tiistai 8. kesäkuuta 2010

Kesälahdella ne istuu verannalla, nainen ja mies


Muistuma viime viikolta:

Missaan Saimaan kanavan, kun jään miettimään valkoista muovituolia radan varressa keskellä metsää. Kuka siinä istuu ja tuijottaa junia?
Että on kaunis tämä itärata. Ja paikkakuntien nimetkin – Parikkala, Simpele, Kesälahti – maistuvat niin lutuisilta.
Konduktöörikin on toista maata, neuvoo krapulaista: ”Kahvi ja pienet päikkärit auttaa”. Ja radanvarren pihlajat kukkivat. En halua täältä bisnesspendoliinoon.

Istun ihan oikean koomikon vieressä. Sitten opin pultruusioteknologiasta, en häneltä.
Miulta kuulostaa niin leppoisalta, eihän sellainen ihminen voi olla oikeasti paha, joka sanoo, ”ei miuta haittaa”.
”Joensuun kauppahalli on hirveä rakennus”, sanoo alkuasukas, ja onhan se, ihan kamala.
”Mene Marttakahvioon ja osta karjalanpiirakka”, sanoo alkuasukas, ja minähän menen.

Joensuun torilla liikutun:
Peter Franzenin näköinen mies auttaa pyörätuolissa istuvan kauniin naisen auton etupenkille. Rupeaa itkettämään se hellyys, jolla hän varoo, ettei nainen lyö päätään kattoon. Rupeaa itkettämään se pieni tyttö, joka kävelee terhakkaasti kyynärsauvoilla autolle. Itkettää sekin papparainen, joka asettuu auton takapenkille ja kun ovet suljetaan, ei miestä enää näy, se on niin kumarainen.

Parikkalassa pojat huopaavat järven selällä, Korsossa ei voi soutaa. Korsolainen tyttö on Kelassa töissä, se skannaa hakemuksia ja katsoo stand-up-komiikkaa.
Kesälahdella ne istuu verannalla, nainen ja mies, katsoo ohi kiitävää juna ja minä heitä, meillä on sekunnin kestävä tapaaminen.
Simpeleellä tyttö tulee sotapoikaa vastaan, ne suutelevat laiturilla, ja minä ihmettelen, miksi armeijaan otetaan nykyään lapsia.
Joku heittelee taivaalle pilviä.
Onneksi palaan myös takaisin, sillä sitten näen sen, Saimaan kanavan.

25 kommenttia:

  1. Paljon kaikkea, en osaa edes kommentoida mihinkään, kun kirjoitit niin hienosti.

    Ihana konduktööri, sen verran sanon.

    VastaaPoista
  2. Kas, olet käynyt meillä päin :)

    VastaaPoista
  3. Tulin tänne maistelemaan. Voi tuota karjalanpiirakkaa! NAM!

    Kesälahti maistuu kans hyvältä ja niin juttusikin. Hienoa hetkessä elämistä ja tunnelmia :)

    VastaaPoista
  4. Uppouduin itäsuomalaiseen tunnelmaan tekstisi avulla! Lapsuuden kesät Iisalmessa mielessä, ja sata ajatusta savolaisista, rehevästä murteesta, letkeästä elämänmenosta. Kiitos!
    -Marjo

    VastaaPoista
  5. Minäkin ihmettelen miten lapsia nämä nuoret ovatkaan!Toisen tyttären tärkeä henkilö on ollut kohta vuoden armeijassa- lapseni on kasvanut ikävänsä kanssa nuoreksi naiseksi.Poika upeaksi nuoreksi mieheksi,Mutta onhan ne lapsia!"20vuotiaat.Haluisin junaan matkalle pitkästä aikaa!olet tartuttanut juna kaipuun Kirjailijatar!:D kunhan sairaslomani loppuu matkustan vaikka mihin jotta saan "piletin"junaan(mummuni sanoi niin ) ja matkatermoskannuni mukaan.Tykkään kuvistasi ,sanoistasi!Kiitos!

    VastaaPoista
  6. Tunnistin heti ensimmäisestä kuvasta missä olet.Samassa paikassa joskus aikoinaan, useasti.

    Martta-kahvila ja karjalanpiirakka- jälleen yksi kesän asia.

    VastaaPoista
  7. Olen ihan kananlihalla, sillä itäsuomea rakastan minäkin vaikka en sieltä itse olekaan. Mies on ja sen puolen suku. Myö ja työ, miuta ja siuta kuulostavat silkille korvissani. Lappeenrantalainen ärrä pörähtää kivasti suussa.

    VastaaPoista
  8. Minä olen kanssa sellainen, joka olisi Joensuun torilla nieleskellyt kyyneleitä. Ja ihan turhaan. Ei niitä mikään pysäytä.

    VastaaPoista
  9. Täällä Kaupungin takana on hellyyttävä pariskunta, nuoria, poika armeijassa ja aina joskus menen junasemalle, poika ja tyttö suutelevat ja poika astuu junaan. Tyttö vilkuttaa kunnes junaa ei enää näy. Onneksi poika tulee aina takaisin.

    En muista ollenkaan minkälainen Joensuun kauppahalli on? Rupesin miettimään että onko se ruma? En muista...

    VastaaPoista
  10. Oi, oi, OI! Joensuu on henkinen kotikaupunkini varmaan hamaan ikuisuuteen saakka. Muutin sinne yhdeksäntoistavuotiaana opiskelujen perässä ja sieltä pois kolmentoista ihanan ja luovan vuoden jälkeen. Kaipaan kovasti.
    Mieleni lepäsi muutenkin kuvissasi ja tarinoissasi, lapsista (tosiaan!) armeijan harmaissa (ei kun vihreissähän ne nykyisin), Marttakahvilassa, kaiken pehmentävässä rakkaassa murteessa.
    Kiitos, Kirjailijatar tästä kaikesta!

    VastaaPoista
  11. Taas niin ihanaa tunnelmointia, elämän pikku valonvälähdyksiä, ihmisiä ja kohtaamisia..
    oli ihana olla mukana..=)

    VastaaPoista
  12. Ihania tunnelmia ja kuulosti niin tutulta. Karjala kuuluu kesääni. (Äitini on Viipurista ja isäni Ruokalahdelta.) Kyllä Itä-Suomessa on kaunista, mukavaa ja leppoisaa. Ihan ikävä tuli.

    VastaaPoista
  13. Voi ei! Karjalanpiirakka ja mulla kamala nalka!!!

    Olipa kiva paasta nojatuolimatkalle tutuille paikkakunnille. ;)

    VastaaPoista
  14. Katselin eilen bussissa yhtä nuortaparia. Tulivat poikien koulusta, lukiolaisia siis. Dramatiikkaa ja päänheittelyä (tyttö), täydellistä ymmärtämättömyyttä kieliviä asentoja ja eleitä (poika).

    Tykkäsin tuosta konduktööristä. Sen sijaan väitän että "ei miuta haittaa" -ihminen voi olla paha vaikkei siltä kuulostakaan> Ymmärrän mitä ajat takaa ja tämän mielikuvankin ymmärrän mutta mulla on ikuisesti vähän kaunaa mie -kieltä puhuvia vastaan. Ihan hullua koska vain yhden ihmisen takia.

    VastaaPoista
  15. Ilona: Minusta se kanssa oli niin, lutunen :)
    Sukkamieli: Ahaa, asut siis siellä ihanassa Itä-Suomessa. Siellä on kaunista!
    Sari: Kiitos :)
    Hanna: Onkohan siellä Kesälahdella aina kesä? Karjalanpiirakka oli tosi hyvää, sellaista oikean makuista.
    Marjo: Minä en osaa kunnolla matkia sitä murretta, mutta tuo mie ja sie tarttuu kyllä heti suuhun, koska sitä kuuli lapsena niin paljon. Heti rupean siellä idässä vientämään.
    Maria: Minulla ei taaskaan ollut sitä termaria, mutta nyt oli junassa ravintolavaunu, hiphei, joten sai kahvia ja syötävääkin. Kyllä minä periaatteessa ajattelen, että ne parikymppiset on ihan aikuisia, muttei ne näytä siltä!
    Pikkujutut: Hauskaa, miten yhdestä kuvasta voi tunnistaa tutut seudut, mutta niinhän se on. Vaikkei olisi aikoihin käynyt, ne on jäänyt muistiin.
    Minttumaari: Minäkin viihdyn Itä-Suomessa kamalan hyvin, siellä on hiukan erilainen elämänrytmi ja olo kuin täällä lännessä, vaikeasti määriteltävä, mutta olemassa oleva.
    Laura: Minä liikutun ihan hulluista asioista ja sitten joudun nieleskelemään, etten rupeaisi parkumaan. Tai mikäs siinä, sehän olisi mielenkiintoinen performanssi...
    Solen: Suloisia nämä rakastavaiset, jotka joutuvat aina eroamaan :) Oli se kauppahalli kyllä aika ruma, se oli muistaakseni rakennettu 1960-70-lukujen taitteessa, sellainen lasi/pelti/hirviö. Joskus siinä oli kuulemma kaunis puusta tehty kauppahalli, joten sääli.
    Tyttism: Kiitos :)
    Lissu: Kiitos sinulle :)
    Lumiomena: Oi, sinä oletkin asunut kauan Joensuussa. Se vaikuttaa mukavalta kaupungilta. En nyt tosin viettänyt kuin päivän siellä ja näin kiireessä vain torin, Taitokorttelin, Ilosaaren ja rautatieaseman. Mutta se on jotenki sen tuntuinen kaupunki, että siellä voisi vaikka asua. Ei ihme, että kaipaat.
    Hanne: Kiitos, minusta on niin mukava istua vaan kahvilassa ja seurata elämää ympärillä...tai junassa...tai missä vaan.
    Omenaminttu: Minunkin äitini on Viipurista :) Ja isäkin Itä-Suomesta, joten kyllä se on minun sielunmaisemaani enemmän kuin tämä läntinen Suomi, jonne olen kyllä kotiutunut.
    Itkupilli: Voi ja Amerikasta ei taida löytyä karjalanpiirakkaa ihan helpolla. Täytyy varmaan tehdä itse?
    Violet: Ihmisiä on hauska seurata ja tehdä omia päätelmiä,jotka voivat tietysti olla ihan vääriä. Joo, konduktööri oli mukava. Ja olen kanssasi kyllä ihan samaa mieltä, miu-ihminenkin voi olla ilkeä. Harmi, jos yksi miu-ihminen pilaa koko heimon maineen :)

    VastaaPoista
  16. Sisäinen junatutkijani huokaa tuolle ensimmäiselle kuvalle. Nautin tarinoinnistasi kovasti. Ja mikä konduktööri! Näin kerran erään, jolla oli Haisuli-pinssi rintamuksessaan.

    VastaaPoista
  17. Hanna: Sisäinen junatutkija kuulostaa hauskalta :) Minustakin on tainnut sulla sellainen vaivihkaa, kun olen niin paljon kulkenut junilla. Haisuli-pinssinen konduktöörikin kuulostaa kivalta.

    VastaaPoista
  18. Hei Kirjailijatar, nyt on kirpputori vol. 2 avattu.

    VastaaPoista
  19. Siellä Parikkalassakin jatkuu tämä Simpele -järvi. Aamuvarhaisella huristelimme Simpeleeltä Parikkalan puolelle saareen mökille: Oli tyyntä, kesä kauneimmillaan, siivosin mökkiä (paljon vanhoja kärpäsenraatoja) ja saunaa. Huussin nuohosin kokonaan, jotta on mukava istuskella katselemassa järvelle. - Miun mielest sie kirjotat lupsakast.

    VastaaPoista
  20. Liikuttuminen on jännä juttu. En edes aina itse osaa ennakoida sitä, milloin silmät kostuvat. Mutta ainakin kauneudesta ja kiltteydestä. Eikä niitä oikein viitsisi vältelläkään.

    Eräs vanhempi herrasmies sanoi mulle kerran, kun olin suorastaan nolosti purskahtanut itkuun, että tänä päivänä ovat harvassa sellaiset ihmiset, jotka uskaltavat itkeä. Hänen mielestään se oli rohkeaa. Omasta mielestäni ei. Mutta olen koittanut ajatella, että se voisi olla.

    VastaaPoista
  21. ai kamala kun rupes tekemään mieli karjalanpiirakkaa tuon kuvan nähtyäni!
    seisoin tuolla samalla asemalla muutamia viikkoja sitten sateessa.
    aika liikuttava oli se pienten balettikoulu siinä vieressä..

    kauniisti sanottu tuosta sekunnin kestävästä tapaamisesta.

    VastaaPoista
  22. Solen: Kiitos, kun ilmoitit, nyt olen ostellut.
    Mariia: Kiitos, onpa kivaa, jos kirjoitan lupsakasti, se on kohteliaisuus jos mikä. Minäkin haluaisin mökin jostain Itä-Suomesta.
    Laura: Taidan olla samaa mieltä vanhan herran kanssa. Itkeminen on rohkeutta, se että näyttää tunteensä ja uskaltaa olla herkkä tänä aikana. Se on poikkeus. Itketään siis hei, ja ihan näkyvästi!
    Outi: Se oli tajuhyvä karjalanpiirakka! Muistan, että olit Itä-Suomessa eli melkein törmättiin :) Ne on hassuja, noi sekuntitapaamiset.

    VastaaPoista