sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Tuon sireenin oksia sisälle



Sairaalassa on yökkö, makuuhuoneessa yökkönen. Muropaketissa makuhaaste.
Minä tuon sireenin oksia sisälle toivon silmuja.
Nukahdan kevätaurinkoon kuistille mustarastaan lauluun nukahdan.
Leikin runoilijaa, se saa istua kuistilla, kuvitella tekemättä mitään laittaa tukan solmuun.

16 kommenttia:

  1. Toi kukkakimppu on ihana, siita tuli mieleton kaipaus Suomeen. Naen sieluni silmin runoilijan aurinkoisella kuistilla. ;)

    VastaaPoista
  2. :) Oi ihanaa, joko siellä sireenit kukassa? Kevätaurinkoon nukahtaminen mustarastaan laulun alla kuulostaa erittäin nautinnolliselta.. Nautinnollisia, ja miksei hurmahenkisiäkin keväthetkiä jatkoonkin toivon minä sinulle!

    VastaaPoista
  3. Huomenta Runoilija, ihana liverrys tämä pieni runosi! "Kuvitella tekemättä mitään", siinä on kaikki! Terveisiä ja hyvää viikkoa sinne kuistillesi!

    VastaaPoista
  4. Pasta farfalle (kuva 1), mm leskenlehti ja sinivuokko (kuva 2), Kirsi Neuvonen ? (kuva 3). Leikin arvauskilpailua sinun nautiskellessasi siellà kuistilla mustarastaan laulaessa. Mukavaa alkanutta uutta viikkoa.

    VastaaPoista
  5. Hei Kirjailijatar,
    Minäkin katson pihan sireenipuuta sillä silmulla.
    Kaunis tuo päällimmäinen kortti ja muistuttaa siitä että jonnekin, joskus haluaisin sen näyttelyn jolla nimi muttei töitä vielä " Kasvien salattu elämä "

    VastaaPoista
  6. Oi nam, minkä näköistä pastaa! Nyt tuli yrtti-ikävä, täytyy päästä pian torille..
    Saimme onnittelukimpun, jossa on sireeninkukkia, tuoksuu niin kesälle! Ihanaa, että se on vihdoinkin ihan lähellä!

    VastaaPoista
  7. Mustarastas säesti minunkin viikonloppupuuhiani. Se, västäräkki ja kottarainen, sekä muutama muukin kaveri. Aamulla, kun koiran kanssa lähdettiin kävelemään, oli koko piha täynnä liverrystä.

    Mulla on vielä kevään ensimmäiset kukat poimimatta. Mutta eilen illalla aukesivat ensimmäiset narsissit. Pian niitä lainehtii.

    VastaaPoista
  8. Lounasaika lähenee, eikä mulla lounasta. Tuo pasta kelpaisi paremmin kuin hyvin.

    Toin jokin aika sitten vanhan omenapuun karahkoja sisälle, nyt niissä kukkanuput ja lehdet. Jännitän jaksavatko oikein kukkiakin.

    VastaaPoista
  9. Mulla oli talvella syreeninoksat sisällä, tuli lehdet ja tuli nuputkin. Omenapuunoksiin tuli kukatkin.

    VastaaPoista
  10. Oksia on ihana tuoda sisään. Eläviä tai jo kuivaneita, tuntuisi pahalta sanoa kuolleita.

    Mustarastaan laulua kuuntelen minäkin. Se kuuluu illalla ikkunoittenkin läpi!

    VastaaPoista
  11. Taas se iski. Kevatkaipuu, vuodenajoista haikailu. Ja nalka! Ihania runohetkia kuistille.

    VastaaPoista
  12. Täällä kukkivat puistoissa paraikaa. Sireenintuoksu on Juhannustuoksu.

    VastaaPoista
  13. Tukka solmuun, se on ihana haave, minunkin ihan lapsesta asti. Että olisi paksu kiiltävä tukka, jonka voisi laittaa sykeröön ja se jäisi.

    VastaaPoista
  14. Tukka solmulla kuistilla on aika ihanaa oloilua.Sireenit ja kuvasi kauniit.Runoile lisää!

    VastaaPoista
  15. Prahassa sireenit jo kukkivat. ja hevoskastanjat ja ja.. no pian ne kukkivat täälläkin. mutta kun ei malttaisi odottaa. kevät tänne vauhdilla kukkaan nyt!

    VastaaPoista
  16. Itkupilli: Kevään ensimmäiset kuvat ovat tosiaan kauniita, jotenkin vilpittömiä.
    Tuittu: Eivät ne vielä kukassa ole, mutta ajattelin jouduttaa juttua tuomalla oksia sisälle. Niissä on jo isot silmut :)
    Satu: Kiitos :) Minusta on kiva kuvitella tekemättä mitään.
    Lissu: Kiva arvauskilpailu, sait 3/3. Kaikki oikein :) Minä täällä nyt hihittelen...
    Melita: Näyttelylläsi on kyllä jo hyvä nimi. Herättää paljon ajatuksia. Kortti on tosiaan Kirsi Neuvosen. Tykkään hänen töistää, muun muassa. Toivottavasti saat joskus näyttelyt tehtyä, minä tulen katsomaan.
    Outi: Minä vasta odotan sireenien tuoksua. Se on ehkä maailman parhaimpia, ihanimpia, juovuttavimpia tuoksuja.
    Laura: Ihana ajatella pihaa joka lainehtii narsisseja. Minulla narsissit tulee joka vuosi myähempää ja myöhempään, koskaan eivät ehdi pääsiäiseksi. Nytkin vasta varret tuolta pilkottaa.
    Liivia: Omenapuun karahko kuulostaa ihanalta, karahko joka kukkii. Siinä on jotain viehättävää, ristiriitaa, kovaa ja pehmeää, vanhaa ja uutta.
    Ilona: Oi, miten mieletöntä. Kasveja voi siis täydellisesti huijata :)
    Hanna: Minustakin on kiva tuoda oksia sisään. Myös niitä kuivia, sillä ne ovat todella kauniita nekin.
    Martta: Kaipuuta täälläkin rinta täynnä :)
    Sari: Olisinpa siellä :) No, ei enää montaa viikkoa tai päivää, kun täälläkin puut kukkivat. Ihanaa!
    Erika: Minulla menee solmuun, muttei se siellä kovin kauaa pysy.
    Maria: Kiitos, minä jatkan runoilua :)
    Outi: Oi, Praha ja sireenit, minäkin haluaisin sen kokea. Onneksi omalla pihalla on sekä sireeni että hevoskastanja, niin että kohta kukkii :)

    VastaaPoista