maanantai 26. heinäkuuta 2010

Portaissa on reikä, josta pilkottaa kolme jalkaa


Koiran päivät ovat ohi. Kello herättää liian aikaisin, menen nukkumaan liian myöhään. Toimistossa on kuuma, ulkona on kuuma, sähköposti sekoaa, tuuletin hurisee ikkunalaudalla.
Tein sitten sen raparperipiirakan, nypin kulmat ja luin hyllystä löytyneen Eeva Joenpellon. Ei sellaista maailmaa enää ole.
Rusakko venyttelee takakäpäliään kuin koira, koira venyttelee kuin rusakko.
Minut feissataan kolme kertaa sadan metrin matkalla. Mutta minä olen jo ostanut hyvän omantunnon. En taistele, selviydyn.
Ihoni ei ole kesinyt, taivas on pilvinen, tämä on lahja, tämä kuumuus, yritän ajatella, hädin tuskin saan jonkun ajatuksen, pyykit ei kuivu.
Juomalasissa on hämähäkki, portaissa reikä, josta pilkottaa kolme jalkaa. En osaa sanoa, elävätkö ne.
Minun jalkani ovat rummut pöydän alla, sormet hyppivät ulokkeet ja suonet siinä päällä kuin jäätynyt vuoristo.
Koira tulee makaamaan jalkoihin.
En kuule sitä, ruokin itseäni musiikilla. Olen heittänyt lautasen seinään, purrut käteen, kiroillut lujaa. Enää on taistele, olen kameleontti, silmässäni on roska.
Seison kahdella jalalla, osaan tehdä päätöksiä järjellä. Mutta rummut ne vaan soittavat vuorilla. Ja malvat ovat pitempiä kuin minä.
Liha rakastaa syntiä.
Ravulla on tikapuuhermosto, se kärsii elävänä keittämisestä. En tiedä, mikä hermosto minulla on, mutta toivon, ettei kukaan keitä minua elävältä. Tai kivitä tai hautaa, kuten Aidassa. Kuninkaat ja kuningattaretkin menettävät äänensä helteessä.
En muista, monta kertaa käki kukkui. Mutta linnut peittyivät öljyyn Meksikonlahdella.

16 kommenttia:

  1. Ja tänään kun lähdin koiran kanssa uimareissulle, oli kaikkialla jotain lentäviä surviaisia ja niiden jalat käsivarsiani vasten ja niskassani ja ihan kaikkialla. Tuli mieleen noista kolmesta jalasta, jotka pilkottavat portaassa olevasta reiästä. Niin ja pensaan viereen nurmikolle oli ikiuneen nukahtanut pieni lintu. Olin niin surullinen siitäkin, että piti itkeä. Millainen päivä, tämä kuumuus, pää ei toimi eikä ajatus kanna.

    VastaaPoista
  2. Kello todellakin herättää liian aikaisin ja nukkumaan joutaa liian myöhään, kun uni tulee on se täynnä stressiä, jostakin määrittelemättömästä.
    Bongasin kai saman BP-linnun Berliinissä.

    VastaaPoista
  3. hieno teksti taas kerran! kesäloma on kyllä jotain liian hyvää ollakseen totta. mun töissä ei ole edes tuuletinta, sormet toistelee samoja ratoja ja niska menee jumiin. kuudessa tunnissa kerkeää tekemään viisisataa kertaa sen saman liikeradan käsillään.

    VastaaPoista
  4. Luin blogitauon jälkeen juuri kaikki ihanat Berliinipostauksesi monta kertaa.
    Oi kiitos Kirjailijatar!!!

    En kestä katsoa noita öljyyn hukkuneita lintuja. Tulee niin kauhean avuton olo, ihmisen ahneus tuntuu olevan loputon. Näin vasta pätkän uutisista, jossa amerikkalainen mies totesi, ettei öljyonnettomuus ole vaikuttanut mihinkään, amerikkalaiset rakastavat suuria autojaan ja ne elävät öljystä.

    VastaaPoista
  5. Arki?
    Tuo, että linnut hukkuvat öljyyn - ja ties mikä kaikki muu elämä - Meksikonlahdella on itkettänyt minua tänä kesänä. Sama juttu rapujen kanssa, vaikka lapsuudessa oli jännää seurata, miten sukulaiset keittivät rapuja. Lapsena suhtautuu kaikkeen toisin. Tässä suhteessa aikuistuminen ja tiedon (tuskaisa) lisääntyminen on hyvästä.

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa helteiseltä tekstiltä, voin kuvitella sinut toimistossa, hiessä ja tuuletin vain pauhaa antaen vain hetkellisen helpotuksen.
    Tänään ilmankosteus oli noussut taivaisiin ja ulkona oli niin hikistä vaikka aurinko ei edes paistanut. Minäkin yritän miettiä, että näitä helteitä ei ole taas 76 vuoteen, mutta tiukille se ottaa.

    VastaaPoista
  7. Puuvis: Minusta nuo jalat ovat jotenkin kammottavat, vaikka pienet ovatkin. En jaksanut imuroida niitä, enkä uskaltanut vetää niistä. Ties millainen peikko sieltä reiästä paljastuisi. Minusta on kovin surullista, kun pienet linnut kuolevat. Pihalla on haudattu niitä useampikin.
    Satu: Jännää, että bongasit saman linnun! Niin sitä ihmiset kulkee samoja katuja toisistaan tietämättä. Unikin on nyt jotenkin tahmeaa, totta.
    Etta: Kiitos :) Mun kädet ei pystyisi siihen, tekemään viisi sataa kertaa jotain samaa liikerataa. Tai ehkä se onkin niin, ettei mun pää kestäisi.
    Celia: Totta, ihmisen ahneus on kai loppumaton. Me vaan halutaan lisää, eikä olla valmiita luopumaan mistään. Itsekin olen usein sellainen...
    Lumiomena: Minä olen monta kertaa ajatellut tuota tieto tuskaa lisää -lausetta. Se on niin totta. Olisi helppo elää umpiossa tai jos pystyisi elämään niin, ettei mikään kosketa...no, en minä sellaista elämää kyllä haluaisi. Haluan, että asiat tuntuvat.
    Solen: Kyllä, helteinen on olo :) Juuri tuo ilmankosteus siitä tekee kai niin raskasta tai en tiedä. En oikeastaan kärsi kuumuudesta, mutta tuntuu, että olen puolitehoinen.

    VastaaPoista
  8. Huhhuh, onpas sulla ollut paljon ajatuksia. Pelkään, että kun loma loppuu, munkin pääni täyttyy kaikenlaisesta hälinästä. Lomalla olen saanut olla niin rauhassa.

    Mutta en ajattele sitä vielä, kun ei ole pakko!

    VastaaPoista
  9. Huh, huh hellettà! Aamulla heràtessà, tàytyy oikein miettià, kummassa maassa sità ollaan? Kuumuus ja kosteus alkaa olla samaa luokkaa. Erikoinen vuosi Suomessa. Onneksi tàmà (palkallinen) vapaus = elàke mahdollistaa sen, ettei ole pakko oikeastaan tehdà mitààn jàrkevàà... Ihminen kàyttàytyy kuin omistaisi koko maapallon, mutta onkohan se niin?

    VastaaPoista
  10. Upeaa tekstiä arjen keskeltä..
    niin nautinnollista heittäytyä maailmaasi...
    minun myös linnut itkettävät..
    kuinka, miten me voisimme lähteä toiseen suuntaan???

    VastaaPoista
  11. Otan osaa, että jouduit takaisin toimistoosi. Onneksi on sentään tuuletin.

    En tiennyt meksikonlahden onnettomuudesta (en tiedä enää mistään, kun en ole lukenut koko kesänä juurikaan sanomalehteä tai muitakaan). Mutta jostain syystä eilen maalasin taulun, jossa oli oljyä valuva pelastunut joutsen. Ihmettelin itsekin mistä sellainen aihe tuli.

    VastaaPoista
  12. Minäkin menen vielä viikoksi tekemään töitä, sen jälkeen alkaa pieni hengähdys ennen koulua, mutta ei elokuussa osaa elää ilman loppukesän melankoliaa.

    VastaaPoista
  13. Upeaa tekstiä!! Jaksamista sinulle arkeen!

    VastaaPoista
  14. Toivon sulle viileää työpäivää samalla kun nautin itse auringosta ja sun tekstistäsi :)

    VastaaPoista
  15. Laura: Juu, ei pidä vielä ajatella loman loppumista, jos on vielä lomamoodissa.
    Lissu: Minustakin tuntuu joskus, että olisi varsin mukava viettää eläkepäiviä, mutta enhän minä nyt vielä oikeasti eläkkeelle halua. Tykkään tehdä töitä.
    Hanne: Esititpä visaisen kysymyksen, en todellakaan tiedä. Ihminen ei taida muuttua.
    Liivia: Kiitos :) Minä olen kanssa seurannut uutisia koko kesän ihan puolella korvalla ja silmällä. Jännä, että maalasit juuri öljyä valuvan linnun, ehkä olitkin kuullut asiasta jostain puolella korvalla.
    Sukkamieli: Ihanaa, että pääset hetkeksi hengähtämään ennen koulua.
    Tuittu: Kiitos, eiköhän se tästä lähde rullaamaan.

    VastaaPoista
  16. en saa ajatusta, syytän hellettä. tai en syytä, mutta mainitsen näin ohimennen samassa lauseessa..

    VastaaPoista