sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Äiti tu parvekkeelle



Äitini äitini äiti istui kiikkustuolissa ja veisasi Siionin virsiä.
Äitini äiti piti Viipurissa parturiliikettä ja hänellä oli meriltä tullut mies.
Minun äitini hiukset kimaltavat auringossa kuin kalan suomut. Harmaan välkettä. Me juomme sherryä, talo on sama jossa vietin lapsuuteni, mutta piha on pienentynyt ja puut kasvaneet.
Naiset ovat vaihtuneet, lapset kasvaneet, miehet lähteneet.
Lähiössä ollaan lähekkäin, kunnes erotaan.
Lähiöt suunniteltiin pienoisyhteiskunniksi, joiden oli määrä tyydyttää asukkaiden kaikki arkitarpeet.
Me muutimme sellaiseen ja osaksi pienoisyhteiskuntaa, sain avaimen kaulaan ja kavereita.
Kirkonrottaa, peiliä, väriä, vistiä, hyppynarua, hippaa, piilosta ja kymmenen tikkua laudalla.
Äiti tu parvekkeelle.
He kirjoittavat lehdissään, että uudenaikaisen elämänmuodon ihanteita ovat tehokkuus ja kuluttaminen. Näitä heijastavat ostoskeskukset, joihin kaupat ja palvelut lähiöissä keskitetään. Perheenäiti saattoi säästää aikaa ja maksaa laskut, ottaa permanentin ja ostaa maitoa samalla reissulla.
Minun äiti on virkanainen. Se ostaa K-kaupasta vastapaistettuja karjalanpiirakoita, siivutettua braatwurstia ja kaakaota. Leivokset tehdään niin, että kääretortun päälle pannaan kermavaahtoa ja puolikas persikka. Koska minun äiti on myös taiteilija, se ei ehdi jäädä hellan viereen keittämään liemiä ja soosseja. Minusta se on jännää, kun äiti kiinnittää irtoripset.

Nyt ostoskeskuksessa on enää vain Siwa, R-kioski ja kaksi kebab-ravintolaa.
Vasta eilenhän palmikoit minut juhliin.
Minun äiti.

22 kommenttia:

  1. Voi mikä kirjoitus. Olen ihan haltioitunut. Pakko sanoa lyhyesti, tälle äidille tuli nettikielto.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kirjoitusta, tarinaa oikeasta elämästä ja sen kulusta..
    Nostalgiaa.. mennyttä aikaa...

    Taidanpa minäkin ottaa lasillisen sherryä..

    VastaaPoista
  3. Ihana oli lukea tämä..
    Sherrystä tuli mieleen eräs ihana kirja.
    Tämä oli suloinen postaus!
    Ihanat kukkakuvat kruunasivat.

    VastaaPoista
  4. Minäkin oon asunut kerrostalossa lapsuuteni. Just noinhan se meni, äiti tu ikkunaan... Tulipa nostalginen olo.

    Mukavaa äitienpäiväiltaa!

    VastaaPoista
  5. niinpä.

    valkovuokkoista äitienpäivää!

    annoin sulle päivänpaiste palkinnon-
    käy kurkkaamassa kun kerkeet.

    VastaaPoista
  6. Mekin veisattiin Siionin virsiä, Turun tuomiokirkossa kuoron kanssa eilen ja tänään.

    VastaaPoista
  7. en koskaan asunut kerrostalossa lapsuudessa. Aina omakotitalossa. Äidillä oli kauppa maaseudulla. Naapureiden mielestä auki aina koska asuimme siinä samassa rakennuksessa.
    Meillä oli myös kylän ensimmäinen tv, sitä tulivat naapurit katsomaan huomioimatta, että meidän lasten pitäisi mennä nukkumaan.
    Nukuin isoveljen kanssa hetekassa...
    Lapsuus

    VastaaPoista
  8. Mun kulmilla yo-kylässä ei kannattanu huutaa ikkunaan tai parvekkeelle, kun asuttiin pihatasossa :) Olin tietenkin kateellinen niille, jotka saattoivat tuon kutsun kajauttaa. Olin myös kateellinen luokkakaverin hammasraudoista, koska hänestä tykkäs kaikki.

    Mun äitiä sanottiin Neumanniks, koska sillä oli samanlainen tukka ja mustalaisisännän nahkarotsi. Sillon otti monet yleistykset päähän, nyt ne on jo kultaantuneet muistoiksi.

    Hyvää Äitienpäivän Myöhäisiltaa!

    VastaaPoista
  9. Himalainen: Kiitos! Se onkin aikamoista, että äiti saa nettikiellon :)
    Hanne: Kippis sinne siis! Minä taidan olla vähän nostalgisuuteen taipuvainen.
    Virva: Kiitos, kiitos. Mikä kirja sinulle tuli mieleen?
    Teija: Kiitos samoin. Joo, muistan sen nuotinkin vielä hyvin.
    Ritva: Kiitos samoin. Ihanaa saada päivänpaiste-palkinto, kiitos :) Kirjoitin sinulle sinne, että kerran minut valittiin talousleirin päivänpaisteeksi. Omituisilla leireillä sitä onkin ollut.
    Tyttism: Ne on hienoja. Varmaan hienoa esiintyä Tuomiokirkossa, minä olen vaan istunut penkissä laulamassa kauneimpia joululauluja. Hieno on akustiikka.
    Ikki: Aika hauska tuo televisiomuisto. Noinhan se meni, kylässä oli yksi tv, jota kaikki kävi katsomassa. Oli varmaan mielenkiintoista olla kauppiaan tytär. Minä nukuin vain mökillä hetekassa.

    VastaaPoista
  10. Niin kaukana omastani, mutta niin ymmärrettävä. Kiitos, oli taas mukava lukukokemus.

    Ja noin kauniit kukat! Onnenäiti!

    VastaaPoista
  11. En ole ikinä ennen huomannut, että äitini ei koskaan palmikoinut tukkaani. Eikä muidenkaan tukkia. Minun äitini tahtoi, että oli lyhyet poikatukat.

    Mutta onpa teillä kukkia! Pihastako? Ensimmäisen kerran äitienpäivänä, pihassa ei ole vielä kukkia. Kevät on täällä kyllä tosi tosi myöhässä.

    VastaaPoista
  12. Niin kaunis teksti, etten osaa mittään sanoakaan. Olen siis hiljaa, kiitän vain.

    VastaaPoista
  13. Oi mitä ihanaa nostalgiaa. Minulla ei ole äitini äidin äidistä mitään.

    Enkä ole koskaan asunut lähiössä. Enkä kerrostalossakaan ennen opiskeluaikaa.

    Lapsena kerrostalot olivat mielestäni upeita. Sai asua korkealla ja oli parveke. Ja pihalla keinut ja hiekkalaatikko ja aina kavereita.

    Ja hissi. Se vasta oli upea. Mummin talossa oli ajatteleva hissi. Se tiesi, mihin halusit mennä, vaikka painoit nappia ennen kuin ovi sulkeutui.

    VastaaPoista
  14. Ihanat kuvat ja kirjoitus!

    Minun pappani kiipeili lapsena usein Viipurin linnan muureilla. Ois ihana joskus lähteä sinne kierteleen papan lapsuuden maisemissa.

    VastaaPoista
  15. Äiti tuu ikkunaan oli lapsuuteni laulu Mannerheimintiellä hesassa.Palmikot teki mummi joka sunnuntai ja kestivät lauantain saunailtaan asti sen verran oli kireyttä punoksessa.Kauniit kukat .Kiitos Kirjailijatar.

    VastaaPoista
  16. Hieno kirjoitus. Ja kuvathan täällä on aina aivan upeita.

    VastaaPoista
  17. Tämä oli ihana kirjoitus. Tuli hyvä mieli. Kiitos.

    VastaaPoista
  18. Aina tanna tullessa saan nauttia seka kuvista etta tekstista, kaunista! Minakin tykkasin kerrostaloasumisesta, ja siina on mielestani enemman jarkea. Harmi, kun niiden laheisyydesta ei enaa monesti loydy mitaan, sen muutoksen olen matkoillani huomannut. Aitienpaivani oli mukavan rauhallinen, vaikka sainkin kayda 3 kertaa elokuvateatterissa katsomassa 1 elokuvan.

    VastaaPoista
  19. Noinhan se meni, lapsuuteni Oulun Puolivälinkankaalla ;-D

    VastaaPoista
  20. Huokaus...kauniita sanoja. Näin kaiken ihan tuossa, silmien edessä.

    Äitini on virkanainen, jolla on taiteilijan sielu.

    VastaaPoista
  21. Maijja: Tyttö on niin ihana, kun se poimii minulle melkein joka päivä kukkia. Ja luonnon kuvat ovat niin kauniita.
    Liivia: Joo, kukat ovat käsittääkseni ihan pihasta. Minulla oli aina niin kireät letit, että näytin kiinalaiselta.
    Olina: Kiitos, että luit :)
    Laura: Meidän talon hissi ei muistanut. Piti aina odottaa, että ovi ehtii kiinni. Vaikka enhän minä saanut pienenä mennä hissillä, piti kiivetä raput. Tapa on säilynyt, edelleen kipuan raput, vaikka olisi hissi :)
    Celia: Minä olen käynyt kerran Viipurissa ja olen nähnyt äitini kotitalon. Se oli jännää. Mutta haluaisin mennä uudelleen, ajan kanssa. Kaunis mutta rapistunut kaupunki.
    Maria: Meilläkin oli tosiaan kireyttä punoksissa, ihan päähän sattui kun letitettiin. Ja aina oli rusetit ja äiti silitti ne nauhatkin.
    Ulla: Kiitos kauniista sanoista :)
    Outi: Niinpä ovat, ainakin yleensä. Ja saisivat olla, ihan kaikilla lapsilla.
    Annika: Kiitos :)
    Jaki: Miten voi käydä kolme kertaa elokuvissa katsomassa yhden elokuvan? Oliko se niin hyvä? Joo, lähiöt kuolee tai siis palvelut häviää niistä, se on sääli.
    Mags: Niin, meitä oli monta avainlasta...aina kavereita pihalla.
    Solen: Kiitos :) Virkaäiti, jolla on taiteilijan sielu...olenkohan minäkin sellainen?

    VastaaPoista