maanantai 12. huhtikuuta 2010

Toisella rannalla ne kaivaa luita esiin

























Kotimatkalla
jäätelökioskin nurkalla mies soittaa panhuilulla Kultaista nuoruutta.
Kirjaston portailla kiroillaan ja poliisiauto kaartaa pillit ulvoen joenrantaan. Hukkuuko joku taas? Aurajoessa vesi on niin sakeaa, etteivät pelastajat näe eteensä.
Joessa puut kasvaa ylösalaisin. Toisella rannalla ne kaivaa taas luita esiin.
Riisun kaulahuivin.
Jäätelökioskilla on jono, kohta harmittaa, etten osta jäätelöä.
Puistossa on seitsemän surullista kantoa, kullekin mahtuisi viisi ihmistä seisomaan, joten kuten, 35 ihmistä kannoillaan.
Ja jalustallaan Pietari Brahe on taas tyytyväinen maahan ja maa sangen tyytyväinen häneen.
Koivun latvassa istuu harakka ja katselee kaupungin kattojen yli. En enää uskalla kiipeillä puihin paitsi ihan vähän omenapuuhun poimimaan omenoita.
Varis leikkii kuolemalla ajoradalla levittää siipensä juuri ennen paiskautumista konepellille.

Kurkussa on kaktus, mutta eihän kevät tule ilman flunssaa tai flunssa ilman kevättä.
En jaksa kuvata, lähetän lapsen kuvaamaan. Hyvä niin.

15 kommenttia:

  1. Niin kauniit sävyt näissä kuvissa! Minulla oli kanssa kaktus kurkussa (hauskasti sanottu, muuten!) pari päivää, vaan meni jo, onneksi. Kannot ovat tosiaan hirveän surullisia, erityisesti suuret. Harmittaa niiden puolesta, ja meidän myös, kun emme saa enää niitä isoina katsella.

    VastaaPoista
  2. Mulla taitaa olla toinen jalka edelleenkin Turussa, koska tunnistin paikan oitis! Tuntuu, että flunssaa on nyt liikkeellä - parane pian!

    VastaaPoista
  3. Kevät flussaa meilläkin!Kuumetta kurkunvalitusta ...tämä on kai se ankeus ,joka on kestettävä matkalla kesän helle päiviin!? Enkä usko että se johtuisi liian vähästä pukemisesta: D ainakaan mulla -(viikonloppu t-paitasillaan paljain varpain kuistilla..)Paranemisia sinulle!Turku kuullostaa siltä että teen sinne kesäkuun alussa retken kun loma alkaa!Haluan nähdä"livenä".

    VastaaPoista
  4. Kauniit kuvat tuli, ihanat sävyt ja hienot blurraukset :)

    Tuli jotain ihme aasinsiltaa pitkin mieleen, kun kävelit pitkin ja poikin kaupunkia ja minäkin kävelin tänään, niin kävellessäni tuli mieleen, että oikopolut ovat elämäni suola. Jos voisin aina kulkea oikopolkuja pitkin, en käelisi kävelyteillä enää ollenkaan. Polut saisivat mieluiten olla kovaksi tallattuja ja tietysit maapohjaisia. Joku mukava pikkupuro tai vaikka junaradan ylitys olisi mukava lisä :)

    VastaaPoista
  5. Niin se kuuluu kaktus keväiseen kurkkuun, valitettavasti. Omani olen melkein saanut jo karistettua, toivottavasti sinunkin karisee pian. Terkut Pietari Brahelle ja lapselle, joka on lähetettynä ottanut ihanan värikkäitä kuvia!

    VastaaPoista
  6. Mimmi: Kaktus on joo, jostain olen kuullut sellaisen sanonnan, ei ole omani. Minustakin kannot on kamalan surkeita, varsinkin kun muistaa kuinka upeita ne puut olivat.
    Hanna: Kiitos! Niin, ei se taida Turku lähteä ihmisestä ihan hevillä eikä bluesillakaan :)
    Maria: Tervetuloa Turkuun, kyllä täällä kesällä varsinkin on tosi kaunista. Voit sitten kysyä matkavinkkejä. Pikaista paranemista teillekin!
    Solen: Oikopolut on joo kivoja. Jotenkin sitä urautuu kulkemaan esimerkiksi töihin aina sitä samaa reittiä, olen kyllä yrittänyt aina välillä muistaa poikkeilla. Metsässä kävely on kuitenkin kaikista parasta.
    Erika: Hyvä, että olet jo parantunut, kyllä se minäkin tästä. Kerron terveiset Pietarille huomenna aamusta ja lapselle nyt heti.

    VastaaPoista
  7. Kauniita kuvia on tyttäresi napsinut! Alimmasta kuvasta tulee mieleen dinosauruksen kita: toivottavasti flunssapöpöt menevät sinne. Siispä pikaista paranemista sinulle.

    VastaaPoista
  8. Jäätelökioski! Jo! Täällä ei varmana ennen vappua. Jos sittenkään. Snif.

    VastaaPoista
  9. Sun kotimatkasi on mun työmatkani. Kotimatkallani näen tuon kaiken päinvastoin.

    Näyttäytyyköhän tämä kaupunki meille erilaisena, kun kuljemme eri suuntiin?

    Hieno värimaailma kuvissa! Terkkuja kuvaajalle! ;)

    VastaaPoista
  10. Hei Kirjailijatar,
    Koneeni laittaa väkisin tähän tekstiin punaista alleviivausta enkä ilkeä herättää poikaa korjaamaan tätä, joten jatkan. Ei tämä nyt niin tähdellistä asiaa ole että tarvitsis alleviivausta - toivottavasti ei sinnepäin näy.
    Ehkä on tyylittömämpiäkin tapoja lähteä kuin pääsyä Aurajokeen.Tästä tulee väkisinkin mieleen häämatka junalla Lontoosta Pariisiin kun rakkaan mummoni käsinpuhalletty shamppanjalasi putosi pieneltä pöydältä ja meni sirpaleiksi.Silloin ajattelin että niin paljon hienompi loppu kuin särkyä kotona tiskipöydän reunaan.En ole koskaan ajatellutkaan sellaista että Aurajoesta sukelletaan luita ennenkuin luin tämän.Jäätelökioskeihin liittyy valtavasti muistoja - ensimmäinen keväällä oli pienenä se joka sai äidiltä pyytämään, että nyt voin jättää pois nämä villasukkahousut ja vastaus oli aina sama " ei ennenkuin valkovuokot kukkii"
    Kauniita kuvia tässä ja upeita edellisessäkin.Kyllä yhden päivän viikossa pitäisikin voida viettää noin ja varmasti voisikin.

    VastaaPoista
  11. Taas muistan miten suuri ero keväällä on maalla ja kaupungissa. Lauantaina kun käytiin kaupungissa, siellä oli jo täys keväthulina, melkein kesä ja me tulimme sinne kuin jostain talvimaasta paksuine huiveineen. Ihan eri ilmastovyöhyke ja välissä vain 15 km.

    VastaaPoista
  12. Hei vielä,
    Harmittaa kun en sitten millään opi lukemaan kommenttia läpi ennenkuin lähetän p.o. päätyä eikä pääsyä. Tapasi kirjoittaa herättää minussa aina assosiaatiota ja toivon ettet tykkää huonoa kun aina päädyn niistä kirjoittamaan.Tässä toinen tuosta jäätelökioskista.. Vietin lapsena kesät mummoni luona Hangossa ja usein käveltiin käsikädessä mäki alas Valion kioskille, missä pingviinin kuva.Minut irtisanottin marraskuusa 2008 kuuden muun kanssa sillai, että aamulla oltiin tultu töihin ja klo 13 oltiinkin irtisanottuja. Seuraavana päivänä piti mennä allekirjoittamaan paperit ja kun istuin bussissa ajattelin vain ja ainoastaan rakasta mummoani - itseasiassa - sen sijaan että olen tässä menossa töihin kävelläänkin käsikädessä jäätelökioskille. Oli siis marraskuu ja tätä ajatellessani avasi kuljettaja radion ja sieltä rupesi soimaan Maaritin Jäätelökesä.
    Tätini Irmelin kertoi kuvittelevansa itsensä " hädänhetkellä" lumpeenkukaksi.Lumpeenkukathan pysyvät pinnalla - aina.

    VastaaPoista
  13. Voi, nyt tuli niin ikävä takaisn Turkuun. Pyörit samoilla kulmilla missä me asustelimme, jos tunnistan kuvauksesi oikein.Mielenkiintoista, ollankohan me joskus nähneet toisemme?

    VastaaPoista
  14. kevätflunssaa täälläkin.. mutta vähemmän se harmittaa kuin syksyllä. nyt vähän uhittelenkin, kuljen kevättakissa vaikka nenä punaisena ja tuhisen ilman sormikkaita. no niin, ja sitten niiskuttelen. mutta sekin kuuluu kevääseen;)

    VastaaPoista
  15. Omenaminttu: Kiitos. Arvapaas, siinä kuvassa on pyörän satula :)
    Maijja: On se Suomi vaan pitkä maa ja epäreilua, ettei teille tulee jäätelökioskit samaan aikaan.
    Laura: Kerrotaan :) Joo, se on hassua, kun mennään juuri päinvastoin. Jos kulkee jotain reittiä aina vain yhteen suuntaa, se näyttää kyllä ihan erilaiselta, kun kulkee toiseen suuntaan.
    Melita: Voi mikä muisto häämatkalta. Jossain näytelmässä se olisi varmasti huono enne, jos samppanjalasi särkyisi...Niin, ne muuten kaivaa niitä luita tuolta rannalta, eivät Aurajoen pohjasta. Siellä tehdään ravintola Pinellan restauroinnin yhteydessä arkeologisia kaivauksia. Meillä valkovuokot ehti yleensä juuri äitienpäiväksi.
    Liivia: Joo, kevät taitaa tulla aikaisemmin kaupunkiin :) Kun täällä niin touhotetaan sitä kevättä. Somistetaan ikkunat, laitetaan jäätelökioskit ja sipsutellaan pikkukengissä.
    Melita: Minä en muuten tykkää yhtään huonoa, jos kerrot muistoja/tarinoita/assosiaatioita. Ne ovat minusta tosi kiehtovia. Mutta tuo tarina irtisanomisesta kovin surullinen...varmaan aikamoinen järkytys teille. Minulle ei ole mitään noin ikävää sattunut. On kyllä lomautettu, ja sekin tuli ihan yllätyksenä. Mutta aika jännä sattuma, että Jäätelökesä alkoi juuri silloin soida - marraskuussa. Ja tästä lähtien minäkin haluan kuvitella olevani lumpeenkukka, jos tulee vaikeaa.
    Pikkujutut: Sitähän ei tiedä, on voitu nähdäkin. Koska olet muuttanut täältä pois?
    Outi: Tylsää, kun saa flunssan juuri kun olisi ihanat ilmat ja tekisi mieli tehdä kaikkea, muttei vaan oikein jaksa. Kyllä minullakin on jo kevättakki, muttei tämä vilustumisesta tullut, kun vaihdoin sen vasta eilen.

    VastaaPoista