torstai 29. heinäkuuta 2010

Jäljet johtavat sylttytehtaalle
























Näyttö siepattu, sanoi kännykkä tänään. Emme osaa kommunikoida, se on viimeisintä huutoa, minä en.

Eilen ajoin 500 kilometriä helteessä, raavin jalat verille ja söin mansikkajäätelöä Mikkelissä.
Piipahdin Kenkäverossa katsomassa, miten kenkiin istutetaan kukkia. Kuvittelin hetken pappilan elämää, aikaa jolloin ompeluseurat kokoontuivat siellä ja puutarhan pöydille levitettiin valkoiset liinat. Liina on kaunis nimi. Liina Pöytä.

Rengossa leikittiin uitettua koiraa. Se meni niin, että minä kahlasin suolampeen uimaan ja koira tuli perässä. Se taisi olla ensimmäinen kerta sille, oli silmissä sellainen ilme. Ei märkä koira muuten haise pahalle.

Hain kirjahyllyn Lahdesta. Se on ollut joskus Alvar Aallon toimistossa. Nyt se joutuu meille. Mutta kohtaloaan ei voi valita. Se tulee vaan, nurkan takaa, varoittamatta.

Ja sitä mietin tänään, että mistä se sanonta "jäljet johtavat sylttytehtaalle" tulee, vaan sitten sen selvitin. Tattarisuolta löydettiin vuonna 1931 ruumishuoneelta varastettuja ihmisen osia. Niitä oli käytetty noituuden harjoittamiseen. Erästä Sörnäisten sylttytehdasta epäiltiin osalliseksi ja Ajan Sana kirjoitti: Tattarisuon arvoitus selviää. Jäljet johtavat sylttytehtaaseen? Sylttytehdas oli syytön, mutta lentävä lause oli syntynyt. Että osattiin sitä ennenkin.

17 kommenttia:

  1. Voi mitä paikkoja,mitä tarinoita! Ihanaa! Minullekin kelpaisi mansikkajäätelö Mikkelissä. Tai Alvar Aallon pöytä.
    Missä päin Renkoa kävitte uimassa? Asuin siellä pienenä pari vuotta,se oli ihanaa aikaa..:)
    Ja kylläpäs märkä koira haisee pahalle! Ei ehkä aina,mutta joskus..varsinkin jos on vähänkin pidempi turkki:)

    VastaaPoista
  2. Ennen sitä vasta osattiinkin, luulen. Tuli kuin apteekin hyllyltä ja varsinkin tänään uskon, ettei lämmin luita riko. Tuo sylttytehdas-sanonta omaakin mielenkiintoisen historian. Kiitos, että selvitit sen. Eräässä vanhassa työpaikassani pohdimme näitä aina kahvitauoilla ja silloin tuumimme, että folkloristit voisivat perustaa palvelevan puhelimen tähän liittyen :-)

    Tuo hehkulamppuikkuna on ihana. Onko se teiltä kotoa?

    VastaaPoista
  3. Kenkävero on hienosti hoidettu vanha miljöö. Jätskit ja uiminen kuulostaa hyvältä, muttei toi autoajelu! Eka kuva on hurja ... mistä se on? Kirjahyllyt on aina onnellisia, kunhan vaan saavat hyllynsä täyteen kirjoja. Kiitos kun valaisit sylttytehtaalle johtavistä jäljistä ... tietää miten painavaa tekstiä latelee, jos sitä käyttää.

    VastaaPoista
  4. Niina: Huomiseksi otin kuvia hyllystä, ei se mitenkään ihmeellinen ole, mutta ihan kaunis, yksinkertainen. Me uitiin siinä ihan valtatien varressa, onkohan se Pyhtämö? Vesi oli ihan ruskeaa, mutta virkisti kummasti.
    Lumiomena: Tuollainen palveleva puhelin olisikin hauska :) Joo, oli pakko kaivaa selitys esille, kun vaivasi. Ikkuna ei valitettavasti ole meiltä, se on sieltä Kenkäveron myymälästä.
    Seija: Se on kyllä hieno. Olemme joskus ostaneet löylykauhan sieltä, nyt ei ostettu mitään. Eka kuva on kanssa Kenkäverosta, se oli siinä aitan kyljessä, eikä siinä lukenut mitään sen kummempaa. Joo, aika hurja tarina tuolla sanonnalla.

    VastaaPoista
  5. kenkävero on näkemättä, vaikka usein sinne kesällä haikailenkin. joskus olisi ihana kiertää tätä kotimaata koko kesä! on niin paljon kaikkea ihanaa nähtävää ja koettavaa.

    kiitos sylttytehtaan tarinasta! näitä olisi kiva selvitellä enemmänkin.

    VastaaPoista
  6. Hui, säikähdin mikä ukko se siinä? Ja karmiva tarina tuosta sylttytehtaasta. Noituutta ihmisen osilla? Mitä ihmettä?

    Minulla on viha rakkaus suhde veteen. Rakastan uimista yli kaiken, mutta en uskalla uida, jos en näe pohjaan. Ja pienet lammet ovat kaikista pelottavimpia, samaan aikaan myös kiehtovia. Tyyni pinta ja luonto ympärillä aivan kuin odottaen että vedestä nousee joku taika olento. Olet rohkea, kun uskalsit siellä uida.

    VastaaPoista
  7. Huh 500km...Totta tosiaan urakan teit näillä helteillä. Toivottavasti kohta saadaan kuvaa hyllystä. Kirjahyllyihin sitten. Musta tuntuu ettei mikään määrä hyllyjä riitä meille, mutta toisaalta neliöt taitaa olla liian pienet näille kirja määrille. Onneksi osaan kierrättää, mutta kun kaikkia herkkuja ei vaan voi laittaa pois. Ja uusia löytyy aina tilalle.

    VastaaPoista
  8. Mirka: Kotimaassa on niin paljon katsottavaa. Voisi ihan hyvin yhden kuukauden vaan kiertää ja katsella.
    Solen: Pelästytti sinut :) Joo, minäkin ihmettelin tuota noituuden harjoittamista, mutta niin tuolla Lentäviä lauseita selittävässä kirjassa sanottiin. Pitääkö nyt luottaa painettuun sanaan? Minä tykkään uida ja sukeltaakin ja voin pulahtaa mihin vaan. Mutten tykkää uimarannoista, jotka on täynnä ihmisiä.
    Villasukka: Minä hankin aina uuden hyllyn, kun kirjoja alkaa kertyä pinoiksi asti :) No, ei nyt ihan. En osaa nimittäin luopua kirjoista, en millään.

    VastaaPoista
  9. Olen samaa mieltä uitetun koiran tuoksusta. Ei se niin paha ole. :)

    Tuo ukko ylhäällä säikäytti minutkin, ja kun olin kuullut sen sylttytehdas-selityksen joskus ennenkin ja ajattelin hänen liittyvän siihen, huh.

    Odotan hyllykuvia! Kohtalo ei kuulosta kovin pahalta, päästä kirjojen rakastajan kotiin.

    VastaaPoista
  10. HaH! Vai noin on sylttytehtaan kanssa:) Kaamea juttuhan tuo.

    Aallon hylly ja kaikkea. Sulla on värikäs elämä. Mulla vaan yhtä ja samaa sienkärsämöä ja sensellaista. Tosin ei valittamista tässäkään.

    VastaaPoista
  11. jäätelöä, uintia koiran kanssa, taidetta, matkailua..
    kuullostaa ihanalta päivältä..
    ja vielä uusi hyllykin mukana..
    Ihanaa viikonloppua sinulle..
    mitähän tämä päivä tuo minulle elämääni, en odota, en suunnittele, otan vain vastaan =)

    VastaaPoista
  12. Mielenkiintoista, sekä nämä kuvat että tuo näyttö siepattu-juttu. Voiko niin oikeesti tapahtua?? Olen ihan uuno tekniikan kanssa, ja palkään sitä hetkeä, kun pitää ostaa joku ultaramodernihifikännykkä.

    Sylttytehdasjuttukin aika kaamea. No, onneksi oli tehdas lopulta syytön!

    VastaaPoista
  13. Minäkin ihailin tuota veikeää ikkunaa, joka siis ei ollut kuitenkaan teiltä -mitä sitä minäkin tuumin.Mielenkiintoinen tarina sylttytehdassanonnalla,kivaa kuulla.
    Kukas tämä ylimmäinen hiippari on?Aika vaikuttava näky.

    VastaaPoista
  14. Ennen just osattiinkin;-)
    Sulla on niin paljon kaikkea uutta tekstiä ja kuvaa...pitää ihan ajan kanssa taas tulla.

    VastaaPoista
  15. Ilse: Onpas se herra nyt pelästyttänyt monta lukijaa :) Hänet voi tosiaankin bongata Mikkelistä. Joo, olen yllättynyt, ettei se uitettu koira tuoksukaan pahalta.
    Liivia: Työ vie ja tuo. En valita, tykkään mennä. Mutta kyllä sun siankärsämöelämä vaikuttaa musta niin ihanalta sekin. Ei mulle oikeasti juuri mitään tapahdu.
    Hanne: Osaisikin ottaa tuon asenteen! Että ottaa vaan vastaan.
    Virva: Joo, se on Kenkäverosta, mutta oli minusta kiva idea, siksi sen halusin jakaa. Hiippari on Kenkäverosta yksi patsas aidan pielestä.
    Violet: Niinpä! Tervetuloa takaisin ajan kanssa. Kivaa, että olet saanut lomailla :)

    VastaaPoista
  16. Mistä se johtuu, että itsensä verille raapiminen tuntuu niin taivaalliselta? Olen ihan täynnä puremia, enkä pysty ajattelemaan mitään muuta, kuin kynsimistä.

    VastaaPoista
  17. Laura: Niin tuntuu!! Se on jotenkin niin nautinnollista sen hetken, ei sitten jälkeenpäin.

    VastaaPoista