maanantai 31. toukokuuta 2010

Se toivoo, että toukka tekisi kotelon



Kysyin lapselta mitä kirjoittaisin. Se vastasi:
”Lapsi otti perhosen toukan lemmikiksi. Se toivoo, että toukka tekisi kotelon. (äidin huomio: en tykkää).
Lapsi oli tänään koulun kanssa Kuralan kylämäessä ja he näkivät lampaita ja lehmiä.
Äiti on kiva.
Lapsi pitää magneetteja korvakoruina.
Sireenit tuoksuvat pöydällä.”

27 kommenttia:

  1. Ilmiselvästi äitinsä tytär :)
    Kaunis tuo valkoinen mekko ja pitsi siinä. Onneksi nuo pitsit ovat taas tulleet muotiin, mulla niitä on...vanhoja ja metri tolkulla...

    VastaaPoista
  2. Se, että lapsi huomioi sireenien tuoksun, kertonee jotain onnellisuudesta ja tasapainoisuudesta.

    VastaaPoista
  3. oh. nämä kukkakuvat!! OI...

    Ja tyttären kirjoitus: tykkään kamalasti. (paitsi etten minäkään ilahdu toukkalemmikeistä, tai etanoista purkissa. Joskus niitä ilmestyy kuitenkin.)

    VastaaPoista
  4. Teillä on niin kaunis maailma, ihastelen. Ja ihailen, että olet onnistunut siirtämään kauneutta sukupolvella eteenpäin. Hieno asia.

    VastaaPoista
  5. Kyllä se tekee kotelon ja lapsi saa oman perhosen .Ihan varmasti ihmeitä tapahtuu kun niihin uskoo lujasti!Kaunis tuo eka kuva !

    VastaaPoista
  6. Tähän passaa laululeikki "Perhonen, muni munasen. Munasta kuoriutuu toukanpoikanen. Toukka koteloituu. Kotelosta kuoriutuu perhonen."

    Ihania kuvia!

    VastaaPoista
  7. Ihania kuvia, ihania arjen syviä juttuja!

    VastaaPoista
  8. Tuo muistutti mieleeni, että meillä kävi kerran juuri näin: Tyttö otti toukan lemmikiksi ja toivoi, että se tekisi kotelon. Hoiti sitä huolella, etsi erilaisia lehtiä, tarkasti mistä oli syöty, toi lisää oikeita lehtiä. Toukka söi, kasvoi ja teki kotelon. Tyttö kiinnitti sen ristikkoaitaan köynnösten suojaan. Sitten eräänä päivänä tyttö kiljaisi ikkunan takaa linnulle köynnösaidalla, juoksi ulos päätä pahkaa. Kotelo oli poissa. Mikä suru!

    VastaaPoista
  9. Olen pienenä ottanut toukan lemmikiksi ja toivonut.
    Äiti taisi tietää heti, kenen juttuja tämä taas on, kun löysi laatikostaan karanneen toukan olohuoneen matolta = )

    VastaaPoista
  10. En muista olenko tämän tarinan jo jakanut, mutta kerronpa vielä uudelleen.
    Silloin kun olin ala-asteella, minulla oli toukkystävä, jota pidin penaalissa. Siellä ei siis tietenkään ollut kyniä, vain lehtiä ja kaikkea mistä toukka pitää. Sitten tuli aika toukan lähteä omiensa pariin ja laitoin sen hellästi maitohorsman lehdelle. Se oli maitohorsmakiitäjä.
    Sain jopa opettajalta nuhteita kun en kuunnellut tunnilla, juttelin vain toukan kanssa :)

    Keskimmäinen kuva saa minulle kylmät väreet.

    VastaaPoista
  11. Voi miten upeita kuvia taas, tässä ja tuossa edellisessä. Tuo mekko on niin upea, ja niin on taustakin -- teidän piha on kukassa!

    VastaaPoista
  12. Ikki: Kiitos :) Tykkään pitseistä, onneksi olen niitä jonkun verran perinytkin. Tyttö on kyllä hyvä sanelemaan ja kirjoittamaan. Hauska seurata, mihin kehittyy.
    Susadim: Kauniisti sanottu, niin minäkin toivon :)
    Isoinpapu: Kukat ovat niin parhaimmillaan. Minusta on aina ollut hauska kirjoittaa lasten tarinoita muistiin. Nythän tyttö osaa jo itse kirjoittaa, mutta hyvin on näköjään sisäitänyt blogini kielen :)
    Ilona: Voi, minä toivon, että olen onnistunut ja luulenpa, että tyttö on siinä paljon taitavampi kuin minä. Ainakin hän havainnoi maailmaa tarkemmin kuin minä.
    Maria: Kiitos :) Minäkin uskon kyllä ihmeisiin, toivotaan siis parasta.
    Marjohei: Kiitos. Toisen tyttören lempikirja oli pienena Eric Carlen Pikku toukka paksulainen. Olen lukenut sen satoja kertoja.
    Hanne: Kiitos kovasti, tätä tämä ihana arki on.
    Anni: Mutta oliko siitä tullut perhonen? Näin minä ainakin haluaisin uskoa. Tytöllä on ainakin vahva usko ja hän haluaa huolehtia toukasta hyvin. Juuri tänään sanoi, että menee isona Korkeasaareen töihin :)
    Taru: Minä en olisi tosiaankaan ottanut lapsena toukkaa lemmikiksi, mutta lapsi rakastaa toukkiakin. Minäkin nykyään, mutta lapsena en tainnut.
    Solen: Voi miten sinä olet hoitanut ihanasti toukkaa. Lapsilla riittää niin paljon hellyyttä pieniä luontokappaleita kohtaan, se on ihan ihmeellistä.
    Mimmi: Kiitos, pakko tunnustaa, että mekkokuva on muutaman päivän vanha, sillä omenapuu tiputti kukkansa kamalassa rankkasateessa. Niitä on vain ripaus enää jäljellä.

    VastaaPoista
  13. Suloisia henkäyksiä nuo kuvasi. Ja juttu kuin novelli joka piirtää mieleen hienoja hetkiä.

    VastaaPoista
  14. Tyttäresi on niin suloinen!
    Hienot kuvat jälleen. Apteekkimuseokuvissa oli sellainen tunnelma, että heti pitäisi päästä.

    VastaaPoista
  15. Hieno kirjoitus!
    Ja ne toukat... Meillä on parvekkeella leppäkerttufarmi, jolle tyttö kerää kirvoja. Mummun ja Vaarin luona kantoi käden kokoiselle rupikonnalle etanoita. Antoi ruokarauhan ja kuulema kohta sammakon suusta näkyi etanaista.
    Minua ajatuskin ällöttää.

    VastaaPoista
  16. Ihanan kauniit kuvat.Tunnelmallista,
    Leppoisaa viikkoa nythän on jo kesäkuu

    VastaaPoista
  17. Voi hyvä sylvi näitä ihania kuvia. Ja tuo mekkokin!

    Magneetteja korvakoruina! Tuota ei ole meillä hoksattu...

    VastaaPoista
  18. Mun pojat ovat tunkeneet magneetteja nenään...sillain että tuli "afrikkalainen nenäkoru" kuulemma siihen sierainten väliin...

    VastaaPoista
  19. Mä olen vaan paimentanut leppäkerttuja.

    Eräs tuttuni käyttää magneetteja akupisteissä. Ne liimataan ihoon ja annetaan olla jonkin aikaa. Kuulemma kaikki kurkkukivusta päänsärkyyn paranee.

    VastaaPoista
  20. Ja minä en meinaa kertoa lapsille mitään magneettien monipuolisista mahdollisuuksista elleivät itse keksi!

    Ensimmäinen kuva vangitsi katseeni. Se sai uneksimaan makro-objektiivista.

    VastaaPoista
  21. Hyvin saneltu. Me kaytiin aidin kanssa kesaisin Turussa, kun olin lapsi (tuli tuosta kylanmaesta ja aiemmasta museokierroksesta mieleen), pitaisi varmaan tehda uusintavierailu.

    VastaaPoista
  22. Mekkokuvan valo on iltainen, tuulettuuko se yötä varten? Tai seuraavaa päivää, eihän se välttämättä ole pyjama.

    VastaaPoista
  23. Thilda: Kiitos, tyttö on kyllä hyvä sanailemaan.
    Omenaminttu: Kiitos, hän on kyllä suloinen, minunkin mielestäni :) Tervetuloa Turkuun, minä taas innostuin sinun Porvoon kuvistasi.
    Jonna: Etanaista :) Hieno sana! Minullakin oli lapsena leppäkerttu lemmikkinä, vain yksi ja sekin karkasi. Vanhempi tyttö kantoi jopa kastematoja tarhasta kotiin lemmikiksi, ne oli tietysti taskussa liiskaantunut.
    Villasukka: Niinpä onkin, sinä oletkin ollut aikaisin hereillä :)
    Liivia: Kiitos :) Ei muuta kuin magneettikorvakorut kehiin. Ihmeen hyvin pysyivät. Tyttö haaveilee korvarei´istä. Olisi kuulemma niin kivaa...
    Violet: Hehheh! Kansainvälistä meininkiä siellä siis. Onneksi eivät kovin syvälle työntäneet.
    Laura: Oho! Tuotapa en ole ikinä ennen kuullut. Että päänsärkykin lähtee?? Ja kurkkukipu?? Onpa ihmeellistä. Täytyy varmaan opetella akupisteet, minä kun olin luullut, että neulat vaan toimii.
    Vilijonkka: Ei ehkä kannatakaan :) Kummasti vaan tuntuvat ihan itse keksivän kaikkea jännittävää. Makro on kiva!
    Martta: On ihan kiva katsella samoja paikkoja aikuisin silmin. Näyttävät varmaan eriltä.

    VastaaPoista
  24. Baba: Kyllä se siinä vähän tuulettui. Ja kun valo oli niin kaunis, siitä piti ottaa kuva :)

    VastaaPoista
  25. ihana toi viimeinen kuva! but they are all nice..lovely nature.

    VastaaPoista
  26. Ritva: Voi kiitos, minäkin tykkään siitä. Onneksi makroputket on keksitty :)
    Maria: Kiitos kovasti. Luonto on nyt kauneimmillaan.

    VastaaPoista