torstai 27. toukokuuta 2010

Muistelen häntä keittiön hämärässä


Olen pitänyt sadetta baarissa. Olen pitänyt sadetta hellan ääressä. Olen jutellut ystävän kanssa, lukenut kirjaa, silittänyt koiraa.

Taivas on harmaampi kuin eilen. Minulla on paidassa kukkia ja sireeneissä isot nuput. Tuon niitä sisälle maljakkoon ja odotan kesää.

Katson, kun sekuntiviisari nytkähtelee eteenpäin. Pala tätä aikaa siirtyy muistoiksi. Minäkin nytkähtelen eteenpäin sekunti kerrallaan. Haluisin jutella itseni kanssa, sen nuoren tytön, jolla oli palava mieli ja sulava sydän. Muistelen häntä keittiön hämärässä.

Kierrän aurinkoa vuodesta toiseen.

18 kommenttia:

  1. Se voisikin olla mielenkiintoinen juttutuokio.
    Tänään pidimme sadetta kotosalla ja mm katselimme siskon kanssa blogiasi.Hänkin viehättyi kuvistasi ja teksteistäsi.Meitä onkin varmaan aika monta viehättynyttä.

    VastaaPoista
  2. On hieno tunne kun voi katsella itseään ymmärryksellä taaksepäin.Niin kuin Eeva Kilpi sanoo " voi sinä ihana nainen " -itselleen hellästi.Ja on se haikeaakin..

    VastaaPoista
  3. Tykkään kovin näistä sanoista. Luen ne uudestaan. Viime aikoina on kovin tullut mietittyä tuota ajan kanssa nytkähtelyä, pitkiä hetkiä ja ohikiitäviä ikuisuuksia.

    VastaaPoista
  4. Voi, mulla on vielä palava mieli ja sulava sydän!

    Välillä ne tuottavat vaikeuksia. Mutta silti pelkään, että ne menevät pois enkä saa niitä enää takaisin.

    VastaaPoista
  5. Todella kaunis ja puhutteleva kirjoitus jälleen kerran! Jotkut ystävistäni ovat kirjoittaneet n. 15-vuotiaana itselleen kirjeen luettavaksi esim. 30-vuotiaana. Hyvä idea mielestäni! Minulta se on jäänyt tekemättä, kuten myös useat päiväkirjamerkinnät ovat jääneet kirjoittamatta. Mutta tiedänhän, että minussa on kaikki se, mikä on tapahtunut, minkä olen silmlläni nähnyt, aivoillani ajatellut ja käsilläni koskettanut... Että se pienikin elää ja vaikuttaa minussa kaikkien kerrostumienkin alla.

    Uskon, että sinullakin on vielä jäljellä tuo palava mieli ja sulava sydän, vähän eri näköisinä vain rikastuttuaan monenmoninaisista kokemuksista.

    Täällä ruotsinkielisessä ympäristössä oleskeltuani olen vasta ymmärtänyt joitakin suomenkielisiä sanoja, kuten juuri tuo viisari, että sehän onkin osoittaja! Ajan osoittaja.

    VastaaPoista
  6. Meillä syreeneissä on vielä pienet nuput, mutta nuput kuitenkin.

    Kirjoitin kerran kirjeen itselleni, talletin sen vessapaperirulla- aikakapseliin ja vannotin, että avaan vasta vuosien kuluttua. Minne lienee sen piilotin. En enää muista.

    VastaaPoista
  7. Paljon hyödyllisempää olisi 15-vuotiaan saada kirje 30-vuotiaalta.

    -realisti

    VastaaPoista
  8. Ihanaa. Kohta saan tuomen tuoksuja, kielon tuoksuja, sireenien tuoksuja ja koivujen havinaa. Satoi tai paistoi!

    VastaaPoista
  9. Myönnän olevani niitä jotka aikamatkaavat- menneisyyteen päiväkirjojen mukana. Niitä on ja niitä riittää.

    Sateella piiloudun. Mielellään shaalin alle hyvän kirjan kanssa, unenkin annan tulla. Pakotie.

    VastaaPoista
  10. Mahtaisi olla mielenkiintoinen keskustelu.
    Meillä ei ole taas lämmin missään muualla kuin kylvyssä, eikä koko ajan voi kylpeä. Kyrsii tälläinen aina kylmä. Nytkin näpit ihan jäässä kirjoittelen.
    Ja valitan...

    VastaaPoista
  11. Eilen kävelin hautausmaalla Hietaniemessä, siellä syrenit jo aloittivat kukintaansa ja oli niin ihanan rauhallinen tunne. Kotipihassani eivät vieä kuki.

    VastaaPoista
  12. Odotan etupihan sireenejä, niissä ei ole vielä edes nuppuja. Löysin eilen kokonaisen niityllisen lemmikkejä, se oli haavenikin ja se toteutui. Samanlaisia haaveita minulla oli 15-vuotiaanakin. Ei kai se ihminen niin kamalasti muutu, vai muuttuuko? Jotkua asiat pysyvät varmaan samana, ainakin minulla on pysynyt. Tietyt perusjutut.

    Tuo baari näyttää tutulta. Samanlaisessa baarissa tilasin teetä kupillisen ja sain ison kannun ja keksin kaupan päälle.

    VastaaPoista
  13. Ihanat ajatukset, huokaa yksi jolla on semmoinen luulot pois -työputki päällä, ettei ehdi kysellä edes tämän hetkisen minänsä kuulumisia. Saati huomata kukkia. Minä haluaisin kissan ja silittää sitten sitä.

    VastaaPoista
  14. Hanne: Ollos hyvä :)
    Virva: Ihan varmasti olisi. Onpa kiva kuulla, että siskosi viihtyi täällä. Olen ihan onnesta sykkyrällä :)
    Maria: Tuo oli hyvä lainaus, sitähän se on haikeasti ja lempästi itsensä katselua. No, Eeva Kilpi onkin viisas nainen.
    Olina: Sinäpä sen sanoit, pitkät hetket ja ohikiitävä ikuisuus. Aikaa on mahdotonta määritellä.
    Laura: Minullakin on, mutta eri tavalla kuin nuorena :) Ei se ole kamalaa, mutta erilaista.
    Tuittu: Minä en valitettavasti kirjoittanut itselleni kirjettä, se olisi ollutkin hyvä idea. Kaikkihan se on meissä, eletty elämä. Se onkin parasta toisaalta, ettei ole sama kuin joskus kauan sitten. Muuttuminen on viehättävää. Ehkä sitä jopa viisastuu vähän.
    Celia: No voi :) Olisihan se ollut kiva lukea. Kyllä omat vanhat kirjoitukset on osa niin paatoksellisia, mutta kovin ne tosissaan tehty. Muuttuuko ihminen vai ei...siinäpä pulma. Siis perimmältään.
    Anonyymi: Se olisi ehkä hyödyllistä. Uskoisiko sitä sitten sanakaan, tiedä häntä :)Puhelee täällä ikuinen romantikko.
    Lissu: Tervetuloa tänne sireenien keskelle. Pidämme ne kukassa siihen asti, kun saavut.
    Ikki: Sateelta piiloutuminen on mukavaa, tehdä pesä peiton sisään ja olla vaan.
    Liivia: Joo, täälläkin väänsimme jo lämmöt pois ja sitten unohdimme laittaa ne takaisin. Oli jonkun aikaa tosi kylmää. Nyt jo tarkenee. Minäkin haluaisin kyllä ammeen, jonne voisi upottautua nenää myöten.
    Villasukka: Hietaniemen hautausmaa on niin kaunis. Minä olenkin vähän tällainen hautausmaafriikki. Voin kuljeskella siellä päivän lukemassa hautakiviä.
    Solen: Minäkin luulen, että perusasiat pysyvät samana. Jotkut asiat muuttuvat, mutta en tiedä voiko sitä sanoa, muuttuvatko parempaan vai huonompaan. Baari on Alvar, kiva paikka.
    Maijja: Huhuh, no siinä ei paljon mietitä syntyjä syvyjä, senkus mennään vaan tukka putkella :) Niin pitää ollakin - ainakin välillä.

    VastaaPoista
  15. olen alkanut tehdä retkiä sen nuoren tytön luo joka joskus olin. haikeita mutta myös voimauttavia matkoja.
    väliin tuntuu että aika tosiaan nytkähtelee vähän liiankin reippaasti eteenpäin. joitain sekunteja olisi kiva hieman venyttää.

    VastaaPoista
  16. Laura: Kaikki kunnossa :)
    Outi: Sinäpä sen hyvin sanoit, se on tosiaankin haikeaa, mutta voimauttavaa. Aika on kummallista, jotkut hetket ovat niin lyhyitä ja toiset kestävät ja koskaan ei tiedä, mikä jää lopulta ikuisesti mieleen. Tai joskus sen kyllä arvaa jo siinä hetkessä.

    VastaaPoista