tiistai 13. huhtikuuta 2010

Tuuli korkealla kalliolla


Minussa on monta maisemaa.
Betoniviidakko, järven ranta. Tuuli korkealla kalliolla.
On vaja, jossa lapsena luin Jaanoja ja Eevoja. Siinä yhdessä Anne Pohtamo kulki kirsikkapuiden alla Central Parkissa ja söi illallista Jacquesin kanssa. Luulin sen rakkauden kestävän ikuisesti. Herbert von Karajanin kotona oli kullatut kylpyhuoneen hanat. Meidän kylpyhuoneessa oli punaiset muovitapetit. Mutta sielläpä oli amme, jossa barbit joutuivat merihätään.
On saunaranta, jossa tuoksui savu. Polku, jolla muurahaiset marssivat jonossa.
Minussa on korkeita taloja vieri vieressä ja rannaton järvi.
Mutta siinä talossa asuu nykyään joku toinen. Sinne ei voi palata, vaikka haluaisikin.

21 kommenttia:

  1. Halaus sinulle!Kuin Tarkowskyn elokuvasta sana maisemasi ja kuvasi tänään..Aamulla näen itse peilissä naisen johon yritän tutustua -silmät ovat vielä ja aina onneksi samat kuin sillä nuorella tytöllä joka olin joskus.

    VastaaPoista
  2. On kuin arjen keidas tämä blogi. Pieni matka, joka irrottaa tästä hetkestä. Kiitos taas!

    VastaaPoista
  3. Sinussa on paljon..
    Paljon on sinussa..
    "Tuuli korkealla kalliolla"..kaunista..

    VastaaPoista
  4. ne talot jonne ei voi palata.

    eteenpäin elävän mieli

    VastaaPoista
  5. Jestas mikä Turku-kuva! Hieno!

    Nyt alkoi soimaan vanha Juicen biisi päässä.

    VastaaPoista
  6. Hei, meidän kylppärissä oli 70-luvulla myös amme ja punainen muovimatto. En tiennyt melkein mitään yhtä hienoa. Paitsi sitten, kun oma huoneeni maalattiin keltaiseksi...
    Mielenmaisemat ovat tärkeitä. Kiitos taas muistutuksesta!

    VastaaPoista
  7. Maria: Juu sisältä on sama pieni tyttö. Ja itsensä näkee varmasti vähän eri silmin, ei edes huomaa vanhentuneensa.
    Maruski: Kiva, että pääsit pikku matkalle arjesta, hauska kuulla :)
    Hanne: Kiitos sinulle. Kaikissa meissä on niin paljon.
    Ritva: Niitä taloja on ikävä. Ja niitä taloja on liian paljon, mutta minkäs teet.
    Liivia: Mikä biisi siellä soi? En saa päähäni.
    Linnea: Oletkohan sinä asunut samassa talossa? Minustakin kylppäri oli hieno. Minä olen paljon miettinyt mielenmaisemia, maisemat ovat minulle tärkeitä.

    VastaaPoista
  8. Entä jos mielenmaisema muuttuu rakentamisen tai muun seurauksena rajusti. Alan jo vähä vähältä ymmärtää karjalaisten ikävää rajan taakse tai mummoni ikävää lapsuusmaisemiin. Itsellekin on jo jokunen paikka kertynyt, joissa mielenmaisema on hyvin erinäköinen kuin se jäljellä oleva maisema.

    VastaaPoista
  9. Barbit merihädässä, hehhee..

    Muistan hyvin Annen ja Jacquesin. Mutten uskonut kyllä hetkeäkään että se kestäisi, vaan arvelin että Anne palaa Arton luokse.

    VastaaPoista
  10. Nyt soi päässä Juice, ja jäin miettimään kaikkia niitä maisemia. Joskus ala-asteen leirikoulussa määrättiin menemään metsään ja istumaan siellä pohtimassa omaa mielenmaisemaa. Ei se toiminut kun piti kiivetä puihin ja rakentaa maja.

    VastaaPoista
  11. Olen kauan miettinyt, miten voit kirjoittaa niin hyvin ja monipuolisesti, mutta tänään ymmärsin, että se ehkä johtuu elämänkokemuksesta. Siitä, että on ehtinyt tapahtua niin paljon, että on mistä kirjoittaa.

    VastaaPoista
  12. Olipa hyvä aihe! Taidan napata tämän!
    Aurinkoa sinne Turkuun!

    VastaaPoista
  13. Ihana kirjoitus ja niin paljon kertovat kommentit.
    Luin kaikki.

    VastaaPoista
  14. Voi miten kerrot, kaikki se mitä on ollut, rakastan tätä sinun tarinaa.
    Jostain kaukaa lehdestä varmaan luettuna (meillä oli serkkutytön kanssa vanhustentalolta saatuna pino Apuja) muistelen, että ennen Jacquesia oli Arto ja sitten jälkeen tuli myös Arto. Minusta se oli silloin kauhean romanttista, mutta Jacquesin puolesta vähän tuli sääli, kun sillä oli niin hieno nimikin ja oli hankala ajatella, että voikin olla kaksi tarinaa. Kun olisi ollut niin helppo silloin jos olisi ollut vain yksi prinssi.

    VastaaPoista
  15. Merruli: Minä olen miettinyt ihan samaa, että ymmärrän äitini ikävää rajan taakse. On riipaisevaa, kun ei pääse enää käymään paikoissa, jotka ovat olleet tärkeitä. Ja ymmärrän myös sen, ettei sitä ehkä haluakaan nähdä niitä paikkoja, jos kaikki on muuttunut.
    Merja: Minä olin kyllä Jacquesin puolella, kun se oli niin komea ja hieno nimi ja ulkomaalainen ja kaikkea.
    Liivia: Niinpä, nyt muistan sen laulunkin.
    Olina: No ei varmasti toiminut. Eihän lapset tuollaisia mieti, vasta vanhemmiten rupeaa miettimään vähän nostalgisinkin ajatuksin.
    Ilona: Kiitos todella kauniista sanoista. Minusta on aina ihmeellistä, kun joku kirjoittaa, että ihan oikeasti jaksaa ja tykkää lukea juttujani. Ehkä osuit asian ytimeen, sillä jäin miettimään tuota pitkäksi aikaa. Kiitos :)
    Annika: Nappaa vain. Aurinkoa on nyt onneksi piisannut.
    Eilen tänään huomenna: Kiitos, minustakin kommentit ovat aina parasta. Ihmisillä on niin paljon kivoja ajatuksia ja tarinoita.
    Himalainen: Joo, niin se oli. Ensin Arto, sitten Jacques ja sitten taas Arto. Kuten tuossa kirjoitinkin, minusta se oli vaan se Jacques jotain...Ja sanoit osuvasti tuosta, ettei sitä lapsena ymmärtänyt, että voi olla kaksi tarinaa. Ettei se prinssi ehkä olekaan se Jacques.

    VastaaPoista
  16. "Minussa on monta maisemaa."
    Kaunista. Niinhän meissä on. Ja hyvinkin erilaisia. Hienoja kuvia.

    VastaaPoista
  17. Oi Turku, noita maisemia välillä kovasti kaipaan! Ollaankohan joskus törmätty tuolla rantapolulla? Siellä usein kuljin, kun Turussa asuin 2006-2007...

    Tänään nukahdin tuuleen korkealla kalliolla, auringon lämpöön <3 Rakas ihana kevät on enemmän kuin tervetullut!

    VastaaPoista
  18. Pellon pientareella: Kiitos paljon!
    Tuittu: On voitu hyvin törmätäkin. Minä aina silloin tällöin tuolla kuljen. Kuulostaa hyvältä tuo tuuleen nukahtaminen. Kesällä on parasta, kun saa nukkua yön ulkona.

    VastaaPoista
  19. :) Siellä kelpaa kulkea, ja vähä pidemmällekin! Palaan tänne katselemaan mielesi maisemia ja Turkua sinun silmiesi kautta.
    Kesää ja lämpimiä öitä odottaen, Tuittu.

    VastaaPoista
  20. Tuittu: Kiva, että voit minun matkassani palata menneisyyden maisemiin:) Minä tykkää kulkea joen vartta sinne sun tänne.

    VastaaPoista