sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Sumu nielaisi kaupungin



Sumu nielaisi kaupungin ja mustalaisen hame viistää torin kuralätäköitä. 
Lapsi piirtää koiria ja lohikäärmeitä, sieraimia, pyrstöjä ja kynsiä. 
Sovittelen silmälaseja. Ostan kukkia, menen busseilla kaupungin toiselle laidalle. 
Leijonan turpa on verestä punainen.
Sitten pelaamme Sikaa, käännämme sanoja ja etsimme aarteita.
Lapsi menee messuun ja minä messuan täällä. Tapaan ystävän, jota en ole tavannut kuuteentoista vuoteen. 
Pähkinäpussissa on tarkka päivämäärä ja kellonaika, koska pähkinät vanhenevat.  Kuka viisas sen tietää?
Minä en tiedä edes, koska ajatukset vanhenee. 
Huomenna litsataan munia.

11 kommenttia:

  1. Maailman ihanin tuo alin kuva! Se taitaa olla tuo tietty keltainen, joka minua vetää puoleensa - tähän vuodenaikaan...

    VastaaPoista
  2. ajatukset eivät vanhene ikinä. tulee vaan uusia tilalle ja ne unohtuvat, mutteivat kyllä vanhene. pähkinöiden vanheneminen taas on laboratorioissa tutkittu fakta. miksei kukaan tutki unohduksiin jääneitä ajatuksia laboratorioissa?

    jotenkin surullisen-ankean-pirteän-kaunis kuva tuo viimeinen. halaus sulle!

    VastaaPoista
  3. Meillä on aina kinaa tuotteiden vanhenemisesta. Minä uskon näkööni, haju-ja makuaisteihini, vaikka "viisaan" määräämä aika olisi jo umpeutunut. Mies tuijottaa kalenteria ja ja aivan varmasti tarkkailisi kelloakin, eikä taatusti suuhunsa laittaisi, jos olisi minuutinkin yli.

    Meilläkin sumu nielaissut. Tekisi mieli laittaa kamera kaulaan ja juosta sekaan, sen sijaan on sukellettava remonttivaatteisiin...

    VastaaPoista
  4. Heippa !
    Kellonaika ? Mulle riittää kuukauden tarkkuus ja elämääkin katselen taaksepäin 1-7 vuoden tarkkuudella - eteenpäin kyllä tunnin tarkkuudella. Pääsiäismessuun en saattaisi mennä - olisi kyllä mielestäni synkkyyden maksimointia.
    Hyvä kun muistutit peleistä - meillä on ollut lempparina Muuttuva labyrintti - vaikka kyllä epäilen että poika fuskaa ja laittaa pari korttia kerrallaan pois. Mitä silloin tehdään kun litsataan munia - syödäänkö munakasta turkulaisittain ?

    VastaaPoista
  5. Tänään on hyvä päivä miettiä tuota ajatusten vanhenemista: D hauska ajatus!aion tänään ajattelin pyöräillä ihan itsekseni.

    VastaaPoista
  6. Hanna: Kiitos :) Olen aina tykännyt juuri tuosta talosta.
    Etta: Totta...ajatukset eivät vanhene,mutta unohtuvat...ja voivat sitten tulla uudelleen esiin. Mutta entäpä sitten sellainen ajatus, että maapallo on pannukakku, eikös siitä voisi kuitenkin sanoa, että se on vanhentunut ajatus? Halaus tuntui, kiitos :)
    Liivia: Miellä ihan sama: mies syynää päivämääriä ja minä olisin taipuvainen haistelemaan ja maistelemaan. Muttei se suostu syömään mitään, jonka kuvittelee vanhentuneen.
    Melita: Minustakin tuo kellonaika on kyllä suurta liioittelua! Ei elämää voi tuolla tavalla mitata. MIllainen peli on Muuttuva labyrintti? Litsaaminen on itse asiassa karjalainen pääsiäisperinne. Siinä kopautetaan vuorotellen muiden munia (toisen munan päällä toisen munan päähän) ja kenen muna säilyy pisimpään ehjänä on voittaja. Hauska perinne :)
    Maria: Minä en olekaan vielä ottanut pyörää talviteloilta...en taida ihan vielä ottakaan Mutta pyöräily on kyllä kivaa. Haaveilen uudesta pyörästä.

    VastaaPoista
  7. Hei vielä,
    Muuttuva labyrintti - peliä on vaikea selittää, siinä pitää ratkaista reitti yhtä palaa siirtämällä sen kuvan luo joka kortti on päällimäisenä kädessä. Se,jonka kortit ensin loppuvat voittaa.Litsaaminen on siis munakkaan valmistamista hauskemman kautta :)

    VastaaPoista
  8. Haista ja maista sanoo ammattilainenkin...miehet vaan useimmin tuijottavat kirjoitettuun sanaan.
    Meillä surisi ompelukone koko pääsiäisen. Ja vatsassa velloi, tuloksena varpusparvia. Lieneekä Noroa toisen kerran?
    Aurinko paistaa ja pyörää kaivelen varastosta. Suuntaan sen Linnankadulle keskiviikkona, ja sitten ja sitten ja sitten.

    VastaaPoista
  9. Ah, aivan ihania kuvia..katsoin monta kertaa. Ja nyt tekee mieli maitokahvia..vaan en uskalla nyt juoda..

    VastaaPoista
  10. Minustakin kauniita, niin rauhaisia kuvia..
    ja rupes tekemään mieli kakaota...

    Ajatus...mistä se syntyy..minne se lentää mutta se ei koskaan katoa...

    VastaaPoista
  11. Melita: Kuulostaa kivalta peliltä...pitäisi joskus koettaa. Olemme vähän sellaisia lautapelifriikkejä.
    Ikki: Toivottavasti ei ole noro-virus iskenyt, se on kyllä vihonviimeinen inhotus. Kivaa, kun pääsee jo pyörällä töihin.
    Outi: Kiitos :) Minä kuvasin nämä ja tyttö seuraavat. Kun reissussa oli vain yksi kamera, piti vaihdella. Minuakin kahvi närästi loppuraskaudesta kamalasti.
    Hanne: Kiitos :) Oi, kaakao olisikin hyvää. Ajatuksen pohtiminen on kiehtovaa, että minne se häviää, miksi muuttuu ja katoaako kokonaan.

    VastaaPoista