maanantai 21. kesäkuuta 2010

Miten lasiin puhalletaan linnun henki


Aamulla mies käveli seitsemänkerroksisen talon katolla kädet taskussa. Minua huimasi, muistin miten roikuin trapetsilla pää alaspäin.
Olen nähnyt, miten olkanivel vaihdetaan, miten pyörään pujotetaan pinnat, miten lasiin puhalletaan linnun henki.
Haavan lehdet lepattavat kuin suru, joka on ollut.
On löytynyt yksi ruoka-aine, jota koira ei syö: kahvinporot.
Miten miehet jaksavat juosta pallon perässä?
Miksi pullataikina ei nouse?
Joillakin ihmisillä on silmien paikalla syvät lammikot, joiden poikki surupukuiset kalat uivat hiljakseen suomut välkkyen.

21 kommenttia:

  1. Oi kiitos sinulle ihanista sanoista -taas..
    Niin nautinnollista saada lukea, vähässä on niin paljon..

    minun pullataikinani juuri nousi innoissaan...ja uunista tuli kauniita, muhkeita korvapuusteja..ja mikä tuoksu..

    VastaaPoista
  2. Ai tuohon pullataikinaan osaan vastata. Neste liian kuumaa/kylmää, hiiva vanhaa. Joillain on vain tuo taika hyppysissä.

    Meilläkin tuo pallo pyörii tvssä illat. Mä annan sovinnolla periksi ja siirryn lukemaan.

    Sanoissasi on taikaa. Niihin jää kiinni ja koukkuun...

    VastaaPoista
  3. En tajua miten yhtään kukaan jaksaa juosta pallon perässä. Vaikka pelasin minäkin nuorena tennistä melkein intohimoisesti.

    VastaaPoista
  4. Minua itkettää tämä tekstisi.Ja mies katsoo jalkapalloa.Elämä on tälläistä.hengitetään vierekkäin.

    VastaaPoista
  5. Surupukuiset kalat - miten hieno ilmaisu.

    VastaaPoista
  6. Tai sitten pullataikina kohoaa liian kylmässä. Sekin voi vaikuttaa. Mies laittaa kohoamaan mikroon, ei tietenkään niin, että se on päälle. Sinne oven taakse piiloon.
    Minä teen aina suurperhesatseja ja kohottelen muovikannen alla.

    Pallon perässä juoksemista en oikein minäkään ymmärrä. Lasten kanssa pelaan.

    VastaaPoista
  7. Haavan lehdet havisevat kauneimmin. Kesässä odotan eniten hiljaisia retkiä haapojen täyttämälle saarelle, sen havina on uskomattoman kaunista.

    VastaaPoista
  8. Haavan lehdet havisevat kauneimmin. Kesässä odotan eniten hiljaisia retkiä haapojen täyttämälle saarelle, sen havina on uskomattoman kaunista.

    VastaaPoista
  9. Silmät niin kuin syvät lammikot, upeesti sanottu.

    VastaaPoista
  10. Miten erityisen ihana viimeinen lause!

    VastaaPoista
  11. Nuo "syvät lammikot" sykähdyttivät, luin moneen kertaan.

    Aiemmassa postauksessasi oli sinun kuvasi: kerrassaan upea kuva ja upea nainen!
    Ihan piti tyttärellenikin näyttää, hänkin huokaili.

    VastaaPoista
  12. Oi, olipas kaunista taas!

    Meidän Klasu oli ennen lasinpuhaltaja. Tykkäsin kovasti katsella sen työskentelyä.

    Meillä on nirso koira. Se ei syö kuin ihan muutamia juttuja. Koiranmuroja ja lihaa. Kalakin menee, mutta sitä pitää aina epäluuloisena maistella ensin.

    Jotenkin ymmärrän vielä sen, että miehet jaksavat juosta pallon perässä. Mutta että ihmiset jaksavat katsella sitä kokonaisen kuukauden. Se on ihmeellistä!

    VastaaPoista
  13. Ihania postauksia, kiitos niistä, sain taas lukea monta kerralla. Etenkin nuo Naantalikuvat, monta tuttua paikkaa ja kaunis kuva sinusta 100-asiaa postauksessa.

    Minä saan pullataikinan aina kohoamaan hyvin, mutta sitten se lässähtää eikä pullat enää nousekkaan? Aina kysymysmerkkinä tuon pullanleipomisen kanssa...en ole oikein koskaan oppinut sitä kunnolla.
    Nyt menen paistamaan lapsille silakoita lisukkeeksi uusia perunoita ja jokiravun pyrstöjä, lasten lempiruokaa. Pitää hemmotelle esikoista, saapui juuri kotiin kuvataideleiriltä.

    VastaaPoista
  14. Minä käytän tuota mikrokikkaa pullan kanssa. Hyvin kohoaa omassa mikroilmastossaan.

    VastaaPoista
  15. Miten joku jaksaa katsoa miten miehet juoksee pallon perässä?

    Yritin opettaa miehelle kieppiä rekkitangolla. Mies menikin vahingossa puoli kierrosta liikaa ja putosi selälleen maahan. Raukkaparka, onneksi selvittiin säikähdyksellä.

    Niin ja siihen lunttausjuttuun mistä kerroin joskus taannoin, niin, en minäkään tykkää luntata, enkä ollut mielelläni mukana ystäväni kumilunttausjutussa. Mutta parasta kaveria ei voi jättää pulaan, siltä se silloin tuntui.

    VastaaPoista
  16. Apua, miten kauniisti taas kirjoitit! Lauseesi jäävät mieleen pyörimään, onneksi.

    VastaaPoista
  17. Haavan lehti pysäytti minut, sait syvän tunteen aikaan. Kiitos sinulle sinun sadastasi, oli ilo lukea ja tutustua paremmin! Ja tiedätkö, katsoin sinua silmiin, pitkään, olet kiehtova-katseinen ihminen, hieno kuva sinusta! Jos Turussa törmään, tiedän moikata. :)

    VastaaPoista
  18. olis ihanaa jos jaksaisin juosta samalla tavalla pallon perässä kuin jotkut jaksaa. sen täytyy tuntua mahtavalta, voittamattomalta.
    ehkä ne sillä jaksaa kun kymmenet tuhannet huutaa katsomossa? sen täytyy antaa voimaa.

    VastaaPoista
  19. Hanne: Kiitos :) Minullakin joskus nousee, mutta sitten taas lässähtää.
    Ikki: Kiitos :) Meilläkin se pyörii, pallo nimittäin, mutten jaksa sitä yhtään katsoa. Minulla oli varmaan vanha hiiva :)
    Liivia: Minustakin tennis on lähestulkoon ainoa kiva pallopeli!
    Maria: Oioi, sainko sinut kyyneliin...höh. No sellaistahan tämä on, menee laidasta laitaan.
    Tuure: Kiitos :)
    Jonna: Tuo mikrovinkki onkin mielenkiintoinen, pitää ehdottomasti kokeilla. Anoppikin teki suursatseja kannen alla :)
    Satu: Oi, sellainen saari on varmasti ihana, joka on täynnä haapoja. Olisi hienoa olla siellä!
    Teija: Kiitos :)
    Thilda: Kiitos sinullekin :)
    Omenaminttu: Minä täällä punastun, näkisitpä vaan :) Kiitos!
    Laura: Näinkin Klasun kaupungilla viikko sitten, mutten älynnyt ajoissa tervehtiä, tyypillistä minulta. Lasinpuhallus on hienoa. Meidän koira syö ihan kaikkea, rucolaakin!
    Annakaisa: Kuulostaa ihanalta tuo silakkaruoka. Taidan tuolla kuokkimaan :) Meidän esikoinen söi kerran yhdeksän silakkapihviä ja oli sentään vain 3-vuotias.
    Linnea: Mikrokikkaa on nyt pakko kokeilla!
    Solen: Ymmärrän, onneksi kukaan ei pyytänyt minua auttamaan lunttauksessa, olisin varmaan ollut kamala tiukkapipo ja kieltäytynyt. Olen joissain asioissa kamala tiukkis :) Vau, että rekkitemppuja. Minä en osaisi mitään, tulla mätkähtäisin maahan.
    Taru: Kiitos kovasti :)
    Satu: Hyvä, että tunnistat. Muista tulla moikkaaman, jos näet minut! Minulla ei ole tapana tunnistaa ketään.
    Outi: Niin, on se varmaan kivaa, jos jaksaa ja tykkää :) Minullakin on kyllä kilpailuviettiä, että ehkä jaksaisin itsekin.

    VastaaPoista
  20. Tykkään taas kovin tokasta kuvasta,
    ja viimeisestä virkkeestä.

    VastaaPoista
  21. Virva: Kiitos kovasti. Otin kuvan Naantalista, meren rannalta.

    VastaaPoista