torstai 15. huhtikuuta 2010

Maa kohoaa vääjäämättä


Nukuin pitkät päiväunet.
Lapsen kanssa pelasimme Yatzya ja katsoimme Runoraatia. Runoissa oli kovin vähän mitään eroottista, vaikka piti. Ei niissä ollut sitä odotusta, kun näkee kasvonsa toisen silmistä ja tietää sen kohta tapahtuvan.
Koira nuoli jäätelökulhot ja nappasi arvaamattomalta lentoradalta juustopalat.
Lapsi on ollut neljä päivää pyjamassa.
Maa kohoaa vääjäämättä ja auringossa on pilkut. Minä saan kesakoita, kun oikein toivon.
Lapsi kysyi, kumpi olisin mieluummin. Olisin mieluummin omenapuu kuin kuusi, kirja kuin lamppu, ikkuna kuin sohva, tähti kuin kuu.
Kaikilla eläimillä ei ole isää. On eräs liskolaji, jossa urokset on syöty sukupuuttoon ja naarat tekee liskolapset keskenään.

Joskus kirjoitin:
”Tässä yössä rakkaus huutaa lävistetyin käsin”.

Tätä päivää ei voi peruuttaa.

18 kommenttia:

  1. Jäätelöä on mennyt myös täällä.Se turruttaa hyvin kurkun ja muu ei maistu .olisin myös mielummin ikkuna ja omenapuu.Parempaa päivää pienellesi huomiseksi!
    Unien matkoja sinulle!

    VastaaPoista
  2. onpa hieno ututunnelma täällä.
    mulla on nyt hieman ututunnelma päässä. olen jo toista viikkoa kipeänä kans, ei mitään saumaa sairastaa niin tässä mennään ja utuillaan.
    minäpä saan aina keväisin pisamia. tykkään niistä kovasti.

    VastaaPoista
  3. Minäkin olisin mielummin nuo samat asiat kuin sinä. Tähti ja kuu kohta on kyllä vaikea,ollakko kierrettävä vai kiertäjä? Hmmm.
    Ja voi,kunpa minäkin saisin pisamin,ne on söpöjä!

    VastaaPoista
  4. Minä olen niin kauan toivonut pisamia, unessa niitä on mutta ei muuten. Miehellä on kolmen pisaman ryhmä poskipäässä, niistä olen onnellinen :)

    VastaaPoista
  5. Aivan mahtavia lumokuvia, sukellan sekaan! Ja hienoja kysymyksiä lapsellasi.

    VastaaPoista
  6. Maria: Joo, sairastaessa on se kiva puoli, että saa syödä kaikkea hyvää. Ja jäätelö tekee ihan parasta kipeälle kurkulle. Minusta oli suuri vääryys lapsena, kun joutui juomaan kurkkukivussa vain kuumaa mehua, nyt saa sentään jäätelöä.
    Outi: Utuinen on fiilis täälläkin, nuhaa ja päässä utua. Minäpä olen sinulle kateellinen pisamista, minä olen saanut niitä vain ihan joskua, kun olen oikein yrittänyt :) Lapsena harmitti, kun ei ollut Pepin pisamia.
    Niina: Minäkin mietin hetken tuota tähti/kuu juttua, koska pidän kuustakin tavattomasti. Se oli vaikein.
    Erika: Onneksi sentään näät pisamista unia :) Ja kiva, että saat sentää ihailla miehen pisamia. Minunkin mies saa pisamia.
    Satu: Kiitos :) Lapsilla on parhaat kysymykset.

    VastaaPoista
  7. Näköjään muillakin oli runopäivä :) Ihan mahtavia nuo lapsenne kysymykset. Joskus, kun oikein pinnistää, sitä saattaa ajatella ja kyseenalaistaa yhtä hienisti kuin lapset vain osaavat. Tuollaiset kysymykset tulisi kysyä uusilta ystäviltä. Tietäisi heti, mistä puusta toinen on veistetty...

    VastaaPoista
  8. kaunis teksti ja kuvat! kyllä ne lapset vaan tekee ihania kysymyksiä :)

    VastaaPoista
  9. Huh, miten kauniit kuvat!

    Saisinpa minäkin toivomalla pimamia. Mutta siinä ei toivominen auta.

    "Kumpi olisit" oli lapsuuteni perinteinen saunanlaudeleikki. Yritettiin keksiä mahdollisimmat ällöt vaihtoehdot ja sitten oli pakko valita.

    VastaaPoista
  10. Mimulle kevään merkkinä tulee viisi pisamaa nenän päälle. Joka vuosi, vuosi vuoden jälkeen. Sitten on kesä!
    Jäätelöä en syö, en edes kesällä. En pidä maidon mausta...
    Olo on kuvanmukaisen utuinen...silmät kirvelee ja kurkussa pieniä muurahaisia kutittelemassa - kevät!

    VastaaPoista
  11. Päiväunet ovat jotain sellaista, mistä en ole koskaan saanut kiinni. En pysty nukahtamaan päivällä, tai en anna itseni nukahtaa. Pelkään kai mitä siitä seuraa, en saa illalla unta, aamulla nukuttaisi vain ja sitten koulupäivä menee plörinäksi. Ehkä kesällä voi ottaa pienet päiväunet omenpuun juurella varjossa.
    Minäkin odotan pisamia saapuviksi, kesä ne tuo, aina samoihin kohtiin :)

    VastaaPoista
  12. Minäkin petyin Runoraatiin. Kovin vähän erotiikkaa, kovin vähän mitään omaperäistä elokuvissa.

    Pitää pitää oma raati, lukea lempirunonsa ja tehdä omat filminsä.

    VastaaPoista
  13. Kauniita utukuvia! Runoraati oli hauskan erilainen tällä kertaa, mutta vähän ihmettelin minäkin, miten elokuvaohjaajat olivat valinneet kuvattavakseen juuri ne runot. Ja miten vähän niissä runoelokuvissa oli erotiikkaa.

    Myös minä ihastelen pisamia vain poikaystävän poskipäillä. Lapsena toivoin punaisia ja etenkin kiharia hiuksia. Varmaan toivomuslistalla olivat myös pisamat.

    VastaaPoista
  14. Voi että ! Olen jo monta päivää lukenut aivan haltiossani näitä sun upeita tekstejä. Niissä on tosi voimakkaat tunnelmat. Kiitos niistä.

    VastaaPoista
  15. Ihana linnanneito tunnelma tuossa ylimmässä kuvassa, tulee vahvoja mielikuvia.

    Mun äiti on pisamia täynnä, kesällä varsinkin. Mulle tulee auringossa kaksi pisamaa nenän varteen. Hellin niitä ainokaisiani ja toivon, etteivät koskaan katoa.

    VastaaPoista
  16. Hanstu: Hyvä idea tuo, että voisi kysellä uusilta ystäviltä vastaavia juttuja. Ja vanhoiltakin, se olisi hauskaa.
    Etta: Niinpä! Te lapset olette parhaita :)
    Liivia: Kiitos, oli valoisa olo. Saunaanhan tuo leikki sopisikin loistavasti. Täytyy lanseerata se ensi kesän leikiksi sinne. Minä tykkään sitä paitsi kaikista tuollaisista leikeistä.
    Ikki: Voivoi sinua reppanaa, kun et pidä jäätelöstä. Minä tykkään kamalasti. Varsinkin kesällä syön joka päivä jäätelöä, se kuuluu kesään.
    Solen: Ilman päiväuniakaan en voisi elää. On parhautta nukahtaa keskellä päivää. Kyllä siitä tulee tokkurainen olo, mutta silti jotenkin hyvä. Eilen olin kyllä vähän kipeä, ehkä väsytti siksi.
    Olina: Olisi kiva pitää runoraati kaveriporukassa. Jokainen voisi vuorollaan esittää ja sitten arvosteltaisiin runoja ja esitystä :)
    Maija: Hyvä, että joku muukin ajatteli Runoraadista niin. Siis minähän pidän siitä ohjelmasta, mutta nyt olin vähän pettynyt. Ja ihmettelin myös, miksi ne valitsi juuri ne runot. Onneksi minunkin miehellä on pisamia...minulla vain joskus.
    Sari: Kiitos sinulle :) Kiva kuulla, että jutut herättää jotain, erityisesti tunteita.
    Celia: Kiitos :) Mun äidillä ei ole ikinä pisamia. Minä olen joskus saanut hyvällä tuurilla varmaan viisi pisamaa ja olin niistä niin kamalan otettu.
    Celia:

    VastaaPoista
  17. Herkkiä, utuisia hetkiä päivässäsi...
    Kuvat ovat niin tunnelmallisia..
    Kaipaan noita aikoja, jolloin pelattiin tyttöjen kanssa, kyseltiin ja vastailtiin.

    Ostin viime Turun reissullani Akateemisesta muistipelikortit, korteissa on Hollannin taidemuseossa olevien, eri taiteilijoiden taidemaalauksia..
    Kukaan ei ole vielä pelannut kanssani..

    Minä myös katsoin sen runoraadin..samaa mieltä...

    VastaaPoista