumulus-pilvet.
Junassa ei tiedä miten päin olisi, aina niskoja pakottaa.
Patonkipäivänä syödään leipää ja juodaan kahvia, ollaan palavereissa ja mennään junalla.
Päivän mittaan ihailen ihmisiä, jotka osaavat käyttää huiveja. Minua ne ahdistavat, kaulan pitää olla paljas. Poolotkaan ei käy. Mutta ostan paljon huiveja, koska toivon, että minustakin tulisi sellainen, huivi-ihminen.
Hevospooloa en ole koskaan seurannut, golf on puuduttavan tylsää, jääkiekkokin on typerää, mutta ulvoin Madison Square Gardenissa hulluna, kun Ville Nieminen teki maalin. Olen lähtenyt innokkaasti myös koripallopeliin, ralliin, koiranäyttelyyn, miekkailukurssille, opettelemaan golf-lyöntejä ja ikebanaa. Että sitä osaakin innostua yllättävistä asioista.
Ihanaa on innostua ja sitten unohtaa.
Tänään hormit nuohottiin ja minä keskustelin huilun soitosta, piipun korjaamisesta ja polttomoottoreista.
Sain kukkakimpun ja koira istuu hassusti.

28 kommenttia:

  1. Saan ahdistus kohtauksen kaulahuiveista ja kireistä kauluksista. Vain talvella samettihuivi kaulaan ettei vilu vie.Löysin kirjastosta kutkuttavan kirjan "En voi kaulalleni mitään ja muita mietteitä naisen elämästä"Nora Ephron -ja ostin sen 1e :lla.Nyt kuljen ylpeänä pehmenneen sivuprofiilini kanssa .Kuvasi ovat herkullisen keväisiä!ja koira on upea.

    VastaaPoista
  2. Mä taas rakastan huiveja. Niitä on kaikissa väreissa, neulottu, virkattuna, kankaisena. Kolmioina, soikeina, suorakulmina - joka muodossa. Niitä pitää olla aina päällä ja mukana. Yksi kaulassa, yksi kassissa, yksi autossa, töissä...
    Meidän koira istui aina yhtä hassusti, pentumaisesti.

    VastaaPoista
  3. Minä inhoan urheilua, meidän perheessä kukaan ei ole urheilija. Nyt kun on ollut nämä jääkiekkopelit käynnissä, yllättäen äitini on innostunut siitä kovasti, käynyt ystävättärensä kanssa katsomassa ihan livenä pelejä. Niin sitä innostuu yllättävistäkin asioista ihan yllättäen :)

    Ihana koiruli, hassu pieni nokinenä :)

    VastaaPoista
  4. Makin haaveilen, etta musta jonain paivana kuoriutuisi huivi-ihminen. ;)

    Kuvat on ihan mielettoman upeita, silmani aivan rakastaa noita vaaleanpunaisia kengannauhoja.

    VastaaPoista
  5. Todella ihana luonnonkukkakimppu! Ja todella: koira istuu hassusti :) Varsinkin tuo ensimmäinen kuva hänestä on oiva, kun toinen silmä joutilaasti puoliummessa :) Jackrusselit on mun lemppareita!

    VastaaPoista
  6. Todella kauniit kuvat! Ja koira istuu tosiaan hassusti... :)

    Olen yrittänyt opetella huiveja, mutta taidan vain yhden ja ainoan taittelun.

    VastaaPoista
  7. Hieno valo kenkäkuvassa ja koira ei pelkästään istu hassusti vaan myös on hassun höpönenän näköinen :)

    VastaaPoista
  8. Ylin kuva ihana,
    ja koira todellakin istuu hassusti :D
    Minä tykkään siitä typerästä jääkiekosta,samoin kuin jalkapallosta,mieluiten itse pelaten,seuraten vain harvoin.

    VastaaPoista
  9. Ai juu,ja pieni Ps.En todellakaan pelaa aktiivisesti,ettei vaan lähde reippaan urheilijan kuva minusta liihottamaan-vaikken pahaksi pistäisi jos totuus olisi sellainen,ikävä kyllä ei ole.Nuorempana (ja ehkä aikaansaavempana) niitä tuli harrasteltua enemmän.

    VastaaPoista
  10. Kevätkevätkevät!!! Mäkään en osaa käyttää huiveja, paitsi paksuja villaisia kaulahuiveja. Asustehuivit ei oo mun juttu. Ostan kyllä niitä ja myyn sitten kirpputorilla pois. En myöskään osaa käyttää pipoja tai mitään päähineitä, käytän niitä vaan pakosta.

    Tosin eräs ystäväni, joka oli myös ei huiveja -ihmisä, oppi käyttämään niitä Epsanjassa,joten ehkä toivoa on!

    VastaaPoista
  11. Maria: Aikas mahtava tuo kirjan nimi: "En voi kaulalleni mitään..." Minua kaikki kaulalla ahdistaa, tai on minulla pakkasilla iso huivi ulkona, muttei juuri ikinä sisällä. En vaan osaa.
    Ikki: Oioi, sinä olet sellainen ihana huivinainen! Minusta huivit ovat kauniita.
    Solen: Minäkään en ole koskaan innostunut joukkuepeleistä, taidan olla sellainen yksilösuorittaja. Nokinenä...söpösti ja osuvasti sanottu.
    Itkupilli: Ehkä meistä kuoriutuu :) Lapsi sai eilen uudet lenkkarit, nauhat kuuluvat niihin, mutta olisin itsekin voinut huolia nuo kengät.
    Tuittu: Eikös vaan istukin, ihan hassusti. Me emme itse asiassa tiedä, minkä rotuinen tuo koira on. Se on sekarotuinen ja löytökoira, että ihan omanslaisensa, mutta muistuttaa kyllä jack russelia, on vaan isompi.
    Teija: Kiitos! Lisää wanna be -huivinaisia :) Ehkä meistä vielä tulee sellaisia.
    Susadim: Kiitos, on ihanaa kun aurinko paistaa ja kuviin saa ihan erilaisen valon kuin talven pimeinä päivinä. Se on hassu höpönenä.
    Virva: Kiitos :) Laitetaan vaan liihottamaan sinusta kuva reippaana urheilijana. Minusta ei ole joukkuelajeihin, olen kaikissa mailapeleissä surkea ja en tykkää niistä. Tennis on kivaa. Mutta mies pelaa näitä kaikkia mailapelejä, joten kentän laidallakin olen joskus notkunut.

    VastaaPoista
  12. Tämä on kuin yhtäläisyyksien postaus! Katsoin että ihana lasi, melkein kuin se jota Mies rakastaa yli kaiken. (mitä tulee siis laseihin;)

    Ja tuo koira, meidän F istuu vähän noin talonrappusilla kun tarkastelee ohikulkijoita.

    Ja portaikkokin kaiteineen on niin tuttu, että taidat asua rintamamiestalolossa sinäkin? onko siitä ollut puhe? olen unohtanut tai sekoittanut!

    VastaaPoista
  13. Nora: Nyt on siis lähdettävä Espanjaan :) Jos ei muuten, niin opitaan käyttämään huiveja. Huiveja on niin helppo ostaa, ne on edullisia ja kauniita. Sen takia kuvittelee, että osaisi niitä käyttääkin. Kun toisilla ne näyttää niin kivoilta.

    VastaaPoista
  14. Eilen tänään huomenna: Minä olen perinyt nuo pienet snapsilasit ja minustakin ne ovat tosi kauniit. Ja juuri sopivat pienille kevätkukille. Kyllä koirat ovat tosiaan hassuja, luulisi ettei ole hyvä istua noin. Melkein asun rintamamiestalossa, mutta tämä on vähän vanhempi 20-luvulta.

    VastaaPoista
  15. Vielä enemmän kuin huiveja haluaisin oppia käyttämään hameita. Joskus huivien kera. Ja haluaisin myös matalakorkoiset korkeavartiset nyörisaappaat sen hameen kanssa. Ihanan värikkäät ja keveät kuvat. Ja tuo koira on ihan kymppi, niin kuvauksellinen ja kaunis. Toinen koirani nukkuu aina pää tyynyllä ja toinen lepää välillä etuajalat maassa ja takajalat seisten.

    VastaaPoista
  16. Huivi on ihan pakko olla! Kaula on mun heikko kohtani. Ja niska. Ilman huivia saan saletisti flunssan.

    En kuitenkaan pidä itseäni sellaisena fiininä huivi-ihmisenä, joita kaupungilla näkee. Huivi on kaulassa, koska sen pitää siinä olla.

    Olen kanssa kova innostumaan. Melkein mistä vaan. Vaikka ihan ensin olen oikein kriittinen. Sitten kahden sekunnin päästä olen jo huumassa mukana. Ja lopuksi unohdan kaiken.

    Ainakin mun kohdallani innostuminen ja unohtaminen ovat avain onnelliseen elämään.

    Niin, ja tuo teidän koira on niin symppis. Vanha ja nuori koira samassa turkissa.

    VastaaPoista
  17. Mulla on päinvastoin; paljas kaula ahdistaa, mutta joitain ahdistaa se että minulla on aina huivi kaulassa, ja sanovat sen.

    Minäkin olen innostuvaa sorttia, mutta nuo luettelemasi saavat minut painumaan maanrakoon piiloon. Kerran pakotettiin golf-kurssille, kyllä kärsin.

    VastaaPoista
  18. Minä rakstan huiveja. Löytyy joka menoon..
    Olen totuttanut kaulani pehmoiseen hyväilyyn, joten ilman huivia olen alaston..
    Ihana tuo koirasi.."minun" nukkuu jalkojeni vieressä ja kuorsaa..

    VastaaPoista
  19. Minä olen ehdottomasti huivi-ihminen, niitä on talo täynnä. Tuon puoluekannan lukemisen vaatetuksen perusteella, sen minäkin olen huomannut. Ja nauroin ääneen, kun näin miten koira istuu. Kiitos siitä naurusta.

    VastaaPoista
  20. Koira istuu kylla hassusti, hauska. Mina olen myos huivi-ihminen, nukunkin huivi kaulassa! Pelkaan viela niin kurkkukipua ja niskat aina jumissa muutenkin, eli huivi on ihan ehdoton.

    Hyva innostua! Itselleni toivoisin kylla vahan enemman pitkajannitteisyytta..

    VastaaPoista
  21. Mietinkin, että onkohan se jackrussell, kun on niin omanlainen tuo väritys. Tosi suloinen tapaus kyllä kuvien perusteella! uskoisin, että hän on ainakin puoliksi tullut jackrusselliin, koska on ilmeeltään niin sen oloinen <3

    VastaaPoista
  22. ihana kevätkimppu!
    meidän koira istui samalla tavalla hassusti portailla ja vahtasi eteisen ikkunasta kadulla kulkijoita;)

    VastaaPoista
  23. Minä olen opetellut huivi-ihmiseksi eli kyllä se voi onnistua!
    Meidän entinen koira istui juuri noin, ja lattialla istuessaankin hassusti sivuttain, toisella kankulla. Hupia seurata noita tyylejä.
    Kävin kerran kokeilemassa golfia (caddynä ja puttaamassa), ja se oli tylsää. Minulla on jopa Naisten golf -kirja, apua.

    VastaaPoista
  24. En minäkään osaa huivia sisällä pitää, kokeillut olen kyllä. Ulkona sen sijaan on pakko olla, olen ihan alaston ilman...

    Mikään ei ole unettavampaa kuin golf-ottelu televisiossa. Puuduttavalla äänellä joku selostaa ihan käsittämättömiä asioita, eikä mitään tapahdu.

    Ja unista tulee mieleen: näin unta sinusta! Unessa katselin aamutv:ta, ja olit siellä vieraana. Sinulla oli paksut pyöreät lasit ja hiukset auki, puhuit kirjoittamisesta ja sanoista. Muistin tuon unen vasta nyt, kun tulin tänne:)

    VastaaPoista
  25. Koirasi istuu just kuin minä istun vanhalla työtuolillani. Mies kommentoi aina että olen kuin joku käärmeihminen.

    Golf, voi kauhistus sentään. Mut ilmoittivat kerran työkaverit salaa golfkurssille enkä voinut perua kun olivat maksaneet sen. Viikon piti kärsiä joka jumalan ilta kentällä keskellä kauneimpia kesäkelejä.

    VastaaPoista
  26. Minä en osaa olla ilman huivia. Kesälläkin mieluusti kierrän kaulani ympärille, harteille tai päähän.
    Ihanuus tuota koiraa!!! Ihanat ovat kuvasi jälleen kerran.

    VastaaPoista
  27. Hienot raput, niin valkoiset ja viimeistellyt!

    VastaaPoista
  28. Pellon pientareella: Onpa hassua, että koira nukkuu etujalat maassa ja takajalat seisten. Minä tykkään käyttää hameita ja nyörisaappaatkin omistan, mutta niissä on korot.
    Laura: Sanoit todella hyvin, että innostuminen ja unohtaminen ovat avaimia onnelliseen elämään. Minullakin on niin! On ihana innostua kaikesta täysillä ja sitten unohtaa ja innostua taas jostain muusta. Niin, huivi kuuluu joidenkin kaulaan :)
    Liivia: Sinä golfkurssilla, tuntuu hassulta mielikuvalta :) Joo en minäkään enää menisi vaikkapa miekkailukurssille, mutta silloin se tuntui hyvältä ajatukselta. Ja jokaisesta jutusta oppii jotain uutta, pääsee kurkistamaan johonkin itselle ihan vieraaseen maailmaan. Se on kivaa, olen tällainen utelias luonne.
    Hanne: Minäkin luulen, että huiveihin voisi tottua, mutta en ole pakottanut itseäni.
    Mimmi: Minuakin naurattaa noi koiran hassut tyylit. Joo, sen on jännä miten pukeutuminen kertoo ihmisestä niin paljon. Ehkä ei aina, mutta tässä tapauksessa ainakin.
    Martta: Nukut huivi kaulassa?? Hui! Minä en pysytyisi. Talvella täällä talossa oli kyllä niin kylmä, että nukuin pyjama ja villapaita päällä ja kahdet villasukat jalassa.
    Tuittu: Niin mekin on arveltu, mutta varmaa tietoa ei ole, eikä tule :)
    Outi: Lapsi poimi pihasta, minustakin ihana. Tänään tulikin sitten räntää, kevät keikkuen tulevi. Teillä on ollut samanlainen hassu koira :)
    Annika: Ja teilläkin yhtä hassu koira :) Rohkaisevaa kuulla, että huivi-ihmiseksi voi oppia. Ehkä opettelen joskus, sillä huivi-ihmiset ovat kauniita. Ja golf-kortti, vau. Minulla ei ole edes ompelukoneen ajokortti, kuten lapsella.
    Olina: Ihan hillitöntä!! Näit minusta unta, unet ovat kyllä kummallisia. Onneksi en sentään ole joutunut televisioon puhumaan kirjoittamisesta ja sanoista, en osaisi varmasti sanoa mitään viisasta. Eihän minulla ole edes niitä pyöreitä laseja! Mutta jos joskus joudun sinne televisioon, täytyy varmaan hankkia sellaiset intellektuelli-lasit.
    Merja: Otan osaa, siis tuohon golfkurssiin. MInullekin se olisi ihan painajainen, peli jossa ei tapahdu mitään ja pitää käyttäytyä hillitysti kentällä. Ei sovi minun pirtaan. Vai että käärmenainen...
    Tirpana: Huivi päässä on minustakin kiva! Koira on ihana, siitä ei oikein saa huonoja kuvia, koska se jaksaa myös maltillisesti poseerata.
    Baba: Kiitos, maalasimme ne juuri vajaa vuosi sitten.

    VastaaPoista