sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Rivakat tytöt naitiin naapuritaloihin


Tapasin lauantaina 101 sukulaista eteläisessä Karjalassa, paitsi että sitten selvisi, että vain 16 heistä oli oikeasti sukulaisiani, loput olivat väärää haaraa. Meitä yhdisti vain tila, jolla olimme joskus asuneet, suvuista kumpikin. Katselimme valokuvia, sukutauluja, söimme lohisoppaa ja täytekakkua. Kirkossa kaikui Suvivirsi.

Me ajamme kotiin, kun aurinko laskee, tekee surupukuisiin pilviin kultareunukset.Mietin miestä, jolla oli saha menetetyssä Karjalassa, naista joka käveli Ukrainasta itsenäistyneeseen Suomeen,  sitä joka halvaantui, jonka pojat kuolivat lentävään keuhkotautiin, jonka kotitalo paloi.

Rivakat tytöt naitiin naapuritaloihin, leivoset lensivät ja kymmenen lasta oli normaali määrä.

Minulla on kahvinkeitin, leivänpaahdin, astianpesukone ja lakisääteinen työaika.

En ole vaipunut kumaraan, solminut järkiavioliittoa tai siinnyt vapaasti.

Eläköön kehitys, sähköt ja lentokoneet.

24 kommenttia:

  1. En ole ikinä ollut sukukokouksessa, tai ei meidän suvulle ole ikinä järjestettykään. Se voisi oikeastaan olla aika hauskaa, kuulisi tarinoita, tapaisi uusia sukulaisia tai niitä, joista tietää, mutta ei ole ikinä tavannut, äitin serkku. Teidän tapaaminen vaikutti mukavalta.

    Mahtavat värit kolmannessa kuvassa, ihan häikäisee.

    VastaaPoista
  2. Kehityksessä on tosiaan puolensa, vaikka mulla onkin taipumusta haikailla entisen perään. Herään viimeistään haikailuista silloin, kun muistan etten mistään hinnasta tahtoisi puuhuussia. Tuo kymmenen lasta ja järkiliittokin herättää hyvin.

    VastaaPoista
  3. Meillä tuo isänpuoleinen suku on ollut aina aika "yhtä". Pitävät pippaloitaan - jotenkin en ole kuitenkaan tuntunut kuuluvani joukkoon! En koskaan. Äitini puolelta minulla on sukututkimus "Thomas Johansson (Huisu) 12.2.1680, bonde" on ensimmäinen tiedossa oleva.
    Haaveilen äidinpuoleisten serkkujen koolle kutsumista...sitten joskus.
    Emmehän tapaa miehenikään serkkua, asuu sentään ½km päässä.
    Ollaan kait erakoituneita tuon suhteen.

    Oliko silloin paremmin vai nyt? Molemmissa varmaan hyvät puolensa. Ainakaan ihminen ei tiennyt kaikesta pahasta niin nopeasti kuin nyt.
    Annoit taas miettimisen aihetta.

    Terveiset "tästä" rannasta, huutoetäisyydeltä...

    VastaaPoista
  4. Yhdyn eläköön-huutoon! :) Ja tykkään hirmuisesti näistä kuvistasi, niissä on tunnelmaa. Mukavaa viikkoa sulle!

    VastaaPoista
  5. Tuo viimeinen kuva on huikea!Nainen tarvitsee tänä päivänä vielä enemmän tietoisuutta ja voimaa kun on "lupa" ajatella itse ja vastuu kantaa valintansa.Tätä päivää mennään.Leivänpaahdin heitti juuri rapean leivän ja kahvinkeitin keitti tuoksuvan kahvin.En antaisi kumpaakaan pois.Kiitos hyvästä postauksestasi Kirjailijatar!

    VastaaPoista
  6. Oi tuota tunnelmaa..sukua, oli sitten läheistä tai kauempaa, valokuvia, tarinoita ja muistoja <3

    VastaaPoista
  7. Niinpä niin. Minäkin monesti mietin että kunpa olisin elänyt silloin ja silloin,että ennen oli varmaan kaikki paremmin kun elämä oli yksinkertaisempaa ja pienempää. Mutta eihän se mitään ruusuilla tanssimista silloinkaan ollut,ainakaan kymmenen lapsen kanssa järkiliitossa.
    Välillä olisi kyllä ihana muuttaa jonnekin pieneen mökkiin,vailla mitään näitä nykyajan mukavuuksia. Niihin on vaan niin tottunut että ihan ärsyttää. Hmmm..
    Kaunista maisemaa kuvissasi!

    VastaaPoista
  8. Oi, kuulostaapas mielenkiintoiselta retkeltä ja kohtaamiselta. Noita valokuva-albumeja tekisi mieli päästä selailemaan. Ja tarinoita kuulemaan!

    Mekin istuimme viikonloppuna paljon autossa. Sain melkein saunapipon kudottua valmiiksi, mutta matka loppui vähän kesken.

    VastaaPoista
  9. Ihanat vanhat valokuvat.Sukukokouksessa olisi kiva käydä,kartoittaa hiukan laajemmin sitä,millaisissa ihmisissä sama veri virtaa.
    Toisiksi viimeisestä virkkeestäsi tuli moninaisia ajatuksia mieleen.Jätetään spekulaatiotta nyt.
    Hyvää uutta viikkoa!

    VastaaPoista
  10. meidän suvulla oli kerran myös talo ja tila ja metsää. vaan joku ne möi ja söi ja joi. tjaa-a.

    ja huh heijaa, eläköön kehitys. olen ihan iloinen kahvinkeittimestä ja pesukoneesta, ja vaikka lapset onkin kivoja, voisi kymmenen tehdä vähän tiukkaa..

    vaan ollapa tuommonen Kleinbus. sillä pääsis vaikka minne.

    VastaaPoista
  11. Tässä on ulkosuomalaiselle(kin) taas semmoset kuvat että alta pois. Kesäyö Suomessa voi olla sitten niin kaunis ettei muualla. Erilailla kaunis kummiskin.

    VastaaPoista
  12. upeat, upeat kuvat..
    ihana juttu taas :)

    minä nautin myös oikeasti tästä
    tekniikasta, vaikka kuinka partiolainen olenkaan ollut!

    VastaaPoista
  13. No jopas, mullakin on sukua etelä-Karjalassa! Tuli melkein kaihomieli ja tuttuudentunne, vaikka ei samaa sukua varmaan ollakaan.

    Juu, vaikka lapsista tykkäänkin ja suurperhettä piisaa, niin olen kyllä oikein tyytyväinen nykylääketieteen ihmeellisyyksiin syntyvyydensääntelyn saralla.
    Ja ulkovessa, varsinkin talvella, ja VARSINKIN jos olisi se kymmenen lasta. Huh huh.

    VastaaPoista
  14. Oi mitä kuvia!!!

    Juu, kyllä tässä ajassa ainakin rikkaissa länsimaissa on niin paljon sellaisia helpotuksia, joista voi olla hurjan iloinen. Just erityisesti naisille.

    VastaaPoista
  15. Tunnelmaa... Ihana kuva tuo alin! Siinä on ajatuksen lentoa.

    VastaaPoista
  16. Voi mitä tunnelmia! Ihanatihanat kuvat; herkkiä ja tunteet pintaan nostavia. Meillä olisi sukukokous lauantaina, vieläpä tuossa 20 km päässä, mutta minä lennän ihan kohta Lontooseen enkä pääse sinne...Sukukokouksemme kestää 3 päivää ja toiset tulevat ympäri suomea, mutta minä lennän tästä naapurista toiselle puolelle eurooppaa - toivon etteivät luule minun karkaavan :)

    VastaaPoista
  17. Liekö matkasi kulkenut halki Liedon, kun maisemat niin tutuilta näyttivät?

    VastaaPoista
  18. Minun silmä ja sielu lepää noissa kuvissa. Viime aikoina olen potenut kovaa paluu-juurille-kuumetta. Kesällä se aina iskee. Tulee mieleen niin elävästi kesät pohjois-karjalassa, mummon muruna.

    Jos koskaan olen haaveillut autosta, se oli juuri tuo kuplavolkkarin iso versio...

    VastaaPoista
  19. Olen itse käynyt noissa muistoissa vain kuvien kautta. Monasti olen ihmetellyt: Miksi pariskunta on aina niin vakava? Miksi perhe tai suku on kuvattu talon rappusilla? Kodin edessä poseeraus ei taida olla nyt muotia. Toisaalta ehkä hyvä niin, harvan kodit ovat yhtä kauniita kuin nuo karjalaiset puutalot.

    VastaaPoista
  20. Solen: Minustakin noita tarinoita on kamalan kiva kuunnella. Ja kiitos, kotimatkalla oli ihan hurja ilma, satoi ja paistoi.
    Liivia: Minäkin olen hirveä nostalgikko, mutta tosiaan nuo kymmenen lasta ja järkiliitto saavat minut kannattamaan nykyaikaa. Mökillä ulkohuussi on musta mukava.
    Ikki: Onpa ihana kuulla sinusta :) Kaikki meni ilmeisesti torstaina hyvin? Minun äitini on tutkinut sukuaan harrastuksena viime vuosina ja onhan se ollut ihan mielenkiintoista, tietää vähän mistä on tullut. Joo, kehityksellä on puolensa ja puolensa. Minä yleensä haikailen vanhoja, mutta ehkä nyt on kuitenkin asiat paremmin. Lääketiedekin on kehittynyt huimasti viime vuosina.
    Satu: Kiitos, nyt on viikko jo puolessa, on ollut vähän haipakkaa.
    Maria: Kiitos, totta, tänä päivän on kyllä helpompi olla nainen kuin joskus aikaisemmin. Me sentään saamme periaatteessa ainakin päättää ja valita sen elämän, minkä haluamme.
    Maare: Se oli kyllä mukava päivä, oikein hauska!
    Niina: Niin, kuten olen jo sanonutkin, minäkin haikailen yksinkertaisen ja pienen ja mutkattoman elämän perään, mutta tosiasiassa minulle taitaisi riittää mökki jossain korvessa. Voisin sitten siellä elää välillä kuin entisaikaan.
    Laura: Minulla ei ole saunapipoa. Pitäisikös olla? Minä aina vaan puhua pälpätän autossa tai sitten kuuntelemme musiikkia.
    Virva: Hehheh, ainahan voi spekuloida...sukuja on kiva tuntea ja sukulaisia tavata, vaikka eihän sitä yhteistä olekaan muuta kuin se veri. Mutta eikös se veri ollut vettä sakeampaa?
    Outi: Minäkin olen aina haaveillut tuollaisesta Kleinbussista, sillä olisi niin mahtavaa ajella ympäri maailmaa :) Siellä olisi varmasti tosi onnellinen, ei voisi olla onneton. Niin me ollaan sitten kumpikin menetetty tilat ja maat ja mannut, oivoi.
    Violet: Minustakin kesäyöt ovat niin kauniita. Toivottavasti valvon vielä tänä kesänä yhden yön ihan kokonaan.
    Hanne: Samoin, sanoo täällä toinen vanha partiolainen.
    Celia: Kiitos :)Kyllä minäkin siunaan tätä kehitystä ja juuri naisten olojen parantumista. En olisi halunnut olla nainen sata vuotta sitten, olisin varmaan kuollut jo synnytykseen.
    Tuittu: Kiitos, siinä ajatus lensi, kun auto ajoi lujaa eteenpäin koko ajan.
    Annakaisa: Oioi, hyvää Lontoon matkaa sinulle! Olisipa mahtava päästä Lontooseen, kyllä minä luulen, että se aina yhden sukukokouksen voittaa.
    Lumoutunut: Olet oikeassa! Onpa sinulla tarkka silmä, ja miksei olisi. Sieltä päin tultiin kotiin.
    KirsikkaK: Joo, minuunkin iskee aina välillä kaipuu lapsuuden juurille.Jokin niissä on. Lapsuuden paikoilla on ihan oma merkityksensä, sitä on vaikea selittää.
    Baba: Kaippa se oli sitten siihen aikaan kovin vakava paikka tuo valokuvaan joutuminen. Tai ehkä kamera herätti kunnioitusta. Sitä arvostettiin. Ja eihän sitä muutenkaan kehdannut ihan hillittömästi käyttäytyä. Voisi ollakin kiva idea poseerata talon ovella :)

    VastaaPoista
  21. tunnelmaa vaikka kuinka!

    luulisin, että niitä kuvia on otettu ulkosalla ihan senkin takia, että valoa olisi riittävästi.

    mustavalkokuvien taikaa-
    kiitos!

    VastaaPoista
  22. Ritva: Kiitos. Se on muuten totta, sen takia kuvat tietysti otettiin ulkona. Ja missäpä muualla kuin oman talon edessä.

    VastaaPoista
  23. Saunapipo pitää olla. Näin sanoi kampaajani, joka on kuulemma ihan kyllästynyt siihen, että tuhoan tukkani aina kesällä ja hän sitten joutuu sitä paikkailemaan.

    Me istutaan usein hiljaa autossa, minä ja isä ja veli. Ne on vähänä hiljaisempia, kuin minä.

    VastaaPoista
  24. Laura: Ai pitäisi? Hassua, en varmaan osaisi pitää sellaista. Istutaan mekin joskus hiljaa, mutta yleensä puhua pölpötetään koko ajan.

    VastaaPoista