tiistai 24. elokuuta 2010

Keinuen viljat kypsyy


Mietin lavasteita, sitä miten niissä kaikki on mahdollista.
Joku voi kompastua harjaan, rakastua ja tarjota sipattia. Niin kävi Piikkiön Sipilänmäellä, jossa kävimme katsomassa Risto Räppäjää ihanan lukijani Anna-Kaisan kutsumana.
Me naurettiin ja jäätiin ukkossateeseen, keinuen viljat kypsyy, sulat pyyhkii vedet, silmissäni olet sama keittiön pöydän takana.
Olen kasvanut kiinni tähän tuoliin, vaikka pilvien päällä ovat Kuun meret.
Joskus laivat eivät löydä satamaan.

23 kommenttia:

  1. Oi, mitkä lavasteet. Ensin katsoin, että kivan värikäs koti vastapainona ikuiselle valkoiselle :)

    Kontrasti viljapellon ja uusien omakotitalojen välillä on huomattava, kun katsoo hieman kauempaa. Sinänsä olisi ihana herätä aamuisin katsomaan viljan keinuntaa.

    Olin melkein unohtanut sipatin, mutta en kuitenkaan kokonaan.

    Minäkin huomaan toisinaan kasvavani kiinni tuoliin. Onneksi joskus juuret siihen katkeavat, ja pääsee taas eteenpäin.

    VastaaPoista
  2. Sipatti kuuluu lempiruokiin. Pitääpä tehdä.

    Tuota näyelmää pitäisi mennä katsomaan, oman kunnan alueella kun on. Melkein vieressä vielä.

    Mä taidan olla parhaillaan laivassa joka satamaan ei pääsy...

    VastaaPoista
  3. Parasta tuolla Sipilänmäellä on vanhat aitat, rakennukset, toisellapuolella viljapellot ja toisella puolella siintävä meri. Nuo uudet omakotitalot kyllä pilaavat maisemaa. Vielä 10v. sitten ympäristö oli ihan erilainen, ei täyteen rakennettu.
    Kiitos vielä kun kävitte ja kiitos kehuista, en ole oikeastaan ennen näytellyt, vain lavasteita ollut tekemässä.

    VastaaPoista
  4. Alin kuva on taivaallinen kaikintavoin.

    Sen sijaan oikean elämän lavasteet kahlitsevat meitä, eivät tarjoa todellisia mahdollisuksia. Kangistavat varjoelämään, peittelemään epäonnistumisiamme, jotka eivät sitten muunnu muuksi.

    VastaaPoista
  5. Joskus nuorena opiskelijana en ymmärtänyt mitä lavastus oikein on. Ihmettelin mikä siinäkin ihmisiä kiehtoo, että rojua lavallehan siinä vain kerätään. Sittemmin on ymmärrykseni onneksi hieman laajentunut ja jos eteeni nyt tarjoutuisi mahdollisuus paneutua asiaan hieman enemmän en empisi hetkeäkään. On se vaan niin hienoa kun luo kokonaisen maailman joka elää hetken elämäänsä ja sitten katoaa.

    Kauniit kuvat taas...

    VastaaPoista
  6. Kuvia katsoessanu minä mietin, että onkohan ylin kuva kirjailijattaren koto... on tosi värikästä...

    Alin kuva oli ihana...
    Mikshän mun rupoes tekee mieli pullaa??

    Houkuttavia sanoja ja ajatuksia ...kiitos niistä..

    VastaaPoista
  7. mitä ihmettä on sipatti?

    se että lavasteissa kaikki on mahdollista on minunkin mielestä hienoa. mutta sen kaiken katovaisuus välillä hämmentää. että mihin se maailma sitten puf vaan hetken kuluttua katoaa. ei jää jäljelle mitään. niin paitsi ehkä ne lavasteet..

    VastaaPoista
  8. Nyt määkin voin taas tulla tänne kun ei ole enää tuo kauheaa kateutta aiheuttanut U2-juttu tuossa ekana;-)

    Ja nyt kysyn; mikä on sipatti?
    Ja miksi tuossa pullassa on reikä?

    VastaaPoista
  9. Melkoista lavastusta koko elämä, ellei halua välillä viestittää avoimesti ettei kaikki suju kuin pitäisi. Rva Pionilla olisi blogissaan sinulle viestiä. Kiva, kun olet olemassa ,
    "irtonaisine ajatuksinesi", minä nautin.

    VastaaPoista
  10. Tänään ajattelin haluaisin joskus istua kuin kiinni kasvaneena tuolissa.Mutta se aika on varmaan sitten joskus.Tuo Räppääjien sohva olisi hyvä siihen.Upeaa syksyä sinulle upeiden kuvien Kirjailijatar!

    VastaaPoista
  11. Lumiomena: Minusta tuo oli niin herkullisen värikäs lavastus, että oli pakko ottaa kuva. Joskus sitä kasvattaa melkein juuret tuolin alle, mutta sitten onneksi yleensä saa riuhtaistua itsensä irti.
    Ikki: Minusta sipatti oli lapsena hyvää. En tosin tiedä, oliko se samanlaista sipattia kuin muilla. Se tehtiin palvikinkusta ja sitten siinä oli kermakastiketta.
    Annakaisa: Tuo oli tosi viehättävä paikka, kiitos kun kutsuit :) Se oli nytkin idyllinen, mutta silloin joskus se on ollut varmasti tosi idyllinen, kun mitään uutta ei ole ollut vieressä.
    Eilen tänään huomenna: Totta, se on surullista, jos oikeat ihmiset elävät lavasteissa. Mutta teatterissa ne ovat kiehtova rinnakkaistodellisuus.
    Vilijonkka: Minusta lavastukset ovat kiehtovia. Se mahdollisuus kertoa esimerkiksi interiöörin kautta ihmisestä, hänen kiinnostuksen kohteistaan yms. Kyllähän sitä katsoo, kun menee eka kerran kyläänkin jonkun lue, että millainen koti hänellä on. Jos ei tunne ihmistä, se on vielä kiehtovampaa.
    Hanne: Meillä ei ole ihan noin värikästä :)Minunkaan ei tarvitse kuin nähdä pullan kuva, niin jo rupeaa tekemään mieli. Oli hyvää pullaa.
    Outi: Totta, lavasteiden maailma, se maailma, mikä tapahtuu lavasteissa, sekin on kuin taikaa. Että siellä on toinen todellisuus, jossa voi hetken vierailla. Meillä sipatti oli tosiaan palvikinkkua kermakastikkeella, jossa oli paljon tilliä. Mutta Risto Räppääjällä se oli vähän erilaista.
    Violet: Oioi, onneksi U2 painui jo unholaan :) Sipatin selitin tuossa yllä. Pullassa oli varmaan vahingossa melkein reikä. Se oli niin tuoretta, varmaan oli voisilmä vaan ollut niin suuri, että painui melkein pullan läpi.
    RvaPioni: Kiitos tunnustuksesta. Onpa ihmeellistä, että niin moni nauttii näistä irtonaisista ajatuksistani. Mukava kuulla :)
    Maria: Joskus kiinni kasvaminen tekee hyvää. Räppääjän sohvassa olisi tosiaan voinut pötkötellä vaikka viikon hyvän kirjan kanssa.

    VastaaPoista
  12. Vierasta oli sipatti minullekkin, mutta kuulostaa hyvältä ja maistettava on joku päivä. Nuo tuolit, joihin juurtuu, on varmaan meidän sohvan sukulaisia:) Lavasteet on ihania, vähän niinkuin pikakirjoja. Niihin voi myös kuvitella monta muutakin tarinaa kuin sen, mitä niissä esitetään. Elämäänsä lavastavia ihmisiä kartan. Ihanaa iltaa!

    VastaaPoista
  13. Mielettömän kauniit värit ylimmässä kuvassa! Kerrassaan kaunis väriloisto. Ja muutkin kuvat, niin kauniita.
    Sipattia jäin minäkin pohtimaan, mutta sepä selvisikin jo kommentistasi. Murresanat (vai onko sipatti murresana?) ovat kivoja, on aina hauska arvuutella, että mitähän ne itselle vieraat sanat tarkoittavat. Löytyy aina uusia, hienoja sanoja.

    VastaaPoista
  14. Herkullinen lavastus ja tuo maukkaan näköinen voislmäpulla.
    Mukavan leppoisaa torstaita!

    VastaaPoista
  15. Oi, miten herkullisen kirkuvaa! Miksi tuollaista näkee lähinnä vain juuri lavasteissa?

    Sipatti kuulosti herkulliselta, kunnes selvisi, että se ei oikein taida istua kasvissyöjän pöytään.

    VastaaPoista
  16. Tunnustan: meillä on aika kirjava koti...
    En pääsisi valkoinen-pellava-sisustuslehtiin.

    VastaaPoista
  17. Tuo viimeinen lauseesi vähän kirpaisi, kun odotellaan tässä meidän laivaa saapuvaksi ensi viikolla... :) Että jos se ei tulisikaan, siellä menisi meidän mammonat.

    Esikoiseni tahtoisi nähdä tuon Räppääjä-näytelmän.

    VastaaPoista
  18. Arvasin heti tuon teatterilavasteeksi. Mutta mistä sen niin selvästi huomaa, sitä jäin miettimään. Ehkä luonnonvalon puute...
    Hauska lavastus.

    VastaaPoista
  19. Noin ràvàkàssà huoneessa asuu ràvàkkàà sakkia. Taitava lavastus! Sipattia minàkin ihmettelen. Siis jonkin sortin voisislmàpullaako? Kiitos taas kuvista ja sanoista.

    VastaaPoista
  20. Risto Räppääjä on meillä suosiossa, koko perhe tykkää. Ne elokuvat on jotenkin luonnottomia (tai en osaa selittää, sillai suoraviivasia) mutta ah niin hauskoja!

    Taivaskuva on upea ja nyt alko tehä mieli voisilmäpullaa...

    VastaaPoista
  21. Seija: Tuo lavasteen vertaaminen pikakirjaan olikin aika osuva juttu. Minäkin vierastan oman elämänsä lavastajia, vaikka ehkä sorrun siihen joskus itsekin.
    Malla: Lavastus oli tosiaan värikylläinen, tosi hieno, ihan RistoRäppääjämäinen! Minä en tiedä, onko sipatti murresena, ei mitään hajua.
    Tyttism: Voi kiitos, olen ihan häkeltynyt näistä maininnoista, että joku jaksaa lukea tätä tajunnanvirtaa. Kiitos :)
    Villasukka: Pulla myös maistui hyvältä :)
    Laura: Hyvällä tavalla kirkuvaa, joo. Ei se minunkaan ruokapöytään enää sovi :) Mutta lapsena maistui hyvälle.
    Linnea: Ehkä pääsisit johonkin parempaan sisustuslehteen, jossa on kivoja koteja :)
    Merja: Oioi, kyllä teidän laiva varmasti tulee perille!! Olisi kamala menettää kaikki mammonat.
    Liivia: Jotain teatterimaista siinä tietty on. Mutta ulkona toi näytelmä kyllä oli, joten luonnonvaloa riitti.
    Lissu: Risto ja Rauha oli kyllä aika räväköitä. Sipatin selitinkin tuolla ylempänä, meillä se oli palvikinkua kermakastikkeessa, mutta Räppääjällä tai oikeastaan sillä Pakastaja-Elvillä vähän eri juttu.
    Teija: Meilläkin Ristosta tykätään. Ja elokuvista kanssa, vaikka ne onkin ihan luonnottoman värisiä.

    VastaaPoista
  22. Ihan hyvä jos väärään satamaan yrittävä laiva eksyy, ja hyvä sekin, jos oikeaan yrittävä ajautuu vieläkin oikeampaan. Joskus on hyvä ihan vaan risteillä ilman päämäärää.

    VastaaPoista