torstai 1. heinäkuuta 2010

Minulla on tuulenpesä hiuksissa


Tehtiin aikamatka 1950-luvulle. Kuralan Kylämäessä tuoksui apila ja korvapuustit. Talo valmistautui ensi viikon heinätöihin. Pilvet purjehtivat ja me juoksimme. Pelattiin salkopalloa ja Fortunaa. Lapsi teki arkeologisia kaivauksia. Syötiin korvapuusteja ja juotiin kahvia. Silitettiin vasikoita ja löydettiin lopulta lampaatkin. Ne ei halunnut syödä. Me syötiin jäätelöä.

Takiaiset valmistautuvat sotaan.
Minulla on tuulenpesä hiuksissa.

Alkueläimet lisääntyvät jakautumalla tai silmukoitumalla. Äidin kyljestä kuroutuu pienoinen tytär.

15 kommenttia:

  1. Jos yhtä asiaa saisin toivoa, niin tuollaisen lasikuistin tahtoisin omaan kotiin sitten joskus. Sieltä olisi hyvä kesät talvet tähyillä alas puutarhaan.

    Kurala on kyllä ihana paikka. Ötökkäsafareitakin järjestävät!

    VastaaPoista
  2. Voi et on ihania kuvia...
    mikä hiljaisuus, harmonia, ajan seisahtuneisuus...
    ja tuo luonto...
    olisin halunnut olla mukana...

    VastaaPoista
  3. Voi että miten kaunista,lapsuus tulee mieleen kun noita kuvia katselee, haikea mieli siitä menneisyydestä joka ei enää palaa.
    Kaunista aurinkoista heinäkuuta!

    VastaaPoista
  4. Tuo on kyllä kiva paikka! Ja ihanaa, että löytyy eläimiä niin läheltä kaupunkia :)

    VastaaPoista
  5. Taas tosi tunnelmallisia valokuvia! Tuli mieleen isoäitini äidin kotitila Tuusulassa.

    VastaaPoista
  6. Ihana paikka! Kiitos vinkistä, tuolla on käytävä jo tänä kesänä.

    VastaaPoista
  7. Mummola :) Se talosta tuli mieleeni, vaikka se onkin komeampi kuin oma savolainen mummolani. Silti samaa tunnelmaa ja juurikin mainitsemiasi kaikuja 50-luvulta.
    Oi, kesä!

    VastaaPoista
  8. Kaunista ,sellaista kesää ja aikaa jota kaupunki lapsena olen nähnyt vain kuvissa.meillä oli kalastaja mökki Sipoon saaristossa ( vuodelta 1806)yksi huone,sauna ja tupakeittiö -valtavat kalliot ja meri. Tuolla henkii Kotikunnaan rauha:)

    VastaaPoista
  9. Tuommoista oli lapsuudessa. Onneksi on paikkoja, jossa voi muistella niità aikoja. Keuruulla tuo entisen rautatieaseman pikkuinen museo on làhin semmoinen. Ensi viikolla tààllà kypsyy ensimmàisen mansikat... Mukavia lomapàivià!

    VastaaPoista
  10. Hanna: Minustakin lasikuistit ovat aivan ihania. Niissä on menneiden aikojen lumoa. Ai ötökkäsafareita? En ole tiennytkään, kiitos vinkistä.
    Hanne: Siellä on tosiaan aika pysähtynyt, kannattaa käydä, jos joskus ehdit. Kahvilakin on tosi viehättävä.
    Villasukka: Monet käyvät tuolla varmaan muistelemassa omaa lapsuuttaan.
    Tuittu: Niin on, heppaa emme löytäneet, en tiedä, oliko se siellä ollenkaan.
    Tuure: On ihanaa, että tuollainen paikka on museoitu, Että joku säilyy, vaikka moni muu asia muuttuu.
    Hannele: Siellä on tosiaan kaunista :)
    Maare: Käykää ihmeessä ja kannattaa käydä ihan rauhassa ja nauttia tunnelmasta.
    Lumiomena: Totta, siellä on pysähtynyt tunnelma. Ja museon henkilökunta puuhastelee siellä vanhoissa vaatteissa vanhojen menetelmien mukaan käsitöitä ja laittelee ruokaa.
    Maria: Oi, kalastajamökki saaristossa kuulostaa aivan ihanalta. Ja kalliot ja meri :)
    Lissu: Luinkin siitä Keuruun museosta blogistasi, se vaikutti kivalta. Onneksi on näitä paikkoja, joissa voi aistia menneiden aikojen tunnelmaa.

    VastaaPoista
  11. Aah, en ole vuosikausiin käynyt tuolla. Ja silti tunnistin paikan joka kuvasta. Ihana tunnelma!

    Pitääkin tehdä pieni kotiseuturetki!

    VastaaPoista
  12. Aivan uusi paikka mulle, kiitos vinkistä. Talo vetoaa kyllä minuun kovasti, lapsiin ne lehmät ja lampaat :) Näytti kartalta olevan aika lähellä "ohitustietä", jota tulee säännöllisesti ajeltua. Ehkä pidämmekin tuolla joskus taukopaikan!

    VastaaPoista
  13. Liivia: Kiitos :)
    Laura: Siellä on muuten ihana tunnelma. Kuuluu meidän vakkarikohteisiin joka kesä ja usein myös talvella. Silloinkin siellä on tosi tunnelmallista.
    Anni: Ole hyvä :) Joo, ei ole tosiaan kaukana ohitieltä. Kannattaa pysähtyä, minä ainakin jaksan viehättyä tuosta paikasta joka kerta uudelleen ja uudelleen.

    VastaaPoista