sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Kaikki tulee ajallaan


Sillä miehellä on vaaleanpunainen paita ja aurinkolasit, se juo A-jogurttia, tutkii kynsiään ja uutta Visa-korttia. Me ollaan junassa ja lehdet tulivat kolmessa päivässä.
Mielikuvituksettomassa kaupungissa on järvi nimeltä Vesijärvi.  Me lakataan kynnet ja istutaan satamassa. Pääskyset lentävät korkealla, teatterissa Ellan Edelfelt ja Aino Kallas miettivät, miten perheen ja uran voi yhdistää. Miten elää itseriittoisen neron rinnalla? Miten pakahduttavaa kauneutta voi kestää? Sitä, kun lämpö viipyilee iholla vielä pitkään sen jälkeen, kun tulet sisälle ja asetut viileiden lakanoiden väliin.
Olen miettinyt Tolstoin sanoja: ”Kaikki tulee ajallaan sille joka osaa odottaa...”

25 kommenttia:

  1. Tuota loppulausetta olen itselleni monenmonta kertaa joutunut hokemaan, ja tuntuu se pitävänsä paikkansa. Ja kaikki asiat eivät ole välttämättä sitten tullakseenkaan.

    VastaaPoista
  2. Hassua että edellisessä kirjoitit Seinäjoesta ja nyt Lahdesta, sekin on ollut opiskelukaupunkini. Asuin ensin Mukkulassa Vesijärven rannalla, ihana ymäristö kartanoineen ja metsäpolkuineen. Saaristolaiselle oli outoa uida järvivedessä. Parasta oli Ankkurikirppis jossa tehtiin löytöjä torstaisin. Mukkulasta muutin Aleksanterinkadulle 10nteen kerrokseen. Mulla on Lahdesta ihanat muistot. Saat mut kyllä aina fiiliksiin, herätät tunteet ja nostalgian mun mielessä, vaikka ihan eri maailmoissa liikutaan.

    VastaaPoista
  3. Kuvassa lienee pekaanipähkinäinen piirakka. Olin satamassa myös, pe-su.
    T: Salainen ihailijasi

    VastaaPoista
  4. olen miettinyt,
    miten kaikki samanlaiset puut osaavat yhtaikaa avata silmunsa..niinkuin koivut
    ja haavat tulevat jäljessä..
    kukaan ei yritä kilpailla toistensa kanssa

    VastaaPoista
  5. Marjohei: Jep, maltti on valttia, kai sitä vanha kansa niinkin sanoo. Yritetään siis opetella :)
    Annakaisa: Minäkin olen asunut Aleksanterinkadulla lapsuuteni. Mukkulakin on tosi tuttua, olen muun muassa ollut kaksi kesää kartanon puistossa haravoimassa ja nyppimässä rikkaruohoja. Ja eihän me nyt ihan eri maailmoissa liikuta...asuitkos sä peräti täällä Turun seudulla?
    Anonyymi: No mutta, olisit tullut moikkaamaan! Oikeassa nimittäin olet tuon piirakan merkin suhteen. Se muuten oli tosi hyvää.

    VastaaPoista
  6. Nyt ainakin tuntuu, että kaikki tosiaan tulee ajallaan. Pitkä viikonloppu, helle, tulppaanit, pioninvarret, vaahterankukat. Ja paljon kaivattu sade. Kaikki tulivat niin, että olin vieressä katsomassa. Ja nautin joka hetkestä!

    Oisko meillä ensi viikolla kahvihetki?

    VastaaPoista
  7. Voi noita edellisen postauksen kuvia! Ihanaa värikylläisyyttä. Vaikka eihän näissäkään mitään vikaa, varsinkin tuo pekaanipiirakka katoaisi sekunnissa..

    Nautitaan kesästä!

    VastaaPoista
  8. Ajattelin heti, että olet saanut käsiisi Siilin eleganssin, siinä lainataan Tolstoita myös ...

    VastaaPoista
  9. Niin, välillä vaikea pysähtyä odottavaan tilaan, mutta kyllä se kannattaa. Lämpöä sinulle!

    VastaaPoista
  10. Aurinkolämpö palelluttaa sanoi kuopus eilen illalla.iho ei osaa vielä tätä lämpöä.Mutta herkut on hyvin mielessä.Taivaasi on SININEN.Kaunis.

    VastaaPoista
  11. Laura: Kivaa päästä ensi viikolla kahvittelemaan :) Joo, ehkä ne asiat vain lutviutuu, kun jaksaa odotella.
    Teija: Kiitos ja nautitaan :)
    Sari: Olet oikeassa. Luin sen viime viikolla ja tuo lause (no ehkä moni muukin) jäi pyörimään päähän. Olen sitä mietiskellyt, että onko se niin.
    Satu: Lämpöä sinullekin, nyt sitä tuntuu riittävän.
    Maria: Iho ei osaakaan, melkein poltin itseni, vaikka olin omasta mielestäni vain hetken auringossa. Taivas oli sininen ja järvi myös, ihanaa.

    VastaaPoista
  12. Ai pekaanipähkinää?

    Minulla oli kerran Teksasissa talo jonka takapihalla oli kaksi pekaanipähkinäpuuta. Ne antoivat ihanasti varjoa, mutta ne putoavat pähkinät, oijoi sitä sotkua..

    VastaaPoista
  13. Paljon kysymyksiä. Löysivätkö teatterin naiset vastauksia? Tolstoin lausahduksesta en ole ihan varma. Ehkä, mutten sitä ihan noin muotoilisi.

    VastaaPoista
  14. Vesijärvessä on minusta jotain runollista. Hieman kuin runoilija Konstantin Kavafis sanoi smaragdeista: sen sijaan että hän olisi kutsunut niitä "loisteliaiksi" tai "hehku´viksi" hän kirjoitti yksinkertaisesti "vihreät smaragdit". Itsekin olen Lahdessa opiskelleena kulkenut usein Vesijärven rantaa ja todennut sen oivaltavan mielikuvituksettomuuden.

    VastaaPoista
  15. Kaikki tulee ajallaan... tuntui tutulta, alitajunta kait pähkäillyt myös. Sen kirjan vaikutusta varmaankin.

    VastaaPoista
  16. Juu, Länsi-Turunmaallahan :) minä asustelen, Paraisilla siellä ja Heidekenillä syntynyt eli ihan aito turkulainen. Tarkoitin eri maailmoilla sitä että herätät teksteilläsi mun omat muistot ja ajatukset vaikka tietenkin itse olet ajatellut ja kokenut ihan muuta...sekavaa, ymmärsitkö?

    VastaaPoista
  17. Kaikki tulee ajallaan, kun vain jaksaa odottaa. Bittimaailma palkitsin minut tànà aamuna aukeamlla HETI! Ja aurinko palkitsee just nyt porottamalla ihan kirkkaalta taivaalta, vaikka tàksikin pàivàssà on luvassa sadetta. Sità en enàà kyllà odottaisi. Olen oikein onnellinen kaikkien suomalaisten puolesta. Olette kesànne ansainneet.

    VastaaPoista
  18. Vesijärvi on kyllä mielikuvituksettomuuden huippu, vai oliko sitten aikanaan sen järven ympärillä muut järvet kuivia...
    Vesijärven rantaa olen minäkin jonkun vuoden kulkenut, kun opiskelin Lahdessa. Näin jossain siellä maailman kauneimmat repsahtaneen puutarhan, missä repsahtaneiya korituolirykelmiä.

    VastaaPoista
  19. Ja Lahti on nimetty sijainnin mukaan, koska kaupunki on perustettu järven lahteen...

    -Marjo

    VastaaPoista
  20. Merja: Olisipa hassua, jos pihalla kasvaisi pekaanipähkinäpensas. Meillä on vain hevoskastanjoita ja eihän niitä voi syödä.
    Olina: Hyvä kysymys: eivät he tainneet ihan löytää. Tai tekivät parhaansa, taipuivat, taistelivat, luopuivat ja nousivat kapinaan. Kyllä he itse asiassa taisivat löytää vastauksia. Olivatko onnellisia, sitä en tiedä.
    Celia: Täällähän on paljon vanhoja lahtelaisia. Vihreät smaragdit on tosiaan sama juttu. Onkohan rubiini aina punainen?
    Himalainen: Niin, jännää miten joskus joku ajatus tai juttu jää pyörimään mieleen. Minulla tuo nyt pyörii ja höyrii.
    Annakaisa: Joo, ymmärsin :) Minusta on mielenkiintoista, että ihmiset voi elää ihan eri paikoissa, kokea ihan eri asioita, olla aivan erilaisia ja silti löytyy yhteisiä asioita, pieniä säikeitä, jotka yhdistävät.
    Lissu: Niin, sinunkin nettisi lähti toimimaan, mahtavaa! Minä olen kärsimätön luonne, siksi pitää tuollaista mantraa mumista.
    Liivia: Sinäkin olet täällä opiskellut? Olette tainneet kaikki taitavat ja ihanat ihmiset olla siellä Muotoiluinstituutissa.
    Marjo: Niinhän ne taitaa naureskella. No, mutta onhan se loogista. Tuossa on järven lahti, joten kaupunki siinä on Lahti. Ja järvessä on vettä, joten se on Vesijärvi.

    VastaaPoista
  21. lovely images and a great quote :)

    VastaaPoista
  22. Niin hieno teksti! Ihan erilainen kuin kerrottu.

    VastaaPoista
  23. Uskon, etta niin on, meidan tehtava on ymmartaa se. Joskus emme ole valmiita siihen, mita haluamme, vaikka luulemme niin... tai tarvitsemme pidemman oppitunnin.

    VastaaPoista
  24. Tuittu: Se on totta :)
    Melski: Thank You :)
    Mari: Kirjoitettu ja kerrottu, siinä on eroa.
    Jaki: Totta, joskus on vaikea vain olla kärsivällinen ja odottaa, kun mieli palaisi jo johonkin.

    VastaaPoista