tiistai 29. kesäkuuta 2010

Minussa on monta aikaa lomittain


Lapsi perustaa kotilofarmin, kalastaa ja lukee samoja huolettomia tyttökirjoja kuin minä kauan sitten.
Minussa on monta aikaa lomittain. Istun laiturilla hyöryävänä, kuten päivinä, jotka ovat jo menneet.
Se hetki, joka sisältää kaikki edeltäneet hetket. Niihin silmänräpäyksiin kätkeytyy mennyt ja tuleva, jonka voi aistia vain väreilynä solisluiden alla.
Istun laiturilla, kun vaahtopäät nuolevat rantakiviä. Minulla on villasukat ja villatakki. Olen se nainen, jonka nähdään istuvan laiturilla myrskyssä, jossa toiset linnottautuvat mökkeihinsä. Mietin, miten tunteet muuttuvat. Vaivihkaa hivutellen. Mutta järvi on muuttumaton ja se on lohdullista.

19 kommenttia:

  1. Huolettomista tyttökirjoista on niin paljon mukavia muistoja, joinakin kesinä aikoo lukea ne uudestaan, muttei sitten kuitenkaan. Ehkä se on uskaltamistakin, se maailma ei kuitenkaan ole enää sama, eikä halua rikkoa sitä huolettomuutta joka silloin oli, vaikken nyt juuri mitenkään kovin huolestunut olekaan, loman eka päivä.

    Nuo kaiteella kuivuvat pyyhkeet on ihanat, ne kertoo aika paljon kesästä. Ne on jotenkin muuttumattomat minusta.

    Minäkin taidan olla se nainen, joka istuu myrskyssä laiturilla. Olin se silloinkin kun luin tyttökirjoja, silloin vain en ollut vielä muuttunut täksi naiseksi joka nyt olen, mutta jokin oli samaa silti. Ehkä se jokin siellä pohjalla.

    Tuli pitkä kommentti, mulla taitaa olla tänään aikaa :)

    VastaaPoista
  2. Upeat, kesäiset kuvat. Minussakin on aikoja lomittain, ja muistoja jotka elävät paikoissa ja ajoissa välillä niin elävänä että luulee olevansa muualla. Kaipaan välillä huolettomiin tyttökirjakesiin, ja aina laiturille myrskyyn, minäkin olen se nainen.

    VastaaPoista
  3. Upeat valokuvat ja hieno kirjoitus :) onko se muuten proosaruno?
    Mukavaa tiistaipäivää!

    VastaaPoista
  4. Oon jo jonkinaikaa käynyt katselemassa blogias, mutta tämä postaus vei kyllä sydämen ja villasukat mennessään!:) Ihana.

    VastaaPoista
  5. Upeita kuvia ja kauniita ajatuksia:) Mielenkiintoinen ja kaunis blogi sinulla!

    VastaaPoista
  6. Sinä villatakissa ja -sukissa tuot nyt mieleeni Anni Swanin Iiris-rukan, joka myös samoili rantamaisemissa säällä kuin säällä. Eikö ole ihanaa, että lapsesi on löytänyt samat kirjat kuin sinä aikanaan? Sukupolvien ketju... Pidän "monta aikaa"-ajatuksestasi; Oikeastaan jo isovanhempiemmekin aika elää meissä kaikissa, jos ja kun heitä muistamme. Tietyt teot ja tavat näkyvät itsessä.

    VastaaPoista
  7. Ihanan kauniit kuvat ja erityisen kaunis ajatus postauksessasi. Siihen on helppo yhtyä, vaikkei itse olisi ajatusta osannutkaan ajatella.

    VastaaPoista
  8. Tätä ajan ja ajattomuuden pohdintaa lienee "ilmassa".olen itsekin pohdiskellut sitä kaikkea mitä kannan mmukanani eilispäivän ihmisistä -ja mitä minusta näkyy näissä tämän päivän lapsissa.Kesä on ihanaa aikaa (mutta voin salaa tunnustaa ,että rakastan villapaita-aikaa ja syysmyrskyistä merta)Nytkuitenkin täysin kesän lämpöä muistoihin ja varastoon.Kauniit kuvat sinulla taas kerran!On ihanaa istua ja tuijotella kuistilta maailmaa.Voisin kuvitella itseni tuohon nojailemaan uinnin jälkeen..

    VastaaPoista
  9. Nyt minäkin mietin miten tunteet muuttuvat, niinpä... Minä karkaan kukkapuskiin.

    Sanat mulla aika hukassa näinä päivinä, mutta sen sanon, että niin kaunista, että osut sanoillasi jättäen jäljet.

    VastaaPoista
  10. Himalainen: Minulla on ihan sama, en arvaa lukea niitä kirjoja enää. Pelkään, että joku illuusio särkyy. Haluan säilyttää sen vanhan tunteen, koska pelkään, ettei se lukukokemus olisi enää sama. Eihän se voisi ollakaan, tällä elämänkokemuksella. Mutta minäkin olin jo se laiturityttö ihan nuorena, kuten sinäkin :)
    Mimmi: Ehkä me kaikki kohdataan siellä laiturilla myrskyssä :) Mutta ajat ovat tosiaan meissä kaikki läsnä ja välillä ne pääsevät yllättämään.
    Tuure: Kiitos :) Enpäs muuten tiedä, ehkä se on proosaruno...kuulostaa ainakin hienolta, että toivottavasti se on.
    Lilla: Kiitos ja tervetuloa lukijaksi. Nyt on onneksi hellettä, ettei haittaa, vaikkei ole villasukkia :)
    Mirva: Kiitos kauniista sanoista :)
    Lumiomena: Minun on pakko tunnustaa, etten ole lukenut Iiris-rukkaa. Se on tietysti häpeä, mutten muutenkaan lukenut kaikki Anni Swaneja aikoinani ja enää en "osaa". Mutta olet oikeassa, isovanhemmatkin elävät meissä, olen siitä varma. On tiettyjä juttuja, joista sen vaistoaa...
    RvaPioni: Kiitos kaunis :)
    Maria: Joo, ehkä se kuuluu tähän ikään. Sitä kantaa mukanaan kaikenlaista. Siksi on joskus kiva tavata ihmisiä, jotka on tuntenut sinut ihan pienestä ja toisaalta on mukava tavata uusia ihmisiä, joille olet puhdas taulu. Minunkin lempivuodenaikani taitaa olla syksy :) Vaikka kyllä minä nautin nyt tästä helteestäkin.

    VastaaPoista
  11. näistä tunnelmista tuli mieleen Tsehov.. kirsikat kulhossa, kirja ja järvi, aika lomitusten, muuttuva-muuttumaton..

    muutos on minusta kovin lohdullista. mutta sen rinnalle on hyvä olla järvi, muuttumaton. pysyy tasapaino.

    hi hi, ja mun olis nyt parempi mennä pakkaamaan jotta pääsen muuttamaan, taas toiseen kaupunkiin, hei hetkeksi;)

    VastaaPoista
  12. Minullakin on vanhoja aavistuksia aikanani lukemistani tyttökirjoista. Joistakin on niin unenomainen, hieno muisto, ettei sitä tohdi romuttaa. Täytyy kuitenkin todeta, että muutamia olen lukenut näin "vanhallakin iällä" ja lukukokemus on nytkin ollut nautittava, hieman erilainen kuitenkin.

    VastaaPoista
  13. Tähän blogiin oli ilo eksyä!

    VastaaPoista
  14. Ihanatekstijakauniitkuvat,joo-o,taaskerran.

    Suomen kesä, tuollaista sen kuuluu olla, tähän kuvasarjaan hyvin koottu. Samoin minä, istun myrskyssä vaikka toppavaatteet päällä, kun muut ovat sisällä :) nautin kun tuuli riepottaa hiuksia ja suolainen merivesi pärskyy. Meri on kauniimpi, mitä pelottavampi ja mysrkyisämpi. Olen syntynyt ja kasvanut pienellä saarella, lossimatkan takana enkä koskaan voi kuvitella asuvani kaukana merestä.

    VastaaPoista
  15. ihana postaus, ihan kokonaan. En osaa sanoa sen kummempaa, mutta pidän, pidän, pidän.

    Tuo pyyhe, aurinko, kesäkukat kuva on niin ihana, et mä olen jo siinä sisällä! :)

    VastaaPoista
  16. Outi: Oi, Tsehov, minun ikiaikainen suosikkini. Totta, kirsikat ovat jotenkin tsehovilaisia. Muutos on minustakin ihanaa, olisi kamalaa jos olisi tuomittu olemaan muuttumaton, ettei saisi muuttua.
    Kukka-Maaria: Olet rohkea nainen :) Minä olen tainnut jäädä vanhoihin muistoihin, vaalin niitä.
    Eve: Kiitos, toivottavasti eksyt toistekin.
    Annakaisa: Oi sinä onnellinen, saaren tyttö! Minusta olisi ihana asua ainakin joskus saaressa. Parasta olisi mökki saaressa, sinne voisi erakoitua aina sopiviksi ajoiksi. Sitten kyllä varmaan kaipaisin takaisin ihmisten ilmoille ja kaupunkiin.
    Hanna: Voi kiitos :) Suomen kesä on kyllä niin kaunis ja niin lyhyt. Pitää virittää itsensä, että osaa nauttia tästä kaikesta täysin siemauksin tämän lyhyen hetken.

    VastaaPoista
  17. Hassua - ihan samoja mielleyhtymiä kuin edellisilläkin kommentoijilla: kirjoitat proosarunoja tsehovilaisittain! Mielikuvaa vahvistavat kirsikat kristallikulhossa.

    Oon ihan koukussa!
    -Marjo

    VastaaPoista
  18. Ritva: Tervemenoa :)
    Marjo: Kiitos kovasti, kuulostaa tosi hienolta tuo proosaruno tsehovilaisittain.

    VastaaPoista