keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Puilla on nivelrikko



Voisin matkustaa junalla Siperian halki. Istuisin vaan siellä ja katselisin niitä tyyppejä. Joisin tsaikkaa ja lukisin venäläisiä klassikoita. Ehkä siellä syntyisi joku hyvä ajatus. Ehkä kaksi. Kiinassa nousisin junasta, kävelisin Tianmenin aukiolle ja muistelisin kesää 1989. Tai My Laita. Tai Ruandaa. Tai Kristalliyötä. Kesällä 1989 olin rakastunut, en ehtinyt ajatella demokratialiikkeen kukistumista toisella puolella maailmaa. Ostin leivänpaahtimen, söin pitkiä aamiaisia, ajoin Skodalla ja otin permanentin.

Jäätelökioskit ja katusoittajat ovat tulleet kaupunkiin. Puilla on nivelrikko.


26 kommenttia:

  1. Luin koulussa pitkän venäjän .Olin Leningradissa ,kaalia,ratikoita,harmaata ja loistavaa.Tsehov on vieläkin yli muiden .Rakastan Lokkia.Naista ja sylikoiraa.Jos haluat matkaseuraa olen hyvä ehdokas!
    ps mulla luut särkee tänään.Jäät ovat melkein pudonneet meren pohjaan ja ilma on kylmän kostea= tuntuu luissaPlääh taidan olla vanha.Mutta kuvasi ovat taas verrattomat!

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti puita ei säre yhtä paljon kuin mun "grouvisti" nivelrikkoista polvea. Tai siksiköhän puut heiluvat? Mä heiluttelen tuota kipeää koipea jotta sillä olisi jotakin muuta tekemistä kuin tuo särky.

    Junalla on kiva matkustaa. Matkustin opiskelemaan aina viikonlopun jälkeen Kuopioon. Satakunnasta tai Hämeenlinnasta, kummassa nyt viikonlopun vietin. Nyt vain ovat hintoja nostaneet niin jotta autolla tulee matkat halvemmaksi...

    VastaaPoista
  3. Oon haaveillut junamatkasta Sperian halki pitkälti yli vuosikymmenen, ehkä jopa siitä permanenttikesästä -89 asti. Tärkeä pysähdyspaikka matkan varrella olisi Ulaanbaatar. Haluaisin asua arolla, kahlata kirkasvetisissä puroissa ja nukkua jurtassa...

    VastaaPoista
  4. Hassua, entinen kollegani, nuori arkkitehtiopiskelija tekee sen juuri nyt, mutta toiseen suuntaan: istuu koneessa matkalla Seattlesta Tokioon, ja jatkaa sieltä Kiinaan, josta junalla halki Siperian aina Pietariin saakka. Rohkea sanon minä. Nuorena on helppo olla rohkea ja tehdä unelmista totta. Sitä taitoa en halua menettää minäkään. Tuskin maltan odottaa sen matkan kokemuksia, kertomuksia ja opetuksia.

    VastaaPoista
  5. Maria: Minäkin olen käynyt Leningradissa ja myöhemmin useamman kerran Pietarissa...tykkään venäläisestä estetiikasta ja taiteesta. Tsehovin näytelmät ovat aivan ykkösiä. Niin viisaita.
    Ikki: Nivelrikkoinen polvi on surkean ikävä. Mullakin on huonot polvet, kai niihin vielä tulee nivelrikko. Minä matkustan kovasti junalla, mutta liput on kyllä pirun kalliita.
    Lotta: Juuri noin minäkin haluaisin tehdä. Tämä haave on ollut kauan...vähintään siitä permanenttikesästä. Ehkä joskus.
    Una: Rohkea kyllä! Ihanko yksin matkustaa? Minä olen aina ajatellut, että lähtisin täältä ja menisin Kiinaan, mutta voisihan se tehdä toisin päinkin. On vaan kivempi mennä kuin tulla. Saat varmasti kuulla häneltä vielä upeita juttuja.

    VastaaPoista
  6. vau! toihan on ollut mun haaveenani jo pitkään (kuten interrail, road trip etelä-amerikassa, vuosi australiassa jne.) toi junamatka siperian halki! en vaan tiedä pystyisinkö niin kauaa istumaan paikoillani, kun tänäänkin jo kärsin vakavista oireista (kuten hillitön nauru, ehehe en olekaan vielä niin aikuinen, kuten aina kuvittelin) espanjantunnilla.

    permanetti olisi kyllä ihana! oon sitä miettinyt nyt, kun ei täällä sekään olisi oikeen ees kallista. mutta pysyykö se siis kuinka kauan päässä ja kuinka paljon tuhoaa hiuksiani?

    VastaaPoista
  7. Mäkin olen ajatellut, että sellainen junamatka olisi kiva. Levottoman ja loputtoman uteliaan luontoni tuntien olisin kyllä vaarassa hypätä kyydistä vähintään joka toisella asemalla.

    VastaaPoista
  8. Mun mies haaveilee siitä myös. Olispa ihanaa vaan istua ja lukea ja neuloa ja katsella ulos ikkunasta.. Noh, vähän romantisoitua, mutta kuitenkin!

    VastaaPoista
  9. Voi olen aina halunnut tuollaiselle junamatkalle. Jos Kiinaan ikinä menen, niin se tapahtuu just noin.

    Otin samana vuonna permanentin. Muuten hyvä, mutta kun etutukka piti hitsata lakalla aallolle ylös, huh huh.

    VastaaPoista
  10. Kummipoikani istui junassa Kiinasta Suomeen halki Siperian. Unohtumaton kokemus kuulemma! Leningradissa mòin farkut ja olin jààdà tullessa tulliin! Pietarissa haluaisin kàydà. Tààllà kaikki oliivipuut ovat nivelrikkoisia. Silti ne elàvàt monta sataa vuotta!

    VastaaPoista
  11. Etta: Hassua, että meillä on samoja haaveita. Tai eihän se oikeastaan ole yhtään hassua. Minäpä luulen, ettei sinun tukassa pysy permanentti. Enkä ainakaan sitä suosittele, kun sulla on niin kauniit ja paksut hiukset muutenkin :)
    Laura: Sitten sun matkanteko vaan vähän hidastuisi, kun joka asemalla pomppaisit kyydistä:) Mutta näkisit paljon!
    Teija: Minustakin tuo tekemättömyys siinä kiehtoo. Että voi vain olla, lukea, katsella maisemia, unohtua ajatuksiin. Enpä sitten tiedä, onko se sellaista.
    Lissu: Vau! No uskon sen. Minusta tosiaan puut näyttävät nyt ihan nivelrikkoisilta, ovat paljaita ja käkkyräisiä. Ihan väärällään joka suuntaan.
    Liivia: Niin minäkin! Tuo vuoden 1989 muoti oli kyllä aikamoista. Piti olla sellainen säkkärä tukka...minulta ei permis lähtenyt kulumallakaan pois, vasta kun hiukset kasvoi tarpeeksi.

    VastaaPoista
  12. Kiva että kävin kommentoimassa blogiani, muuten on olisi varmaan löytänyt omaasi, joka on inspiroiva helmi! Haaveet pitää toteuttaa, matkaan siis!

    VastaaPoista
  13. Minäkin haaveilen tuosta junamatkasta. Se on mielikuvissani juurikin sellainen outojen maisemien ja hyvien ideoiden reissu.

    VastaaPoista
  14. Yksi haaveilija lisaa ilmoittautuu. Minakin tahtoisin matkustaa noin, ja juuri Kiina kohti, en sielta pois. Ihana tama kirjoitus, leivanpaahtimet ja kaikki. :-)

    VastaaPoista
  15. Baba: Kyllä minä taidan joo joskus tuon haaveen vielä toteuttaa...en sitten tiedä milloin.
    Olina: Meitähän on paljon! Voidaan kohta tehdä kimppareissu, saadaan hyvät ryhmäalennukset.
    Martta:Kiitos :) Ehkä me kaikki vielä joskus päästään matkaan. Tai sitten ei, haaveilukin on mukavaa.

    VastaaPoista
  16. Ystävä just palasi trans- Siberia reissulta. Aika hurjia tarinoita kertoi, oli kuulema kamalan kylmää, mutta kaunista. Monesti olen miettinyt tuota matkaa, mutta yksin en tohtisi lähteä.

    Ihanasti sanottu tuo : puiden nivelrikko.

    VastaaPoista
  17. Juuri sunnuntaina sukulaispoika kertoi tulevasta matkastaan läpi Venäjän, suuntana Peking ja Taiwan. Huokaillen kuulostelin noita suunnitelmia, sitä nuoruuden intoa ja paloa kohti kaukomaita. Tunsin itseni ihan kalkkikseksi, kun ajattelin, että minua kutsuvat vain ruotsinlaivat tai korkeintaan jotkut valmismatkat. Ehkä repäisen sitten viisikymppisenä?

    VastaaPoista
  18. Joko siellä on jäätelökioskit? Täällä ei ole vielä mitään, edes aurinkoa, koska aurinko ja jäätelönsyönti kiskan edessä kuuluu yhteen.

    löysin kirpparilta pienen vihon tai kirjasen, johon joku mies oli kirjoittanut matkastaan junalla siperian halki. Sitä on mukava lukea.

    VastaaPoista
  19. Jäätelökioskit, oijoi! Muistelen että Ouluun noita ei tullut ennen vappua..

    Vuonna 1989 minä muutin takaisin Suomeen, Ameriikoista. Ja nyt olen täällä taas. Sahaliikettä harrastan näköjään. Permanentti oli varmasti hiuksissa myös tuohon aikaan.

    VastaaPoista
  20. Minäkin haluaisin matkustaa Kiinaan...
    On ollut suunnitelmissa mutta jotain on tullut..
    Kiinnostaisi kiinalainen lääketiede, taj ji..

    VastaaPoista
  21. Celia: Minäkin haluaisin mukaan jonkun rakkaan ihmisen. Yhden. Ja kiitos :)
    Annika: Minäkin haluan seikkailla, mutta työ ja rahojen puute haittaavat mukavia suunnitelmia. Jos olisi aikaa ja rahaa, olisin varmaan koko ajan menossa.
    Solen: Tuo vihkohan on todellinen löyty, ihanan kuuloinen juttu. On kioskit, muttei niissä ole vielä jäätelöä...eli vähän huijasin. Nyt odotan, että se jäätelökin tulee niihin kioskeihin.
    Merja: Permanentti oli kova juttu siihen aikaan. Jännää, että olet palannut takaisin. Niinhän usein käy...lähtee...ja palaa taas.
    Hanne: Tai ji puistossa olisi kyllä kiva kokemus. Jopa ihan vain sen katselu.

    VastaaPoista
  22. minä kans haluaisin junamatkalle Moskovasta Vladivostokiin! vaikka olenkin niin levoton etten kauaa jaksa istua paikoillani. voihan sitä junan käytävää juosta välillä edestakaisin..

    VastaaPoista
  23. Voitko kuvitella, etten ole koskaan kaynyt Venajalla, vaikka kielta luinkin koko kouluajan? Tanakin kesana saattaa jaada kaymatta, tuntuu nelja viikkoa tayttyvan tosi nopeasti.

    VastaaPoista
  24. Outi: Se olisi niin ihanaa. Minä en ole kovin levoton, voin siis unohtua pitkiksi ajoiksi paikoilleni katsomaan tai ajattelemaan.
    Jaki: On muuten ihme! Sun pitäisi päästä sinne, kun osaisit kieltäkin, vai osaatko vielä?

    VastaaPoista
  25. joskus 90 luvun alussa varasimme junamatkan läpi siperian kohti kiinaa, tyttäreni ja minä. ei saatu lottovoittoa. emme päässeet tapaaman tyttäreni kiinankielen opettajaa. jäi tekemättä. unelma elää yhä.

    VastaaPoista
  26. Ritva: Onpa harmi, ettette päässeet matkaan. Sinun tyttäresi opiskeli kiinaa? No, mutta unelmat ovat hyviä. Ilman unelmia elämä olisi kamalan tylsää.

    VastaaPoista