sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Vaahterat nakkelivat niskojaan




Koiran askelista tietää, millä tuulella se on.
Eilen vaahterat nakkelivat niskojaan tuulessa, pilvet karkasivat taivaan halki ja pääni huoneissa tuuli.
Sade ropisi peltikattoon kuin maissinjyvät kattilassa. En ole koskaan pitänyt popcornista tai hattarasta.
Mutta pääni on yksi hattara ja juttuni pop-korneja.

Siivosin pitkästä aikaa. Järjestin keittiön kaapit, pesin tuolin päälliset, imuroin kulmat.
Taivas on ääretöntä sinistä, joka jatkuu avaruuteen asti.
Lasken päiviä siihen, kun näen vanhemman lapsen. Äsken juttelin sinne maailman laidalle, ääni kulki meren alaista kaapelia pitkin tuhansia kilometrejä. En ymmärrä sitä, miten ääni ja kuva kulkevat käsi kädessä Atlantin alla. Miten kaapelit on juntattu meren pohjaan. Jotta me voisimme puhua toisillemme. Eikä ikävää enää ole.

8 kommenttia:

  1. Taidat rakastaa koiraa paljon, kun osaat lukea askeliaan! Iloista jälleennäkemistä lapsosesi kanssa!

    VastaaPoista
  2. Tavallaan pelkään tuota hetkeä - että lapsi haluaa Atlantin toisella puolelle. Heinäkuussa harjoituksena yhdeksän päivää rippileiriä... :-)
    Voimia viimeisiin päivii - ne ovat vaikeimmat!

    VastaaPoista
  3. Kaunis pieni enkeli ja lämpöinen ajatus odotuksen päiviin Sinulle!En minäkään ymmärrä tuota tekniikkaa mutta olen onnellinen kun se toimii:)

    VastaaPoista
  4. Minä pidän popkornista ja kornista popista ja siitä kirjasta Popcorn. Ja hattara on ainoa syy mennä Linnanmäelle.

    Kaapelit ja sateliitit ja bitit ja ykköset ja nollat ovat täysin käsittämättömiä. En oikein ymmärrä sitäkään, että "hiirtä" "klikkaamalla" tämäkin teksti voi kohta ilmestyä ruudulle...

    VastaaPoista
  5. En myöskään tykkää popcorneista tai hattarasta, ihan ällöttävät.

    Äänen kulkemista merien ja vuoriston tai yhtään minkään yli, en tule ikinä ymmärtämään. Taikaa minulle, joka inhoan fysiikkaa.

    VastaaPoista
  6. Hattarasta en pahemmin ole ikinä perustanut minäkään. Siivouspäiviä on täälläkin päin Suomea piisannut, oikein moneen otteeseen.
    Piti vaan sanomani vielä edellisestä kirjoituksestasi, että olet huikean kaunis ja sinun satanen oli mielenkiintoista lukemista.

    VastaaPoista
  7. Luin aluksi, että " imuroin kukat " ja ajattelin, että onpas mainiota, tuota täytyy kokeilla. Välttyy nyppimiseltä.

    Meidän tyttö tahtoo aina "kypettää" mummolle. Ihmeellistä on tekniikka.

    VastaaPoista
  8. Eilen tänään huomenna: Sen kuulee, sillä iloisena se kipittää kovasti, murheellisena kävelee hiljaisin tassuin.
    Linnea: Napanuora venyy :) Olen onnellinen, että on saanut kasvatettua ne juuret ja siivet, sillä kumpiakin elämässä tarvitaan.
    Maria: Joo, voin yhtyä kuoroon: siunattu tekniikka. Vaikka pidän kyllä vanhanaikaisista kirjeistäkin kovin.
    Olina: Nauratti :) Minä ne ole lukenut Popcornia, ehkä pitäisi siitä, voipi olla. Ehkä siis luen sen.
    Liivia: Hassua, että se on taikaa, mikä on ihan järjellä selitettävissä. Mutta kun ei sitä millään ymmärrä :)
    Sukkamieli: Kiitos :) Siivouspäivät eivät tosiaan siivoamalla lopu. Siksi en aina jaksa edes aloittaa...
    Celia: Sehän olisikin mahtavaa! Olen kyllä pyyhkinyt kukkia rätillä, mutta imurointi olisi kyllä paljon kätevämpää. Ja jos se imisi kuin kuolleet kukat. Kypettäminen on ihan kymppikivaa.

    VastaaPoista