keskiviikko 11. elokuuta 2010

Menin taas selkä edellä




Minulla on sanaton mieli. Toivoisin, että mieletön sana.
Menin taas selkä edellä Helsinkiin ja muistin jostain kuulleeni, että niin me elämme elämäämmekin. Selkä edellä. Näemme sen mitä jää taakse, mutta emme tiedä tulevasta.
Jos minä kirjoittaisin kirjan, sen nimi olisi Selkä edellä, koska pää edellä en ole koskaan uskaltanut hypätä.

Eilen olin ystävän kanssa viinibaarissa, Tintossa. Tarjoilija vakuutti, että jopa minä maistaisin, jos viini on pilaantunutta. Olen aina ajatellut, etten varmaan huomaisi. Joisin vaan. Kun tulimme ulos joku kirjoitti liidulla asfalttiin Elämä on persikkaista. En juonut pulloakaan.

Tänään menin siltojen ali, roskalavojen ohi ja peltojen läpi. Sitten tulin pääkaupunkiin.
Matkalla mietin sanoja kolmioleipä, leipäkolmio. Mitä eroa niillä on? Onko leipäkolmio pienempi?
Olen nukkunut kaksi yötä sama nuttura päässä, nyt se näyttää hyvältä. Minun mielestä.
Tapasin sitten marttoja, niillä on kamalasti niksejä. Ne on niin järkeviä ihmisiä että hirvittää. 
Eikä niillä ollut edes nutturaa.

23 kommenttia:

  1. Eipä niillä nykymartoilla enää nutturaa ole, paitsi jos jollekkin martalle se on jäänyt tiukasti päähän.
    Mitä ihania sämpylöitä, nälkä tässä tulee.....

    VastaaPoista
  2. Kyllä "marttojen" perusohjeet on äiti joskus päähäni päntännyt...siivoukset, kotiruoat, käsityöt.
    Oliko se sitten onni asua maalla?
    Minä Savonlinnassa viettämässä unetonta yötä. Onko täällä kuumempi kuin siellä kotirannikolla? Tuntuu ainakin.

    VastaaPoista
  3. Kyllä sen maistaa. Olen kerran maistanut. Ei ollut epäilystäkään.

    Tykkään tuosta selkä edellä -ajatuksesta. Se on niin totta. Enpä olisi huomannut.

    VastaaPoista
  4. Mulle ei ole ikinään leipäkolmioo kyllä tarjottu...kolmioleipiä olen jokusen syönyt.

    Pilaantuneen viinin kyllä maistan ja olen kahdesti valittanut sellaisesta. Ihan uusi paikka mulle tuommoinen Tinto. Mutta olen muutenkin jo ihan pihalla Helsingistä.

    Heh, kahden yön uninuttura on mullakin ollut joskus se hienoin kampaus ja harmittanut ettei juuri silloin ole sitten mitään häitä, johon hienolla kampauksella lähteä. Mun on turha yrittää väsätä nutturaa mihinkään juhliin, siitä tulee aina liian...nöpö, siisti. Viimeistään matkalla revin sen irti.

    VastaaPoista
  5. Olen ollut nutturapää jo 20 vuotta. Teininä lähiöbileissä sitä joskus ihmeteltiin, miksi nuttura eikä ysäriheitto. Kampaaja valitteli katkenneiden huisten määrää, taitaa olla nutturan vika.

    VastaaPoista
  6. Pää edellä en minäkään ole uskaltanut mennä. Selkä edellä olisi ihan loistava nimi kirjalle!

    Leipäkolmio kuulostaa ihan 1980-luvun kotitalouden kirjassa olleelta kuvalta. Tai leipäpyramidilta. Tai näkkileipää valmistavalta firmalta. Tai ruoalla leikkimiseltä.

    Yksi kaverini ehdotti, että liityttäisiin Marttoihin. Mietin vielä. Penninvenyttäjän keittokirja on kyllä pieni klassikko.

    VastaaPoista
  7. Minun kirjan nimi olisi varmaan Mahalankku.
    Eilen uimahallissa tajusin taas miksi.

    VastaaPoista
  8. Minulla tulee huono olo jos menen selkä edellä, mutta sitä ei voi oikein välttääkään kun junat on niin täynnä aina. Viimeksi nauratti vähän kun seinällä mainoksessa oli iloisia lapsia ja hehkutettiin perhematkailun riemua ja samaan aikaan junan käytävä oli täynnä vaunuja ja rattaita ja junasta poistumiseen tarvittiin logiikkaa ja loogista ajattelukykyä, aika paljon voimaa ja apumiehiä. huhhei :)

    VastaaPoista
  9. Minä olen miettinyt, että pitäisi liittyä marttoihin. Ihan selvästi minussa on joku sisäinen martta.

    VastaaPoista
  10. Villasukka: Tuo alin kuva on tosiaan marttojen Deli-Cafésta, joka on Helsingissä. Hyviä pikkusuolaisia ja pullia siellä näytti olevan.
    Ikki: Täällä on se tuulenvire varmaan koko ajan. Mutta Savonlinna on mun mielestä ihana kesäkaupunki. Voi se olla talvellakin ihana, mutten ole käynyt. Melkein joka kesä kylläkin.
    Ilse: Niin tarjoilijakin vakuutti. Hyvä tietää :) Minustakin selkä edellä -ajatus on hyvä, totta.
    Liivia: Tuo Tinto on täällä Turussa, olin siellä toissailtana. Alin kuva taas on Helsingin marttakahvilasta. Joo, uninuttura on juuri sellainen sekalainen sotku, jota ei silloi saa aikaiseksi, kun haluaisi.
    Baba: Minullekin on joskus kampaaja sanonut samaa. Se oli silloin, kun vielä kävin kampaajalla.
    Lumiomena: Joo, Penninvenyttäjän keittokirja on hieno. Minulla on kylläkin vain Saiturin keittokirja (ei marttojen). Minusta martat ovat nyt kovin trendikkäitä, koska edustavat samoja arvoja, joita nyt kaivataan: pysyvyyttä, kestävää kehitystä, ekologisuutta yms.
    Violet: Oivoi! Se varmaan sattuukin, jos korkealta hyppää. Minä hyppään vain jalat edellä.
    Outi: Minullekin tulee välillä huono olo, mutten aina muista etukäteen tilata paikkaa kasvot eteenpäin. Eikä ne aina tunnu edes tietävän, miten päin ne penkit siellä on. Lasten kanssa matkustaminen on vähän haastavaa :)
    Jonna: Liity ihmeessä! Minusta martat on hieno juttu. Minä toivoisin, että osaisin olla yhtä järkevä ja taloudellinen. Mutta martat on musta kovin kiinni tässä ajassa, juuri tuo ekologisuus, kestävä kehitys, kotoilu, hidastaminen yms. liittyy marttoihin.

    VastaaPoista
  11. Olen jo parina talvena yrittänyt päästä Marttojen makkarantekokurssille. Vaikka en niin makkarasta perusta muuten, mutta minua kiinnostaa kovasti kaikki perinteiset ruuat, ennenvanhaiset. Karjalanpiirakoiden ja mämminteko. Uuden maidon juusto. Ja makkarat. En ole vielä päässyt kurssille, Martoista on tullut suosittuja :)

    Minä en ainakaan maistaisi onko viini huonoa vai ei. Minulla on joku kammo muutenkin viinejä kohtaan, ne ei käy yhtään minun suuhuni, ei ei, pelkkä hajukin jo on paha minulle. Mistähän sekin on tullut?

    VastaaPoista
  12. Selkä edellä on hyvä mennä, tosin ikinä en niin hyppäisi. Ala-asteella voimistelutangolla istuin ja yritin, mutten koskaan voinut heittää "kuolemaa".

    Leipäkolmio on paljon juhlallisempi kuin kolmioleipä, etenkin jos se sattuukin olemaan leipä kolmio. Sehän kuulostaa jo melkein patsaalta tai leivälle pystytetyltä muistomerkiltä.

    VastaaPoista
  13. Kiva kirjoitus ja kivan näköinen viinibaari.

    Minäkin olen noita marttoja miettinyt, jos menis rynnäköllä vähän nuoremmalla porukalla... Paljon olisi opittavaa siellä, vaikka ei mullakaan nutturaa ole. =)

    VastaaPoista
  14. Anteeksi karkeuteni, mutta leipäkolmiosta tulee mieleen karvakolmio. Ainakin kolmiokarvalla ja karvakolmiolla on vissi ero.

    Sulla on mielettömät sanat aina hyvässä järjestyksessä.

    VastaaPoista
  15. Solen: Minä en ole koskaan ollut marttojen kursseilla, mutta ne ovat kuulemma hyviä. Martat harrasvat kuulemma myös sissiviljelyä ja kehottavat heittämään niittykukan siemeniä sisältäviä siemenpommeja joutomaille. Se oli musta hauska juttu.
    Olina: Mä olen heittäytynyt kuolemaan :) Se taisi olla jollain ilmaisutaidon kurssilla. Aatella, se on kuin jonkun nimi Leipä Kolmio :)
    Nonna: Tuo viinibaari on aika uusi ja tosi mukava, ihan Aurajoen rannassa. Sieltä saa myös pientä suolaista. Marttoihin kuuluu nykyään kuulemma myös miehiä.
    Maijja: Hihih! Taas sain kunnon naurut. Kyllä karvoilla ja kolmioilla on eronsa. Kiitos :)

    VastaaPoista
  16. Vaikka en enologi olekaan, olen tunnistanut pilaantuneen viinin. Vietiin takaisin Alkoon ja saatiin kunnollinen takaisin.

    Olen harkinnut Martaksi ryhtymistä, mutta on vielä harkinnan asteella. Paikkakuntani vanhat Martat ovat siinä määrin supertehopakkauksia, että tulisi pian suorituspaineita.

    Tuosta iltakuvasta aistii lämpimän elokuun illan parhaimmillaan, liekö värit vai mikä sen tekee.

    VastaaPoista
  17. Kovasti järkevät ja esimerkilliset ihmiset hirvittävät minuakin, mutta Marttojen suhteen voisin vissiin jo alkaa oikaista asenteita.

    VastaaPoista
  18. Mietinkin mistä tuo alin kuva on. Näyttää mukavalta paikalta. Olenkohan syntyjäni Martta ihan tietämättäni?

    Sanaton mieli - mieletön sana. Hienoa!

    VastaaPoista
  19. Selkä edellä seikkailuun! Se on parempi asenne kuin selkä kyyryssä kohti uusia vaikeuksia. Ystävälläni oli tapana sanoa. En tykännyt. Vaikka se naurattikin.

    VastaaPoista
  20. Minä lukisin niin mielelläni kirjan nimeltä Selkä edellä.

    VastaaPoista
  21. minä join kerran kossua punaviinin seassa enkä huomannut mitään. muuta kuin sen että tulin aika haipakkaan humalaan.
    mutta siitä on jo vuosia. sittemminhän viininenäni on kehittynyt valtaviin mittoihinsa ja nyt tunnistaisin kyllä jo kossun viinissä.. ööh, ainakin ekassa lasillisessa;)

    yön yli nukkuneet nutturat on kauniita. sopivasti sekaisin.

    VastaaPoista
  22. Mietin, että kun on nuttura, onko silloin "hipsteri"?
    minä haluan olla hipsteri..
    kuullostaa hauskalta, vähän niinkuin hippi ja sit lisäksi jotain..=)
    Minä voisin kirjoittaa "Pää edellä, olen uskaltanut hyätä 7,5 metristä pää edellä..

    Kivaa viikonloppua nuttaralla tai ilman=)

    VastaaPoista
  23. Merruli: Ehkäpä minäkin sitten tunnistaisin sen pilaantuneen viinin. Minä toivon, että minussa olisi vähän marttaa.
    Pirkko: Martoilla on kuulemma myös anarkisti-marttojen ryhmä :) Martat ovat käsittääkseni tosi trendikkäitä.
    Laura: Sinussa on totisesti aika paljon marttaa :) Ehkä sä ehtisit mukaan myös marttoihin, kun sulla on niin paljon virtaa.
    Eilen tänään huomenna: Joo, mennään selkä edellä seikkailuihin, paljon kivempi niin.
    Satu: Täytyy toivoa, että sellainen joskus ilmestyy :)
    Outi: Hihihi! Minullekin voisi käydä noin, ihan hyvin. En osaa luonnehtia viinejä kovin hyvin. Sen tiedän, tykkäänkö vai en.
    Hanne: Hipsteri...ei taida nuttura riittää hipsteriksi. Pitäisi varmaan olla muutenkin trendikäs :)

    VastaaPoista