keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Me pötkötellään, syödään Ruissalossa metsämansikoita


Kaikki tapahtuu kuin hidastetussa elokuvassa.
Me pötkötellään, syödään Ruissalossa metsämansikoita ja ketunleipiä.
Metsässä sitä luulee olevansa yksin, sitten näkee kymmenet muurahaiset matkalla johonkin, hetken päästä huomaa, että niitä on satoja. Ne ovat töissä, korsi olkapäällä.
Koira on liskojen sukua, sillä on varaanin jalat ja enemmän pilkkuja kuin talvella.
Maa nousee merestä. Niin hitaasti, ettei sitä näe. On hitaita muutoksia ja nopeita muutoksia.  Minä osaan muuttaa mieltä nopeasti, mutten saa mitään aikaiseksi. Aamulla kännykkä soi pitkään laukun vuoren sisällä, mies ompeli lopulta ratkenneen vuoren. Siinä meni minuutti.
Mutta minuutissa minä ehdin ajatella sata asiaa.

19 kommenttia:

  1. Teillä on kesä jo pitkällä, kun metsämansikoita riittää pujoteltavaksi heinään! Ketunleivät ovat lapsuuden maku.

    Ajattelu on johdattelua tekemiseen tuumin ja totean olevani samoin sellainen, jonka mieli muuttuu nopeaksi, mutta joka ei saa juuri mitään aikaiseksi :)

    VastaaPoista
  2. Ihana mansikkakorsi, tuollainen pitää ainakin muutaman kerran kesässä väsätä. Meidän pihan vieressä on tyhjä tontti, joka on täynnä metsämansikoita, mutta myös pitkää heinää ja kauniita niittykukkia...sekä varmaan satoja punkkeja!! Olen tullut jo melkein vainoharhaiseksi niiden suhteen, kun olen irrotellut niitä tänäkesänä lapsista ja koirasta, pelkään borrelioosia ja TBEtä. enkä siis ole käynyt poimimassa sieltä niitä mansikoitakaan...pitänee pukea suojavarusteet päälle ja hakea mansikat.
    Onko villa Saarossa noin kattava ruokalista nykyään, pitääkin ajella sinne jokupäivä. Ennen kun asuttiin siinä Tuomiokirkon kupeessa ajeltiin harvase päivä Ruissaloon, se on ihana paikka.
    Tuo villa Saaro on muuten yksi Ruissalon lempihuviloistani, se on aina kiehtonut ikkunaluukkuineen, jotenkin italialaistyylinen.

    VastaaPoista
  3. eno kuoli juhannuksena. olen nyt sukuni viidenneksi vanhin.
    on hitaita muutoksia ja nopeita muutoksia, totta.

    mietityttää joka minuutti.

    VastaaPoista
  4. Oi metsämansikoita ja rattoisaa aikaa Ruissalossa <3 Minäkin bongasin tänään ketunleipiä takapihan pikkumetsikössä. Ja mansikankukkia olen bongannut siellä jo aiemmin - tulisikohan mansikoitakin? Merikuva teki vaikutuksen! Vesi siinä niin elävänä elementissään, että voin melkein kuulla veden äänen ja tuntea tuolla paikalla käyvän tuulen...

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa ihanan rentouttavalta. Koskakohan muurahaisilla on kesäloma? :) Taitava mies sulla. Nautinnollisia kesäpäiviä lisää teille.

    VastaaPoista
  6. Mieli on mennyt viimeisen viikon sellaisessa vuoristoradassa että henki kohta salpaantuu. Mutta olen saanut myös aikaiseksi, puuskina, kun on ollut pakko.

    Tänään oli monta minuuttia aikaa, sain ajateltua monta asiaa.Olo siitä onnellinen.

    VastaaPoista
  7. Ihana mies -ihana Sinä!Kesän juhlaa loma-arkeesi Kirjailijatar!Lämpöisin ajatuksin yön kynnyksellä erittäin lämpöisestä yöstä,Maria

    VastaaPoista
  8. Kiva mies. Minä huomaan usein täällä maalla, että emme ole yksin. Ja se tuntuu hyvältä. Tuulesta ja pilvistäkin on tullut jo kavereita.

    Olen käynyt blogeissa harvemmin, ja täällä on taas aivan ihania tekstejä ja kuvia, ja minä nautin ja huokaan, hyvällä tavalla.

    VastaaPoista
  9. Ihania kesäkuvia. Meidän kesään kuuluu myös Ruissalo (asutaan viereisellä saarella)ja Saaronniemen kahvilassa jätskeillä käynnit:) On se koko saari vaan sellainen helmi, olen lapsesta asti siellä kävellyt ja metsäpolut ja rannat ovat tulleet tutuiksi, mieli lepää meren äärellä. Mukavia lomapäiviä teille:)

    VastaaPoista
  10. Minuuttiin voi mahtua elämä. Hieno mies sinulla. :) Ja nämä ihanat kuvat! Ruissalosaa tallusteltiin viime viikolla, on se ihana rauhapaikka.

    VastaaPoista
  11. Täällä ei näytäkään olevan eilisiltaista kommenttiani. Hihkuin täällä ihanaa paikkaa, kuin Italiasta!
    Tuolta listalta olisin tilannut tuon vuohenjuustokanan tai lohta.

    Meilläkin kerätty heinään metsämansikoita, tänä vuonna niitä tulee paljon.

    VastaaPoista
  12. Lumiomena: Joo, mansikoita on jo aika tavalla. Niin, eikös sitä sanota, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
    Annakaisa: Minä en osaa yhtään varoa punkkeja. Toissa kesänä olimme Ahvenanmaalla ja en sielläkään varonut ollenkaan, vaikka menimme pitkin niittyjä. Onneksi ei tullut punkkeja. Lapsenahan niitä tuli joka kesä, voilla sulateltiin pois, mutta ei ne silloin ollut vaarallisia, ikäviä vaan. Joo, Villa Saarossa oli näköjään ruokalistakin, en tosin syönyt mitään.
    Ritva: Otan osaa. Minä en ole laskenut, mones olen. Edellinen sukupolvi on kyllä vielä elossa,mutta vanhenee kovaa vauhtia.
    Tuittu: Ketunleivät olivat lapsena ihan herkkua ja eiväthän ne hullummalta maistu nytkään. Sinä saitkin asua meren äärellä koko kevään, se oli varmaan huisin hienoa.
    Villasukka: Kiitos, joo joskus mies tarttuu tuumasta toimeen paljon nopeammin kuin minä. Usein se on toisin päin,mutta minä vierastan kaikkia ompeluhommia. Jaa-a, eivät taida muurahaiset päästä ollenkaan lomalle.
    Pikkujutut: Sinulla on ollut haipakkaa...täällä tahti taas on kovin rauhallinen, juuri nyt tuntuu, että melkeinpä liian rauhallinen. Minä tykkään, kun on pientä vipinää ja ohjelmaa.
    Maria: Kiitos, juu mies on joskus yllättävän näppärä. Kesäyöt ovat ihania!
    Pellon pientareella: Maalla talkoohenki on varmasti vielä enemmmän voimissaan kuin täällä kaupungissa, vaikkei minulla mitään valittamista ole. Ei kesällä malta olla koneella niin paljon.
    Hannele: Kiitos :)
    Sunells: Oi, te olette onnekkaita. Asutteko Hirvensalossa vai jossain pikkuisella saarella? Minä haluaisin mökin, joka olisi jollain pienellä saarella kaukana kaikesta. Me ulkoillaan kanssa säännöllisesti Ruissalossa, se on ihana paikka.
    Satu: Totta, tuo että minuuttiin voi mahtua koko elämä. Ruissalo on ihan vakkaripaikka meille.
    Liivia: Oho! Minneköhän se katosi? Olen ennenkin kuullut, että kommentit ovat kadonneet jonnekin, taitaa olla Bloggerin vika. Joo, tuo Villa Saaro on tosiaan kuin Italiasta, tosi kaunis rakennus. Sitä voi vuokrata yksityistilaisuuksiin, hotellia siellä ei valitettavasti ole, mutta kiva kahvila kuitenkin. Minä en nyt syönyt, mutta olisin ottanut lohta! Toivottavasti tulee paljon mansikoita :)

    VastaaPoista
  13. Suomi on kaunis näissä. (Ja vähän kallis;-))

    VastaaPoista
  14. Se oli kyllä hienoa. Olen kaivannut tosi paljon Maarianhaminaa/Ahvenanmaata ja sen ihmeen ihanaa miljöötä!

    VastaaPoista
  15. Violet: Tottahan se on, täällä on vähän kalliimpaa kuin Keski- tai Etelä-Euroopassa :)
    Tuittu: Ihan varmasti. Minäkin kaipaisin!

    VastaaPoista
  16. Kauniit kuvat Ruissalosta. Ne maakeat metsämasikat tuo lapsuuden mieleen

    VastaaPoista
  17. serkku soitti ja sanoi olevansa nyt pronssipallilla- siitä päättelin, että viides sija on sit mulla. elämän kiertokulkuahan se vain.

    VastaaPoista
  18. Villasukka: Kiitos. Joo, ja varsinkin mansikat heinänkorressa.
    Ritva: Ahaa! Niin, sitähän se on, mutta jotenkin tuntuu hurjalta, kun edellinen sukupolvi vanhenee. Ei ole kohta enää ihmisiä, jotka muistavat minut lapsena.

    VastaaPoista