perjantai 16. huhtikuuta 2010

Pilvet uppoavat jokeen


Katolla on ikkuna, sudella suu ja miehellä tammen runko.
He tapaavat sattumalta puistossa, eikä heillä ole juuri mitään yhteistä.
Mutta nainen rakastaa miehen käsiä auton ratissa, vinoa hammasta ja ääntä yön pimeydessä.
Sitä miltä maailma tuoksuu sateen jälkeen.
Sitä, kun yön nikamat naksahtelevat yksitellen.

Annetaan heidän olla rauhassa.
Nousen junaan, joka vie pohjoiseen. Vietän viikonlopun siellä, nukun hotellissa ja syön ravintoloissa. Tapaan erään ihmisen, ehkä viimeistä kertaa.

Ja pilvet uppoavat jokeen.

18 kommenttia:

  1. Surumielisyyttä tekstissä. Ajatuksen voimaa.

    VastaaPoista
  2. Nikamani ovat kuluneet.Yössä kuuntelen tuulen kahinaa korkean kattomme kankaissa.Lähtöön ja paluuseen jaksamista sinulle.Voi hyvin!

    VastaaPoista
  3. Haikean kaunis teksti.
    Voimia sinulle.

    VastaaPoista
  4. Huoh, minäkin olen tänään tavannut ihmisiä ehkä viimeistä kertaa - jäin tähän kauniiseen tekstiin pitkäksi aikaa. Täällä pilvet eivät pudonneet, ne purjehtivat pois.

    VastaaPoista
  5. Kuulosti haikealta...
    Moneen päivään en täällä käynyt, nyt olikin ihana ahmia monta postausta kerralla, kauniita tekstejä ja kuvia, kiitos! Nyt lasi punaviiniä ja nukkumaan. Hyvää yötä!

    VastaaPoista
  6. Hieno, haikea kertomus, taas kerran. Onnea matkaan!

    VastaaPoista
  7. Oi, kaunista. En tiedä mihin konkreettiseen liittyy, jos liittyy, eikä minun tarvitsekaan tietää. Tämä teksti riittää ja antoi paljon.

    VastaaPoista
  8. Niin syvää, vahvaa. Ajattelen kovasti.

    VastaaPoista
  9. Yhdyn kuoroon; kaunista. Minua kosketti nyt erityisesti tuo tapaan erään ihmisen viimeisen kerran.

    VastaaPoista
  10. Miksi kaikki surullinen, haikea on aina niin kaunista? Syvempää ja vahvempaa kuin ilollinen?

    Niin ihanaa lukea sinun sanojasi, ne vievät uuteen ulottuvuuteen..
    Onneksi kohtaat hänet vielä..
    Hyvää matkaa!

    VastaaPoista
  11. Tapasin myös joulun alla erään viimeistä kertaa. Luulen että hän tiesi, minä vain aavistelin. Olin onnekas, koska sain häneltä lahjaksi ja muistoksi pienen, punaisen tapas-reseptikirjan. Se on nojannut keittiönpöydän kulmaa vasten siitä päivästä lähtien - vaikka ilmankin hänet muistaisin. Toivottavasti sinullekin jää jokin vahva muisto tapaamisesta elämään. Onnea matkaan.

    VastaaPoista
  12. tekstisi osui juuri tämän päivän fiiliksiin minulla. On aika surumielinen ja herkkä olo, aivan kuin olisi hyvästelemässä jonkun viimeistä kertaa.

    VastaaPoista
  13. haikeus. ja huokaus. lämmin ajatus matkalle.

    VastaaPoista
  14. Ikki: Kiitos, mieli oli suruinen.
    Maria: Minullakin on kyllä kuluneet nikamat, ne naksuu.
    Himalainen: Kiitos.
    Anjuska: Se on aina niin haikeaa ja surullista. Voimia sinulle.
    Laura: Oioi, minusta musiikki on silloin hyvää, jos tulee kylmät väreet. Sitä voi mitata sillä tavalla :)
    Annakaisa: Minustakin lasi punaviiniä kuulostaisi nyt hyvältä ajatukselta, muttei talossa ole viinitilkaa, oivoi.
    Erika: Kiitos, kotona ollaan taas. Yhtä kokemusta rikkaampina.
    Pellon pientareella: Kiitos.
    Satu: Kiitos sinulle.
    Liivia: Voimia sinullekin. Luin sinun blogistasi, että sinäkin odotit/odotat raskaita uutisia. Se ei ole helppoa.
    Hanne: Kiitos. On totta, että surullisista asioista on ehkä helpompi kirjoittaa tai en minä tiedä...
    Una: Onpa ihanaa, että sinulle jäi tuo kirja muistoksi. Siksi minäkin rakastan vanhoja perittyjä esineitä. Ne kun tuovat aina mieleen jonkun ihmisen, jonkun tarinan tai tilanteen.
    Solen: Joskus on sellainan surullinen olo, vaikkei tietäisi konkreettista syytä.
    Outi: Kiitos.
    Tuittu: Kiitos.

    VastaaPoista
  15. Eiköhän tuo arviointiperuste päde ihan yhtälailla tekstiinkin! :)

    VastaaPoista
  16. Laura: Totta. Kyllä minuakin hyvä teksti värisyttää :)

    VastaaPoista