torstai 8. huhtikuuta 2010

Pilvet ovat raskaana


Koira haluaa syödä pikkulinnut. Unessa uusi pomo syöttää koiralla suklaata. Vanha lainakoiramme söi pölytkin pöydän alta, ehkei se nähnyt. Mutta sokea ystäväni näkee unia. Olen miettinyt millaisia ne mahtavat olla. Hän on katsellut kasvojani sormenpäillään. Miltä ne tuntuvat, luiden järjestys, pääkallossa on paikat silmille ja nenälle, että olemme tottuneet että silmiä ja korvia on kaksi, nenää ja suuta yksi.  Hänellä ei ole silmiä, mutta hän näkee tarkemmin kuin moni muu.

Luupuutarha pihallamme. Siellä ne ovat: siili, leppälintu ja pääskynen.
Kimalainen on herännyt, pörräsi sälekaihtimien välissä.
Pilvet ovat raskaana.
Minä syön sushia.

16 kommenttia:

  1. Muistan ikuisesti sen kun olin noin 5-vuotias ja istuin mummolan kylmillä kiviportailla. Oli kesä ja kaikki mummolan kolme koiraa pörräsi ympärilläni, tuoksuttelemassa juustonaksujani, jotka olivat suurta herkkua ja ylellisyyttä silloin. Kiltti kun olen, tietysti jaoin naksut koirien kanssa. Siitäkös huuto syntyi, kun tätini huomasi että olen syöttänyt kokonaisen pussin juustonaksuja koirille. Onneksi koirille ei käynyt kuinkaan. Minun ylpeyteni sai vain pienen kolauksen :)

    Ihanan näköisiä herkkupalleroita. Outoa, vaikka rakastan kalaa, en ole sushia ikinä maistanut.

    VastaaPoista
  2. Hyvännäköistä sushia olet saanut! Meillä ei ihan noin paljon ole yritystä, kun kotona väsätään...

    Sokean ihmisen näkevät kädet ovat kiinnostavat. Meiltä jää niin paljon näkemättä, kun kaikista aisteista tulee ärsykkeitä lakkaamatta.

    Ehkä juuri siksi silloin, kun joskus yhtäkkiä tulee ihan hiljaista, huomaa, kuinka koko kroppa rentoutuu ja huokaisee helpotuksesta.

    VastaaPoista
  3. Solen: Lapsena koettu häpeä säilyy tosi kauan muistissa, Voi sinua reppanaa! Minäkään en tiedä muuta kuin, ettei viinirypäleitä, suklaata tai xylitolia saa antaa koirille. Minusta sushi on hyvää, mutten osaa sitä itse tehdä. Onneksi Kauppahallissa on hyvä sushipaikka.
    Laura: Niinpä sain :) Tulikohan se halu siitä, kun puhuttiin sushista. Olimme lounaalla Kauppahallin Kado Sushi Barissa. Niin, en tunne kuuroja ihmisiä, mutta sokeiden kanssa olen paljon jutellut. Kyllä he aistivat, kuulevat ja tuntevat paljon enemmän kuin me.

    VastaaPoista
  4. Pilvet ovat raskaana myös täällä.Jotenkin ne roikkuvat kuin pulauttamaisillaan jotain.Toivottavasti hyvää.Mummini oli sokea -ja turvallisin aikuinen lapsuudessani.Hän ei koskaan eksynyt. Pihallamme gerbiilien pienet haudat siilien vieressä.Voi hyvin unien näkijä Kirjailijatar!

    VastaaPoista
  5. Kimalaiset on niin sulosia, kuten myös raskaana olevat pilvet:) Meilläpäin pilvillä näytti olevan tänään migreeni.

    Söin kerran sushia, en pitänyt. Joillekin asioille pitää antaa useampi mahdollisuus, siksipä kerään rohkeutta toista kertaa varten...

    VastaaPoista
  6. Oih,alempi kuva on kaunis! Aivan ihana..en voi muuta kuin huokailla.
    Minä näin unta,että yöllä oli satanut lunta ja se oli kyllä ihan hirveää,huh. Toivottavasti se ei ollut enneuni.

    VastaaPoista
  7. Sokeat ystäväni näkevät unia, kuvitettuja unia joskus, koska ovat joskus nähneet. Minä näen vielä, joten unissanikin näen, mutta en ehkä yhtä tarkasti kuin silloin, kun näin hereillä ollessakin tarkasti. Valveillaoloajan aistiärsykkeitä unet kai lopulta käyttävät aineistonaan ja kuvien muodostusmateriaalinaan? Aistiärsykkeistä tulee ähky - kun tänä vuonna opiskelumateriaalini on pääosin äänikirjoina, tulee kotona hyvin harvoin avattua radiota tai kuunneltua yhtään mitään ylimääräistä. Kaipaan radiota, mutta tuntuu, ettei pääni vain halua vastaanottaa yhtään ylimääräistä ääntä - toivottavasti ähky menee vielä joskus ohi. Äänet huomaa eri tavalla, pistän merkille kaikki mykät, piipittämättömät liikennevalot erityisen tarkasti.

    VastaaPoista
  8. Maria: Saas nähdä, mitä pilvet synnyttävät :) Toivottavasti jotain kivaa. Hassua, etten ennen muistanut uniani, mutta nyt olen alkanut muistaa.
    Lotta: Rohkeasti vaan, minäkin muistelen, etten ihastunut sushiin ensimmäisellä kerralla. Minäkin tykkään kimalaisista.
    Niina: Kiitos kovasti! Mutta tuo sinun unesi oli kyllä paha painajainen. Toivottavasti ei enää sada lunta.
    Tyttism: Minun ystäväni ei ole koskaan nähnyt, siksi minä olenkin ihmetellyt, myös hänelle joskus jutellut, että millaisiakohan unia hän näkee. Hahmottaako maailman samalla tavalla kuin minä. Se on totta, että aistiärsykkeistähän ne unet syntyvät. Ymmärrän hyvin, ettet kestä ylimääräisiä ääniä. Itse asiassa minäkin olen mieluiten hiljaisuudessa, kun ympärillä on niin paljon ääniä koko ajan. Ja varamsti nuo mykät liikennevalot huomaa. Muistan kun ensimmäiset tulivat, tai olen ainakin muistavinani. Tosin ystävälläni on aina ollut opaskoira.

    VastaaPoista
  9. Tulee joskus miettineeksi, miksi ihmisille on annettu kaksi silmàà ja kaksi korvaa, mutta vain yksi suu? Ja kun menettàà/ei koskaan ole omistanutkaan noiden kahden aistin toimintaa, miten ihmeessà sormenpààt korvaavat nekin. Ja sitten loppujen lopuksi sydàn taitaa korjata kaikki tàrkeimmàt asiat, sekà aistittavat ettà muuten tunnettavat. Jos ei ole sydàntà, on ihan sama, mità nàkee, kuulee, tuntee... Tààllà ilma on raskaana mm auringosta ja pààskysistà.

    VastaaPoista
  10. Meillä syötiin eilen illalla sushia, herkutellen sohvalla kun lapset olivat jo nukkumassa..

    Se onkin hämmästyttävää miten hyvin sokeat näkevät. Olen ollut sokean miehen hierottavana, tarkkoja kommentteja sain.

    VastaaPoista
  11. hirmuisen herkullisen näköistä sushia! kylläpä alkoikin tehdä mieli "kettua"! hieno tuo ensimmäinen kuva ja kieltämättä mielenkiintoista, millaisia unia ne sokeat oikein näkevät...

    VastaaPoista
  12. Koirille ei saa antaa myöskään perunaa. Vaikka mummolani koirat saivat aikanaan kyllä samaa ruokaa mitä ihmisiltä jäi... Ja harvemmin koirat syövät herneitä. Menevät suuhun, mutta kummasti suupielestä putoava nuo vihreät pallerot takaisin kulhoon. Kokeiltu on monella koiralla.

    Mä "pelkään" kaikkea mikä pörrää. Lieneekö suuri allergia syynä?

    Tuosta Pietarista vielä. Yksi kesä kävin siellä joka viikonloppu. Olin töissä risteilijällä joka vei sinne vuorokaudeksi ihmisiä Tukholmasta, oli entinen "lemmenlaiva", kirjaimellisesti. Kaupunki oli kaunis. Uskomattomia kuvia rakennusten sisältä minulla. Joskin taskuvarkaat olivat silmääkin nopeampia. Ja tuntui, että eivät edes olleet lähellä olleet - kas pikkurahat taskuista olivat hävinneet.

    VastaaPoista
  13. tänään teki niin kovasti mieli sushia. mutta sitten tuli työ- tai oikeastaan aikataulutapaturma, enkä pystynytkään syömään.
    minä luen kirjoja niille jotka ei näe. mietin, kuuleekohan kirjan samanlaisena kuin sen itse näen kun luen.

    VastaaPoista
  14. Herkullinen kuva!!

    Kun yksi aisti on nukkumassa, kaikki muut ovat vahvoina, herkkinä..

    Helen Keller pystyi aistimaanettä kahden tunnin päästä tulee myrsky..

    Kun suljet silmäsi kuulet ääniä, joita muuten et kuulisi..Joku sinussa laajenee..

    VastaaPoista
  15. Heippa,
    Kalakeittoa odotellessa laitan rivin -2
    Olin aikoinaan illan sellaisella kurssilla missä aiheena lukeminen nauhalle sokeille.Heti ovella laitettiin musta side silmille ja talutettiin huoneeseen - meitä oli noin kymmenen ja koko ilta istuttiin siteet silmillä ja puhuttiin näkemisestä ja siitä kun ei näe. Olipa yllättävää nähdä illan lopuksi ne ihmiset - kukaan ei näyttänyt siltä kuin olin kuvitellut.
    Meillä oli Englannissa tapana kutsua syksyn viimeistä kärpästä Harryksi ja se tapa on jäänyt elämään täälläkin - aina ilmestyy joulukuussa vielä se yksi kärpänen pörräämään.Astonin eläessä sen elämänkaari kyllä päättyi samana päivänä. Voi Aston ja voi kaikki ne Harryt ! Kevään ensimmäisellä pörrääjällä sen sijaan ei ole ollut vakinimeä.
    Sushista en ole vieläkään osannut päättää pidänkö - olisinko ainoa ?

    VastaaPoista
  16. Lissu: Olet ihan oikeassa, kun sydän on paikallaan, kaikki on hyvin. Se taitaa olla tärkein elimemme. Minä tykkään kuunnella, joten olen iloinen siitä, että minulla on kaksi korvaa.
    Merja: Sushi on hyvää :) Monet sokeat ovat hierojia, minäkin tunsin yhden. He näkevät tosiaan sormilla paljon enemmän kuin me konsanaan silmillämme.
    Etta: Et ikinä usko, kuinka monelle ole kertonut tuon kettu-jutun. Viimeksi Lauralle, kun olimme kahvilla, sillä se on ihan ykkönen :) Ja sinä mietit samoja asioita kuin minä - eihän se oikeastaan ole yllättävää.
    Ikki: En ole tiennytkään, ettei perunaa saa syöttää koirille. Meidänkin koira syö meidän tähteitä koiranruuan lisäksi. Pietari on niin kaunis, yksi suosikkikaupungeistani :)
    Outi: Minusta olisi ihanaa, jos joku lukisi minulle kirjoja ääneen. Muistan vieläkin, kuinka äiti lukille yhtenä kesänä meille (minulle ja vanhalla rouvalle, joka ei itse enää nähnyt lukea) Victoria Holtin kirjan ääneen. Ja se oli paljon parempaa kuin jos olisin lukenut sen itse. Pystyn vieläkin palauttamaan itseni niille Ceylonin teeplantaaseille, sillä kirja jäi niin hyvin mieleen. Teet siis mielettömän tärkeää työtä.
    Hanne: Muistan, että katsoin lapsena ohjelman Helen Kelleristä ja se oli minusta tavattoman surullinen ja rohkaiseva samaan aikaan.
    Melita: Olipa jännittävä kokemus sinulla. Uskon todellakin, että ihmiset olivat ihan erilaisia kuin oli kuvitellut. Sama käy, kun puhuu ihmisen kanssa puhelimessa ja sitten tapaa hänet. Usein hän onkin ihan erilainen kuin on kuvitellut. Ja ihana tuo teidän tapanne kutsua syksyn viimeistä kärpästä Harryksi...Harry! Ehkä meilläkin on ensi syksynä täällä Harry!

    VastaaPoista