sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Ajattelen miltä kuulostaa, kun sielu soi


Hevoskastanjan kukinnot kuin lyhdyt hämärtyvässä illassa.
Tänään koin voitonriemua. Se syntyi salsan askelista, jotka menivät juuri niin kuin pitikin. Ehkä vielä joskus tanssin Kuuban lämpimässä yössä.
Kielojen viettelevä, vielä aavistuksenomainen tuoksu Ruissalon metsissä. Viikon päästä täällä on huumaavaa. Koira kulkee turpa maassa, kieli pitkällä, se ei osaa mennä nautiskellen.
Sade tuli, hiljainen ja keveä.
Ripustan pyykit sisälle, siivoan vaatelaatikot, soitan tärkeille ihmisille.

Ajattelen miltä kuulostaa
kun sielu soi,
kun piru leikkaa viljaa, aivan hiljaa.

32 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat, ihana teksti! Oikein kirvoittaa kuulemaan, kun sielu soi...

    VastaaPoista
  2. Tämä on nopeaa tämä yhteydenotto täällä blogimaailmassa. Kivaa! Minäkin vastustan yli kaiken koko lävistystouhua! Tule toistekin, niin minäkin!

    VastaaPoista
  3. Läkähdyttävän hienot tunnelmapalat!

    VastaaPoista
  4. Tänään on ollut tuoksujen päivä voi mikä pehmeä sade!Samoja puuhia minäkin -ja vielä pari soittoa jäljellä ,ehkä jäävät parempaan päivään.onnellinen tyttösi ja koira.

    VastaaPoista
  5. onpa ihanan keväisen värikkäitä kuvia! siellähän näyttää jo ihan kesältä! pikkusisko niin söötin näköinen :)

    VastaaPoista
  6. Pidän näistä kuvakulmista. Ihan valtavan paljon. Jos levittäisin kädet merkiksi siitä, kuinka paljon, ei niiden pituus ja taipuisuus riittäisi.

    VastaaPoista
  7. Rva Pioni: Kiitos :) Näinpä siis päätettiin, että käydään vieraisilla.
    Taru: Kiitos :)
    Maria: Pehmeä sade on ihanaa. Se on niin lempeää ja kaunista.
    Etta: Täällä on kesä. Eikös vaan olekin? Ruissalossa oli kaunista.
    Ilona: Kiitos :) Minun pitää aina kontata tuolla maan tasossa ottamasssa kuvia, en tiedä mikä siinäkin on.

    VastaaPoista
  8. Kieloja pitäisi päästä tuoksuttelemaan.

    VastaaPoista
  9. Kiitos runosta, ajatuksista. Nyt aloin kuulostella sielun sointia ukkosen jälkeisessä illassa.
    Nautin kuvistasi, joten taidanpa kirjautua lukijaksesi :)

    VastaaPoista
  10. Pidin näistä kuvista tosi paljon, tuollaista keltaisen ja vihreän yhdistelmää ei ole mihinkään muuhun aikaan vuodesta. Tajusin, etten ole kai koskaan käynyt Ruissalossa. Pitäisi varmaan.

    VastaaPoista
  11. Meillä kielot täydessä kukassa. Iltaisin huumaava tuoksu. Käkikin on innostunut kukkumaan iltaisin, satakieli livertää.
    Kevään lapsena rakastan kevättä. Kauneinta aikaa vuodesta raikkaine vaihtelevine väreineen.

    VastaaPoista
  12. Oli niin rauhaisan antoisaa, virkistävää olla sun kuvien ja tekstin seurassa.
    Aivan ihanaa!

    VastaaPoista
  13. Ihana voitonriemu! Täälläkin kielot odottavat puhkeamistaan, ja minä niitä.

    VastaaPoista
  14. Oi oi oi mitä huippukuvia!

    "Piru leikkaa viljaa aivan hiljaa", siinä mulle ajateltavaa loppupäiväksi:)

    VastaaPoista
  15. Jonna: minustsa kieloissa on ihan paras tuoksu!
    Lumiomena: Kiitos sinulle kauniista sanoista. Minun sielu voi tosi hyvin ukkosella, muttei sitä ukkosta sitten tänne tullut, vaikka toivoinkin.
    Anni: Ruissalossa on kaunista, ihan aina. Keväällä, kun valkovuokot ja kielot täyttävät metsät ja linnut laulavat. Syksyllä ruska on niin kaunis. Minä en oikeastaan pidä vihreän ja keltaisen yhdistelmästä, mutta tähän vuodenaikaan se kuuluu.
    Ikki: Minustakin luonto on nyt parhaimmillaan. Kun kaikki on vielä vähän nupullaan ja hentoa ja raikasta. Keskikesän vihreä on jo melkein liian tunkkaista.
    Hanne: Kiitos, toivottavasti virkistyit :)
    Olina: Minäkin odotan kieloja :)
    Liivia: Kiitos. Minun päässäni tuo lause on soinut jo vuosia, nyt se sopi tuohon.

    VastaaPoista
  16. Aaaah!

    Aivan ihanat kuvat. Erityisesti tykkään tuosta pienestä vaahterasta, joka kielojen seasta kurkkaa. Teillä on ollut hieno retki!

    Minä olen kuin teidän koira!

    VastaaPoista
  17. Ah autuas mikä vihreys!!!
    Niin kaunista!

    Isäni huusi eilen huutokaupasta vanhan viikatteen ja ajeli viikate olalla polkupyörällä kotiin. Nyt pitäisi leikata, heinää ainakin.

    VastaaPoista
  18. Sieluni alkaa soida AINA postauksesi auetessa. Kohta minàkin kuljen Suomen suvessa nenà vàristen.

    VastaaPoista
  19. Sopipas tähän aamuun tuo piru leikkaa, aivan hiljaa.Ehkä ymmärsin jotain jostain.

    Kieloja ja kielon tuoksu- milloinkahan seuraavan kerran, edellisestä kerrasta on jo aikaa.

    VastaaPoista
  20. Laura: Kiitos :) Vaahterat ne on sitkeitä sissejä, meidänkin pihalle haluaisivat kasvaa. Kyllä minuakin läähätytti, muttei niin kovin kuin koiraa.
    Celia: Kiitos :) Minä en ole koskaan kokeillut viikatetta, se vaatii varmasti ihan oman tekniikan. Mutta olisinpa halunnut nähdä isäsi viikate olallaan.
    Lissu: Kiitos, olipa ihanasti sanottu. Minä luinkin, että olet tulossa viikon päästä jo Suomeen. Jatkuvatku postaukset täältäkin?
    Pikkujutut: Niin, minä tykkää Simbergin piruista, ne ovat suosikkejani. Kielon tuoksu on ihana, toivottavasti pääset sitä pian tuoksuttamaan :)

    VastaaPoista
  21. Joo, pienenpieniä vaahteroita on mullakin kukkapenkit ja ihan kaikki paikat täynnä. Onneksi niiden kitkeminen on alkuvaiheessa vielä helppoa.

    VastaaPoista
  22. Oi,kaunista!! Niin vihreää ja rehevää ja epätodellista..vau. Täälläkin metsät täynnä kieloja,sateen tauotessa pitää mennä katsomaan ovatko ne auenneet viikonlopun aikana.

    VastaaPoista
  23. Laura: Totta, olisi hyvä nyhtää ne pieninä. Arvaa vaan, nyhdänkö.
    Niina: Siellä oli tosiaan niin vehreää, ihan uskomattoman vihreää. Kielot olivat vielä nupulla ja tuoksu vasta aavistuksenomainen.

    VastaaPoista
  24. Mikä vehreys! Ja miten kauniisti olet ikuistanut.
    Jotain vastaavaa voitonriemua minäkin haluaisin päästä tuntemaan,jonkin tanssilajin tiimoilta,mieluiten pian.Kun vain saisi varattua niitä tunteja,jonnekin.

    VastaaPoista
  25. Virva: Kiitos :) Mene ihmeessä tanssitunnille, jos vähänkin kiinnostaa. Minä tykkään ainakin tosi paljon ja tulen aina kamalan energisenä tunneilta kotiin.

    VastaaPoista
  26. ihanaa vauhtia, vehreyttä ja valoa kuvissa! Täällä minäkin olen ihmetellyt kielonlehtien runsautta -toivon, että ehtivät kukkiakin, herkät, ennen lähtöäni. Haikeaa lähdön tunnelmaa, ja toisaalta odotusta ilmassa täällä...

    VastaaPoista
  27. oi miten ihanalta näyttää,tuonne tahtoisin minäkin!

    VastaaPoista
  28. aaaaaaa hevoskastanjat! mä en ole vielä nähnyt niitä täällä Helsingissä täyteen kukkaan pujenneina. täytyykin vaihtaa pyörän suuntaa duunimatkalla ja kaartaa toisen puiston kautta..

    sade saa maan tuoksumaan.

    VastaaPoista
  29. Tuittu: Sinulla onkin jännät ajat siellä, enää hetki jäljellä. Ollut varmasti tosi hyvä ja opettavainen harjoittelujakso.
    Anonyymi: Siellä on ihanaa. Jos joskus tulet tänne Turkuun, suunnista Ruissaloon. Siellä on aina kaunista.
    Laura: Niinpä!
    Outi: Meidän pihaankin voi tulla katsomaan. On kohta parhaimmillaan.
    Ritva: Se voi kuulostaa siltä :)

    VastaaPoista