lauantai 1. toukokuuta 2010

Juhlien jälkeinen kaupunki



Juhlien jälkeinen kaupunki on pilvinen ja muistinsa menettänyt.
Jokirannassa huutaa ambulanssi, kirkonkellot soivat, roikkuuko siellä mies kellossa polkee vauhtia pedaalilla.
Palloissa on vielä ilmaa ja pullossa kuoharia. Kitara soi ja lakit kiertävät päästä toiseen.
Iloisesti krapulassa, hiljaisesti hiprakassa.
Koira vainuaa fasaanin ja jäätelökioski sulkee luukkunsa nenämme edestä.

19 kommenttia:

  1. Kovin vàhàn on ihmisià liikkeellà. Ihan autiota, sanoisin. Tààllà ihmiset riekkuvat viikonloppuisin puolille aamuyòtà. Ja heità on aina paljon yhdessà kasassa. Alinta kuvaa tuijotin pitkààn. Mikà se on?

    VastaaPoista
  2. Hienot kuvat!
    Minä näin kaupungin vain virittäytymistilassa, no hyvä niin.

    Luvattu jäätelökin unohtui lapselle ostaa, meni ohi kun ilmapallon karkaaminen oli niin traagista.

    Mulle tulee aina huono olo, kun kirkonkellot alkavat soimaan. Tiedä sitten mistä johtuu.

    VastaaPoista
  3. Voihan, siilo ja kaikki! Turussa vietin monenmonta vappua, enkä kyllä voi sanoa kaipaavani siihen hulinaan enää. Mutta nämä jälkikäteistunnelmat kelpaavat kyllä!

    VastaaPoista
  4. Voi miten upeat kuvat! En voi kuin ihastella, noita taloja ja tunnelmia ja kuvakulmia. Toivottavasti juhlat juhlien jälkeenkin sujuivat mukavasti!

    VastaaPoista
  5. Ihania kuvia, ihania lauseita juhlien jälkeen...
    " kaupunki on pilvinen ja menettänyt muistinsa"..
    ehkä aurinko herättää hänet tänään uuteen päivään...

    VastaaPoista
  6. Kiitos hienosta kuvasarjasta! Minulla oli eilen ihan kamalan huono olo. Liikaa kuohuvaa aattona. Ei kiva, vieläkin puistattaa.

    VastaaPoista
  7. Kylläpä on kauniita! Tuo juna taitaa puksuttaa meidän ohi joka päivä monta kertaa. Aivan mahtava tuo tyttö ilmapallojen kanssa!

    VastaaPoista
  8. Lissu: Aika hiljaista oli kuuden maissa illalla jo kaupungilla, mutta toissapäivänä oli varmasti hulina päällä. Silloin minä olin kaukana hulinoista :) Viimeisessä kuvassa on sellainen jännä tolpparivistö, jonka läpi mies halusi ottaa kuvan. Riisti minulta siis kameran hetkeksi :)
    Liivia: Kiitos :) Ilmapallon karkaaminen on surullista. Muistan vieläkin, kuinka minulta lapsena karkasi ilmapallo. Yksi tuntematon mies juoksi sitä ajoradaltakin hakemaan, muttei saanut kiinni.
    Minttumaari: Kiitos :)
    Hanna: Minä en ole moneen vuoteen ollut aattona tuolla keskustan hulinoissa, viihdyn paremmin ystävien seurassa vähän sivummalla, mutta opiskeluaikoina sekin tuli tutuksi. Aika aikaa kutakin.
    Mimmi: Kiitos :) Me teimme koiran kanssa kahden ja puolen tunnin lenkin kaupungilla. Jotkut siellä vielä juhlivat, mutta suurin osa taisi olla jo reippailumielellä liikkellä.
    Hanne: Kiitos :) Minä en onneksi menettänyt muistiani.
    Satu: Kiitos. Huono olo on kamalaa. Minäkin erehdyn joskus hankkimaan itselleni sellaisen, onneksi harvemmin ja harvemmin.
    Teija: Kiitos :) Te siis asutte radan varressa? Jep, sillä tytöllä oli monta palloa.

    VastaaPoista
  9. Komeita kuvia ja niin suomalainen tunnelma "dagen efter" - törkeää jos saa kiskan luukun nenilleen kun jäätelöä tekis mieli!Toukokuuta toivotellen !

    VastaaPoista
  10. Ihania kuvia! Tunnelmia.
    Turkulaiset ovat kovia pyöräilemään. Huomasimme viime kesänä... :-)

    VastaaPoista
  11. Itse olin Turusta vapunaamuna lähtiessäni yllättynyt, kuinka paljon ihmisiä oli liikkeellä. Ja ihan terveellä hengellä :) Ehkä liikuimme eri aikaan, taikka hieman eri reiteillä. Toiseksi ylin on minun suosikkini näistä kuvista. Sen huolisin vaikka postikorttina kokoelmaani :) Myös ylin kuva ja ilmapallotyttö miellyttävät kovasti!

    VastaaPoista
  12. Turku-kuume pomppasi taas punaiselle. Nämä kuvat ja kuvauskulmat ovat juuri sitä minun Turkuani ja jos palaamme en minnekään muualle suostu muuttamaan,sanoo hän joka jo löysi asunnon muttei saanut miestä innostumaan.

    VastaaPoista
  13. Maria: Oli kaupunki niin väsynyt jo tuohon aikaan vappupäivän illasta, juhlimisesta iloinen mutta uupunut.
    Linnea: Kiitos. Juu, täällä pyöräillään kyllä kovasti.
    Tuittu: Varmaan olin vasta paljon sinun jälkeesi liikenteessä. Siinä vaiheessa tunnelma oli iloinen, mutta uupunut. Kiitos kovasti. Minä haluaisin muuttaa asumaan tuonne Barkerin kutomoon, jos se olisi mahdollista.
    Pikkujutut: Tervetuloa Turkuun vaan :) Se on tietty pieni hidaste, jos toinen ei ole innokas muuttamaan.

    VastaaPoista
  14. Hei taas! MInä asuin joskus radan varressa. Ihan tavallisessa kerrostalossa tosin. Tykkäsin junan äänistä päivällä, illalla, yöllä. Ja valoista.

    VastaaPoista
  15. Vastaan vielä tänne, että joo, radan varressa asutaan. Mutta parikyt kilsaa pohjoseen :) Asutaan aika korkeella mäessä, ja junrata halkoo pellon tuossa alhaalla. Mitä lie kemiran (?) törkyä kuljettelevatkin ukista päin.

    VastaaPoista
  16. Oi! Kyllä meidän Turussa vaan on ihastuttavaa. Tykkään kovasti tuosta junakuvasta ja myös noista Tuomiokirkon takaisista kortteleista.

    Sain kerran kiivetä Tuomiokirkon torniin. Olin ihan siellä ylhäällä, siinä kuparitornissa, kun kello soi. Se oli korviahuumaavaa. Mutta kellonsoittajaa ei näkynyt.

    VastaaPoista
  17. Kiitos Turku-rakkauden kasvattamisesta taas jälleen! Kyllä se niin on, että aika tekee tehtävänsä ja ikävä omille seuduille on välistä käsinkosketeltava. Juuri tämmöiset kuvat pakahduttavat. Mutta elämä on hyvä täällä hitaassa Hämeessäkin, ehkä vielä joskus vaihdan takaisin vanhaan..

    VastaaPoista
  18. Tuittu: Minäkin pidän junista valtavasti. Lapsena luin jonkun kirjan, en edes muista minkä, jossa se ihana päähenkilö asui radan varressa ja se jäi jotenkin päälle...
    Teija: No ilmankos :) Teiltä on sitten mahtavat näköalat!
    Laura: Minäkin tykkään kyllä tästä kaupungista, olen oppinut tykkäämään ja on kiva kulkea kamera kaulassa. Katsoo jotenkin toisin silmin omaa kotikaupunkia. Minäkin haluan Tuomiokirkon torniin! Ne on varmaan sitten tylsät sähköiset kellot, niin minä kyllä ajattelinkin, mutta jossain niitä vielä soitetaan oikeastikin.
    Erika: Ei kai ihminen juuristaan mihinkään pääse. Niitä ei oikein voi hakata irtikään. Lapsuuden kaupungeista tulee nostalginen olo.

    VastaaPoista