maanantai 19. huhtikuuta 2010

Tuntuu hyvältä astua huoneeseen, joka on täynnä tarinoita



Minä en osaisi olla ilman kirjoja.  Täytän niillä talon joka nurkan, niitä on kirjahyllyissä, kaappien päällä, lattioilla, pöydillä, olohuoneessa, keittiössä, eteisessä, kuistilla, lastenhuoneissa, kellarissa. Minä voisin olla kirjatoukka, söisin itseni sanojan ytimeen, sanojen tuolle puolen. Tuntuu hyvältä astua huoneeseen, joka on täynnä tarinoita. Satoja ja taas satoja tarinoita, joihin voi hukuttautua. Satoja ja taas satoja keinoja paeta tästä todellisuudesta Grönlannin jäätiköille ja Keralan kanaviin. Minä unelmoin viikosta, johon kuuluisivat vain minä, kirjoja, punaviiniä ja yksinäinen mökki. Se saisi olla kaukana merellä, missä kuuluisi lokkien laulu. Minä en kaipaisi ketään, kun minulla olisi ne tarinat. Ja kynä ja paperia, ne soisin itselleni. Sillä joskus on ihanaa keksiä ne tarinat itse.

Tänään mielessä:
Miksi kuoret irtoavat mandariineista huonosti?
Hurmaava matkamulkku.
Sotalapsi, joka halusi tuhkansa ripoteltavan Itämereen, Suomen ja Ruotsin väliin.
Murhe voi lepattaa.
Kuinka siemeneen mahtuu puu?
Että turska on ruma kala.
Humala puskee ruskeasta maasta.

20 kommenttia:

  1. Ajatuskin ajasta, jonka saisi omistaa vain tarinoille on liian ihana :) Kaipaan lapsuuden kesiä, jolloin saattoi vain lukea läpi päivän ja yön. Ihanaa, että sanot, että tarinat riittäisivät ystäviksi. Harva uskaltaa sanoa niin, mutta totta se on. Hyvä kirja on ystävä!

    VastaaPoista
  2. Koti ilman kirjoja on ankea ja autio. Kummasti noita tännekin kertyy ja aina voisin ottaa lisää. On hyvä, että lähellä on aina tarina johon voi tarttua.

    VastaaPoista
  3. kiitos tästä merkinnästä.
    sai ajattelemaan,sai hymyilemään.
    kun opin lukemaan joskus lapsena,
    rakastuin heti.siitä asti olen lukenut kaikki vähänkin kiinnostavat kirjat mitkä on tullut vastaan.siirryin jo lapsena kirjastossa aikuisten kirjojen puolelle,koska lasten kirjat loppuivat kesken.
    parhaimmat kirjat on pakko ostaa,ja minultakin niitä löytyy paljon,monta sataa jo,ja lisää tulee koko ajan.ja minulla on jokin pakollinen tarve järjestellä niitä aina.väri,aakkos,koko tai ihan mihin tahansa järjestykseen.
    parhaita ovat ne kirjat,jotka olen lukenut jo kymmeniä kertoja,mutta mihin en ole vielläkään kyllästynyt.

    mandariineista sen verran,
    että en ole ostanut niitä koskaan,
    koska se vain suututtaa jos kohdalle sattuu mandariini jonka kuoret eivät millään irtoa,
    ja lopulta koko mandariini on vain yhtä mössöä.

    mikä sotalapsi? alkoi kiinnostaa tuon lauseen perusteella !

    ja voi kun tuli pitkä kommentti,
    mutta oli niin kiinnostavat aiheet
    :)

    VastaaPoista
  4. Osuitpa taas ytimeen: mitäpä maailma olisi ilman kirjoja. Niitä kyllä tuppaa kertymään. Kesällä aion keinua puutarhakeinussa pinoani pienentäen.

    Ja sinun kynäsi piirtäisi mökissä lumoavia tarinoita :)

    VastaaPoista
  5. Ymmärrän niin hyvin ja samastun. Ja silti hankkiuduin muutaman peräkkäisen muuton aikana eroon lähes kaikesta fiktiostani, vain muutama rakas säilyi. Hyllyt täyttävät nyt tärkeimmät tietoteokset ja sen sellaiset. Halusin tilaa, antaa tarinan kiertää. Rakastan kirjastoja ja kierrätystä. Lainakirjoja on paikat täynnä, sänkykin. Luen luen. Pienenä luin sen lasten- ja nuorten osaston läpi. Kaiket päivät ja yötkin, salaa taskulampun valossa peiton alla.

    Ja kaikista ihaninta on kyllä keksiä ne tarinat ja runot, hetken sanalliset kuvat itse.

    Yksi hurmaava matkamulkku tänne kiitos, punaviinin kera.

    VastaaPoista
  6. olen miettinyt tuota samaa kun jo vastasyntyneeni olen kirjastoon kuljettanut.Siemen asia myös mielessä kun jotenkin tätä ajatusta sukupolvien ketjusta yritän sisäistää..: D hyvää tiistaita sinulle!

    VastaaPoista
  7. Mikä on kirjan nimi, joka eka kuvassa näkyy? Kiitos!
    Ihana fiilis täällä!

    VastaaPoista
  8. Ilman kirjoja en voisi minä myöskään elää. Au pair-aikoina meinasin hyppiä seinille kun ei ollut mitään luettavaa, paitsi ranskankielisiä, joista en ymmärtänyt mitään. LOmamatkoillekin otan nykyään vähintään kaksi kirjaa, olen ihan onneton, jos se ainoa loppuu kesken loman.

    Kerran ajattelin, että miksi eräiden kodit ahdistavat, sitten tajusin, niissä ei ole kirjan kirjaa!

    Paperia ja kynä pitää myös aina olla messissä.

    VastaaPoista
  9. Me pääsimme kerran amk-porukan kanssa Kotuksen kirjavarastoon. Jo se vanhojen kirjojen tuoksu on ihan mieletön, puhumattakaan niistä ajatuksista, joita hyllytolkulla alkuperäisniteitä suomallaisen kirjallisuuden historiasta herättää tällaisen kirjafanaatikon mielessä...

    Silloin ajattelin, ettäb täällä jos saisi työskennellä, olisi väkisinkin hyvin onnellinen.

    VastaaPoista
  10. Joo aivan ehdottomasti!! Ja aina haluaisi lisää...

    On kivaa kun voi lähteä tästä hetkestä johonkin muualle, luottaa siihen, että hyvä kirja vie varmasti. Pääsee matkalle milloin vain.

    VastaaPoista
  11. Eipä kumma että sinullakin on sanat helposti paperilla (tai siltä se ainakin vahvasti vaikuttaa) kun ahmit niitä sanoja sillä tavalla.
    Kirjat kehittävät niin monella tapaa,sen minäkin tiedän,
    vaan sitä en,miksi se kirja niin harvoin nykyään käteeni osuu vaikka hyvästä kirjasta kovin nautinkin.Ehkä se on tämä alituinen hässäkkä pienten lasten kanssa,ehkä sittenkin vain saamattomuus?..
    Ex-mieheni aikanaan roudasi pieniin asuntoihimme niin valtavalla tahdilla kirjoja,että minua kyllä rupesi jo ahdistamaan.Pitää minullakin kirjoja olla,mutta säilytän vain ne oikeasti hyvät.
    (joita on tietysti vaikka millä mitalla maailmassa,joten ihan hyvä ehkä että kirjanluku tahtini on tällä hetkellä hidas ;)

    VastaaPoista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Hanstu: En tiedä, olisiko niistä kirjoista ainoiksi ystäviksi, ehkä. Minäkin raahasin lapsena mökille kassikaupalla kirjoja ja ahmin niitä parikin päivässä, oi niitä kesiä.
    Jonna: Joo, se on kiva tietää, että lähellä on pakoreitti, jos tekee mieli paeta hetkeksi tästä todellisuudesta johonkin muualle. Ja kummasti niitä kirjoja kertyy. Minusta tuntuu, että kirjat hakeutuu kirjojen rakastajan luo.
    Anonyymi: Et ole ikinä ostanut mandariinia?? Se on minusta jo ihme. Minulla ei kirjat oikein pysy järjestyksessä, vaikka ne periaatteessa onkin aakkosjärjestyksessä,mutta sitten se järjestys taas menee sekaisin. Kirjoja on myös niin korkealla, etten yllä niihin, se ei ole kätevää. Tuo tarina sotalapsesta, pakko myöntää, etten muista mistä se on tullut. Lyösin merkinnän vanhoista muistiinpanoistani, enkä enää muista olenko kuullut/lukenut jutun vai olenko ehkä keksinyt sen itse. No, se olisi hyvä tarina.
    Omenaminttu: Puutarhakeinussa onkin varmaan hyvä lukea. Minä tykkään lukea kesällä saunan kuistilla, riippumatossa ja laiturillakin olisi ihana lukea ja kuunnella laineiden liplatusta. Sillä tavalla luin lapsena.
    Pellon pientareella: Minä en ole koskaan osannut luopua kirjoista, vaan adoptoin niitä aina vaan lisää. Kerran olen myynyt tyhmiä kirjoja iltatorilla, mutta vain kerran. Olen kyllä sitä mieltä, ettei tavaraan pitäisi kiintyä,mutta taidan silti kiintyä, ainakin kirjoihin.
    Maria: Kiitos. Minäkin olen roudannut vauvat vaunuissa kirjastoon ja aloittanut lukemaan lapsille satuja, ennen kuin ne on osanneet edes istua. Olen toivonut, että se tarttuu, krooninen pakko lukea.
    Anonyymi: Se on se Henning Mankellin Kennedyn aivot, jonka aloitin lauantaina junassa ja lopetin eilen sohvalla. Kiitos :)
    Liivia: Minullakin on pakko olla kirjoja reissussa, koska kaipaan suomen kielen sanoja. Tulee pakottava tarve lukea jotain omalla äidinkielellä. En minä sitten useinkaan ehdi paljon lukea, mutta onpahan sanat lähellä.
    Olina: Oi siellä olikin varmaan hienoa. Se kirjojen tuoksu. Sen takia kirjastotkin on niin ihania paikkoja, siellä tuoksuu tarinat.
    Himalainen: Ja mielikuvitusmatkailu on halpaa! Ja voi matkustaa melkein mihin tahansa.
    Virva: En minäkään jaksanut silloin lukea, kun lapset olivat pieniä. Kaaduin vaan kuolleena illalla sänkyyn :) En minä edelleenkään ole lukenut kaikkia kirjoja, jotka ovat kotiutuneet meille. Mutta luen niitä vähitellen ja siinä välissä kirjaston kirjoja. Minä en vain osaa luopua kirjoista, vaikka kaikkea muuta roudaankin kirpputorille.

    VastaaPoista
  14. Välillä huolestuttaa, ettei ehdi tämän elämän aikana lukea kaikkia tärkeitä tarinoita. Oletko lukenut Kirjavarkaan? Olin ihan lumoissa siitä.

    Voi että, kuinka siemeneen mahtuu puu...ihastuttava miete.

    VastaaPoista
  15. Kirjojen kansien välistä voi löytää niin monta maailmaa, kotia, ystävää...

    Haaveilen, että kun joskus asetun jonnekin asumaan, niin minulla olisi sellainen kirjastohuone. Tai ainakin monta kirjahyllyä olohuoneessa... Kirjat ja astiat ovat materiaalisen maailman suurimmat houkutukset, ja niitä olenkin sensuurista huolimatta haalinut kotiini niin paljon, että suurin osa muuttolaatikoista täyttyy aina edellämainituista.

    5 lempikirjaasi omassa hyllyssäsi? ts. jos voisit säilyttää vain viisi, niin mitkä jäisivät?

    VastaaPoista
  16. Satu: Minua huolestuttaa ihan sama asia :) Kun niitä hyviä kirjoja tulee koko ajan lisää...Niin minä ihmettelen, miten siinä siemenessä voi olla tieto siitä, millainen puu siitä on tuleva kasvamaan.
    Tuittu: Kirjastohuone olisikin ihana. Minulla on näitä hyllyjä siellä sun täällä. Heitit tosi vaikean kysymyksen...ihan tajunnanvirtana:
    Alexander Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
    Hossein Khaled: Tuhat loistavaa aurinkoa
    Alexander Solzenitsyn: Syöpäosasto
    Sofi Oksanen: Puhdistus
    Kim Echlin: Kadonneet
    Ja tämän jälkeen voinkin sitten todeta, että huomenna lista olisi ehkä toinen. Tai tuota Syöpäosastoa ja Saatana saapuu Moskovaan olen kuljettanut mukani kauan. Kolme muuta ovat uusia, katsotaan, jäävätkö ne listalle vuosiksi.

    VastaaPoista
  17. Meillä on paljon kirjoja. Hyllyssä, pöydillä, tuoleilla. Silti luen kovin vähän. Ennen luin enemmän. Nyt haluan mieluummin katsella kuvia. Juuri nyt mieluiten puutarhakuvia.

    Pesin eilen olohuoneen ikkunan ja raivasin ikkunalaudalle tilaa siemenistä kasvaneille pistokkaille. Niihin siemeniin ei kyllä mahdu puita, mutta kaaleja ja kesäkurpitsoja ja tomaatteja kyllä. Kutkuttaa niin, että en meinaa enää nahoissani pysyä!

    VastaaPoista
  18. Tuo mitä kirjoitit kirjoista osui ihan minuun, tuonne johonkin sisälle! Minäkin haaveilen pitkistä päivistä mökillä kirjojen kanssa, mielenkiintoisten ja vapaaehtoisesti luettavien, ei opiskelusellaisten. Ja kirjoitin juuri tänään tuosta kirjamäärästä, olipa sattuma! :)

    VastaaPoista
  19. Laura: Minä en ollenkaan voi katsella puutarhakuvia, kun rupeaa ahdistamaan tuo oma olematon puutarha. Ja ikkunatkin on pesemättä. Ja onhan sekin nyt ihan ihmeellistä, että siemeneen mahtuu kesäkurpitsa, vaikka kurpitsa on paljon isompi kuin siemen.
    Mimmi: Olet siis samanlainen kirjojen rakastaja kuin minäkin. Minusta on vapauttavaa, ettei tarvitse enää lukea pakkokirjoja, voi ihan itse valita mitä lukee. Mutta se aika koittaa sinullekin :)

    VastaaPoista
  20. ah, niinpä. just nyt olisin kans ihan valmis viikoksi saareen kirjoja seuranani. kirjoihin on ihana sukeltaa.

    enpä ole ikinä tainnut nähdä turskaa muuten kuin lautasella neliöksi puristettuna..

    VastaaPoista