sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Osaamme jo hyvin vilkuttaa


Tuulee. Omenat ropisevat raakoina peltikatolle.
Lapsi istuu raparperinlehden alla ja miettii mustikat vasuun.
Koira läähättää, otan askeleen ja läähätän, ripustan pyykit ja läähätän lisää.
Sisällä tuoksuu jasmiiniriisi.
Mikään ei ole itsestään selvää.
Ei sekään, että sateet tulevat, vaikka olisi aika. Olin taas asemalla saattamassa. Osaamme jo hyvin vilkuttaa, koira ja minä.
Ilma on helteestä raskas. Mietin, teenkö raparperista keiton vai piirakan. Söin naapurin karviaisen ja kaksi vadelmaa.

9 kommenttia:

  1. kuuman kosteaa on, eikä äskeinen pieni kahden minuuutin sade paljoa auttanut. tuoksun toi vaan. lupaili liikoja. mun tekisi mieli raparperipiirakkaa ja vaniljajätskiä..

    VastaaPoista
  2. On se jännä, että vaikka kuinka monet hyvästit jättää, niin ei niihin koskaan totu. Aina jää kaihoisa mieli läheisen lähtijän perään. Mitä rakkaampi ihminen, sitä pidemmälle saattelen ja elän mukana. Tekstisi kasvoi taas monia ajatuksia.

    VastaaPoista
  3. Minä taas mietin teenkä punaviinimarja- vai mansikkahilloa. Ehkä molempia, tai sitten vain punaviinimarja. Mansikat on kivempi syödä vain mansikoina, eikä hillona. Raparperiakin rupesi mieli tekemään :)

    Hyvästit on inhottavia. Pariisin matkani on ihana,mutta en tiedä vielä pitääkö minun helsinki-vantaa kentällä hyvästellä mies, jos hän ei saa asioitaan järjesteltyä niin, että pääsee mukaan. Toivon kovasti että hän saa, kaksin olisi mukavampi.

    VastaaPoista
  4. Omenat ropisevat täälläkin, mutta nurmikolle. Lapset saa motivoitua ainakin vielä poimimaan ne pois lupaamalla muutaman palan suklaata.

    VastaaPoista
  5. Menempä ostaa vadelmia ja mustikoita torilta ja teen hilloa jota voi talvella sitten laittaa lettujen päälle.
    Leppoisaa helleviikkoa!

    VastaaPoista
  6. Raparperinlehden alle olisikin mukava päästä istuskelemaan :) Samalla voisi maistella raparperipiirakkaa...

    VastaaPoista
  7. Tuon kuvan säilytän mielessäni ja palaan siihen sitten talvella.

    En voi muuta sanoa.

    Mikään ei ole itsestään selvää ja kaikki voi huomenna olla ihan nurinperin, totta.

    VastaaPoista
  8. vein juuri pyykit talon taakse kuivumaan ja läähätin. ilma seisoo, ei vilkuta. on aikas kuuma. aamuyöllä oli taas ukkonen.
    onneksi vielä tänään ei tarvitse tehdä mitään erityistä.

    VastaaPoista
  9. Mirka: Täällä satoi tänään peräti kymmenen minuuttia, muttei se mitään auttanut. Painostava ilma on täällä jäädäkseen.
    Seija: Totta, jäähyväiset on aina haikeita. Nyt ero on onneksi lyhyt, vain viikon pituinen. Mutta onneksi ihmiset kulkevat sydämessä mukana.
    Solen: Viinimarjahillo kuulostaa kertakaikkisen hyvältä. Minäkin popsin mansikat mieluiten mansikoina. Toivottavasti miehesi pääsee mukaan, olisi varmasti ihana jakaa tuollainen kokemus yhdessä.
    Merja: Lahjonta on aina hyvä keino :) Täällä koira söisi kaikki, jos antaisi.
    Villasukka: Minä en ole jaksanut hillota ollenkana. Ostan sitten kaupasta :) Onneksi jotkut on niin viitseliäitä.
    Virkattu lintu: Minä en sinne ihan mahtunut, vaikka oli kyllä iso lehti.
    Ilse: Niinpä, elämä on yllätyksiä täynnä. Mies otti tuon kuvan, joten kiitä ja kumarran hänelle :)
    Outi: Joo, ilma seisoo ihan paikoillaan ja mieluiten minäkin seisoisin ihan paikoillani, mutta kun ei voi. On pakko liikkua ja hikoilla.

    VastaaPoista